06062011 maanantai; pyörälenkki

Jeiiiiih, vihdoin ja viimein sain kaivettua mun menopelin naftaliineista :D Mutsi osti mulle viime kesänä ihan uuden maastofillarin, enkä ole metriäkään ajanut tuolla kyseisellä tsygällä ennen tätä päivää. Wuhuu, lujaa meni. Renkaat oli vähän talven aikana tyhjentyneet, mutta lampsin tuohon lähi huoltsikalle täyttämään ne. Toi on tommonen, no, en mä tiiä, mutta maastopyörä jossa on vaihteita enemmän kuin laki sallii. Mähän en sitten lue koskaan mitään ohjeita, tai muutenkaan tutustu mihinkään tai minkään käyttöön, vaan ryhdyn aina tuumasta toimeen. Niin nytkin. Hyppäsin fillarin satulaan ja aloin sotkee. Ensimmäiset kilsat ja meinas hermo kyrvähtää. Vittu mä mitään tajunnut noista vaihteista ja niiden vaihtamisesta, ihan hervotonta hommaa. No pikku hiljaa pääsin jyvälle, mutta minä kun olen mikä olen, niin luulen jo aiheuttaneeni hallaa noille vaihteille kun runkkasin niitä ihan apinan raivolla ekat kilsat :o uuuuuups. No mutta, onneksi Bike Planet on meidän salin vieressä, niin voin roudaa ton sinne ja kysästä josko ukot ehtis vähän kattoo että mikä meni vikaan. Mutta pelitti se ihan mukavasti. Ihanaa kun pyörä on jousitettu, ei hanuriin satu, vaikka laskettelin sillä portaita alas :D Hihii, vinhaa menoa. Tykkäsin.

Sitten kun mä olen niin pitkä kuin olen, niin ton satulan säätö on mulle kyllä ihan snadisti nihkee, mun täytyy siihenkin keksiä jokin ratkaisu. Äiti oli tietty ihan kultainen kun osti mulle pyörän, mut ehkä ois ollut ihan viisasta vaikka raahata mut sinne vähän tyyppaa noita fillareita, ennenkuin maksoi useita satoja euroja. Okkei, mut kyllä tuo ihan hyvä peli on, en sano sitä ollenkaan. Käyttäjässä ehkä vika ;)

Mutta tunnin päästelin menee niin kovaa kuin mahdollista. Sykkeet oli salettiin aika korkeella koko ajan. Hyvä aerobinen treeni, jeih! Huomenna voisin tosiaan lasketella tuolla pyörällä salille, käydä vähän puntilla ja tulla takaisin himaan. Tekee hyvää :)

Mun polttarikäsityöprokkis etenee hyvin. Otin tänään virkkuut duuniin mukaan. Vähän mun lääkäri (jota avustan siis) katsoi pitkään, kun sanoin sille, että nyt mä syön leivän ja alan virkkaa. Sen ilme oli sellain, niin varmaan, hyvä vitsi, mut kun kaivoin virkkuu tamineet kassista esille, sen ilme vaihtui ”Et oo tosissas” ilmeeksi :D No ei kait siinä. Niinkuin mun yks frendi totesi, niin musta ei ihan heti uskoisi, että mä VIRKKAAN, :D mutta, no olen yllätyksiä täynnä. Ei siinä, mun lääkäri tilasi multa noita kukkia mitä nyt teen. Hän sanoi katsovansa kotoonta, että onko heillä jotain jämälankoja ja saan tehdä niistä. Hän ajatteli koristella mm. tyttäriensä kasseja noilla virkatuilla kukilla. Näistä tulee vielä hitti tuote ;) Uuu mama.

Nonnih, jos hilais tän piukaksi poljetun perseen tuonne suihkuun ja chillais sit viel hetken tässä soffalla, niin sit voikin lähtee nukkuu. Mukavaa viikkoa kaikille.