03062011 perjantai; juoksen juoksen

Ihanan hikisenä siinä leveä hymy naamalla lenkin jälkeen. Kyllä on hyvä hymyillä kun on loisto fiilis :) Perjantai ilta pelastettu. Notkukoot muut terdellä ;) eipä vois liioin vähempää harmittaa :D hihhei.

No mutta joo, kuten arvasin, niin tuo lammen maasto on ehkä kaikista huonoin lenkkipolku kuuden aikaan perjantai iltana. Johan sinne oli leiriytynyt yks sun toinenkin pussikaljan nauttija. Niinpä… arvasin ja niin tiesin, että eihän siellä saakeli soikoon voi juosta rauhassa. Ainahan ne lievässä nosteessa olevat ”vitsikkäät” ihmiset haluavat kommentoida jotain, milloin mitäkin. Yleensä ne kommentit ovat tyyliin ”Juokse juokse, jaksaa jaksaa… hyvä hyvä.” Eihän siinä mitään, ihan jees kun jengi tsemppaa, mutta ei sitä jaksa kuulla joka ikisen kierroksen yhteydessä. Tänään sinne oli eksynyt jopa joku tuttu urpo joka tiesi kannustaa muo oikein nimellä :o Just! No kolmatta kierrosta kun lähdin vetää ympäri, niin päätin, etten enää jaksa kuulla sitä kännistä länkytystä ja jatkoin muille maille juoksuani. Samalla tuli todettua, että itse asiassa maiseman vaihto piristää kummasti lenkkifiilistä. Hitsi tuolla on nättiä, jestas sentään. Lähdin tosiaan sitten lammen rannasta kohti Varistoa, sieltä Vihdin tien vartta Rajatorpan tielle, sieltä sitten Rajatorpantietä Pähkinärinteentielle ja himaan hilpasin. Tulihan sitä juostua sitten semmonen pikkasen reipas tunti kaiken kaikkiaan. Fiilistä ois voinut olla pidempäänkin lenkkiin, mutta kun pikku emäntä oli yksin kotona, niin en raaskinut paahtaa kauempaa. Olisi aika epistä istuttaa pikku neitiä yksin kotona (tosin hänellä oli kaveri seuranaan vielä kun lähdin lenkille) kun hän lähtee yli huomenna kuukaudeksi mummin kanssa maalle. Nautitaan nyt vielä nämä hetket yhdessä ennen pitkää eroa :/ Rakastan mun pientä niin maailman eniten! Lenkin päälle tein vielä punnerrukset, sain rypistettyä parit kymmenen sarjat, joo tiedän, aika heikko esitys, mutta pikkasen on käsivarret arat eilisestä pystypunnerruksesta. (vai onkohan mulla vaan paska kunto :D muoahhaa).

No mut jee, eilisistä spaghetti jaloista ei ollut enää tietoakaan. Onneksi. Olihan se tietysti aika järjen riemuvoitto tehdä kauheet kyykkysarjat ja lähtee juoksemaan. Sitten tulikin nolo yhden kierroksen rypistys lammen ympäri, tosin tyttö odotteli lammen leikkipuistossa, joten lupasin hänellekin että juoksen kerran, korkeentaan kaksi kertaa lammen ympäri. No mutta kerta tai kaksi…eikä edes kolme kertaa lammen ympäri ole matka eikä mikään. Sillä matkalla voisi pyyhkiä vaikka arsensa ;). Ainahan mä olen tätä tietysti toitottanut, että alle tunnin lenkit ei ole mistään kotoisin, tai no jonain lämmittely tai palautus mielessä joo… tai jos nyt sit juoksee ihan täpöö ja treenaa aerobista kuntoa. No joo, mut mä olen sitä mieltä, että jos fysiikka ei kestä yli tunnin lenkkejä, niin sitten kandee opetella a) juoksee tai b) vaihtaa lajia ;) Jos paikat hajoo, niin silloin on tekniikassa vikaa. Jos taasen on joskus hajottanut itsensä niin, ettei jalat kestä, niin sitten ehkä joku muu laji on parempi. Mutta jos on perusterve ihminen, eikä mitään fyysistä traumaa takana, niin juoksuopettajani mukaan vika on tosiaan täysin tekniikassa jos jalat meinaa sanoa suhteensa irti ja tai selkä tms.

No mutta jopas nyt oli taas mukamas kauheesti ”asiaa” :D Ei kait siinä, jos sitä vaikka keskittyis viettämään perjantai iltaa oman nöpön kanssa :) Palaillaan taas asiaan! Heissuli kaikille kiinnostuneille (ja niillekin joita ei niin kiinnostanut)! *pus*