11 päivää !

Viimeistelyviikot ovat tosiaan pyörähtäneet tässä hyvällä sykkeellä käyntiin. Nyt jo alkaa muistumaan ulkomuistista tuo ruokalistakin. Varmaan sunnuntaihin mennessä opin sen täysin :D ja sit se muuttuu taas. Kyllä bodarin päätä koetellaan nyt ;) kun sitä ei varmaan ole muutenkaan ihan parhaimmassa terässä ajatuksenjuoksussaan. Siis eilenhän kun mä menin Solanaan, Maaniemi tervehti muo kolmesti, ennenkuin mä tajusin, että se puhuu mulle :D Viimeisin tervehdys oli aika äänekäs ”MOOOOOOIIIIIII!” ja kun havahduin, niin tuli kommenttia ”Nonnih, kuulethan sä! :D

Jostain syystä myös eilen oli ihan semmonen hervoton olo. Johtuikohan mahdollisesti siitä, että ronttasin olallani taas sitä lähes lätkäkassin kokoista treenilaukkua ja saattelin ensin pikku emännän Kamppiin isänsä työpaikalle ja siitä vielä matka jatkui Hakaniemeen. Koko päivän kuitenkin puuhastellut aamusta asti, niin meinas vähän paukut loppuu. Meinasinkin aluksi, että jep jep, täähän on just täydellinen päivä jalkatreenille :D Hieman meinasi epäusko nostaa päätään, mutta hei kuulkaas, ei se huonosti mennyt. Ei alkuunkaan. On se jännä mistä ne voimat ja energiat sitten kuitenkin kumpuaa, vaikka salille saapuessaan saattaisi olla kohtuu kooma päällä :D

Jabadabaduu! Eilen oli sitten VIIMEINEN jalkatreeni ENNEN KISOJA!  Tämä viikko on muutenkin viimeinen viikko koville treeneille. Ensi viikko vedetään ihan pumppailuhengessä. Sitten onkin kisat :) Wuhuu. Pitkä matka takana ja h-hetki lähestyy lähestymistään. Sieltä ne mun pikkuruiset reisipalat vaan lohkee ;) Seuraava prokkis kun starttaa, niin jalat on työnalla ehdottomasti ;) Mutta näistä kehityskohteista keskustelemme varmasti valmentajani kanssa yhdessä. Joka tapauksessa, musta on hyvä, että on jo kisanjälkeisiäkin suunnitelmia. Mä jossain postauksesta puhuin siitä, miten moni kisaaja on kokenut putoavansa kisojen jälkeen niin sanotusti tyhjän päälle. On jopa seurannut masennusta ynnä muuta ikävää syömishäiriöihin asti :( Itse aijon kyllä valmistautua tulevaan niin hyvin kuin taidan, ettei mitään tällaista pääsisi tapahtumaan! On hyvä jo henkisesti / päänsisäisesti valmistautua kropan muutoksiin. Onhan se sanomattakin selvää, että tämä kisakondis on vain väliaikaista ja kun taas palataan offille, niin pikku pullava olomuoto, tervetuloa :) Joillekin sen hyväksyminen on tuottanut ongelmia, mä toivon että niin ei käy mulle!
Vatsapalat pintaan :) 

EILEN tosiaan SOLANASSA treenasin ETUREIDET JA POHKEET. Nyt ei enää tehdä vatsalihaksia lainkaan ;) Tein seuraavanlaista settiä:

– reiden ojennus
– prässi jalkalaudan alaosasta
– kyykkyä (Solanassa on sellainen jännä ”laite”, jossa jalat on siis kiinni laudassa ja siitä pääsee kyykkäämään täysin omien jalkojen varassa hieman takakaltevasti. Ottaa niin maan perusteellisen kovaa etureisiin ;) Ei ehkä polvivammaisen ihanne vekotin.)
– 1 jalan reisiojennus
– reiden loitonnukset (focus pakaroissa)
– pohkeet istuen

Reisille meni kirjaimellisesti :D Ja jälleen kerran jäimme suustamme kiinni kahvihuoneeseen :) Myös pikku emäntä kävi tutustumassa Solanaan :)

Aamupuurovati :D 

Tänään olisi sitten edessä 2 tunnin hierontasetti. Nyt käydään viimeistä kertaa kunnolla läpi koko kroppa. Focus tulisi olla jaloissa ja selässä :) Ihanaa päästä runnottavaksi :) Odotan… muutama tunti enää. Tässä ehtii hyvin tekemään ruoat valmiiksi tälle ja huomiselle päivälle.

Meinasi muuten meikäläisen leuka pudota aamulla kun nousin puntarille! 63,9kg :o On nimittäin alin paino ever! Nyt ei ole kyllä enää rasvaa kropassa ihan liikaa ainakaan. Mutta nyt HUOM HUOM HUOM kaikki jotka ihastelevat mun ”painonpudotusta”. Haluan korostaa, ettei todellakaan ole tavoitteellista, että ihminen joka on 180cm pitkä painaa vain tämän verran. En kait voi liiaksi korostaa, että kysymys on hetkellisestä tilasta, jossa en edes pyri pysymään! Tähän voisi lisätä klisheisen lauseen ”Älkää kokeilko tätä kotona!” :D 

Iltasella olisi tarkoitus suunnata jälleen Solanaan. Treenii treenii :) Jos joku nyt kovin ihmettelee, miksi ramppaan Solanassa nyt yhtenään, niin on siihen useampikin hyvä syy. Ensinäkin näin kisojen alla siellä on kiva fiilistellä muiden kanssa tulevaa. Toisekseen siellä on AINA paikalla yhtä intohimoisesti bodaukseen suhtautuvia ihmisiä ja kolmannekseen käymme siellä usein yhdessä Einin kanssa :) Molemmille helpon matkan päässä. Eli niin sanotusti täydenpalvelun paikka tällä hetkellä :) Ai niin, eikä pidä unohtaa, että sieltä saapi kaffia ;) ilmaiseksi :o Tosin, kyllä määäää oon sinne aina välillä muistanut viedä tuomisina muun muossa pähkinöitä ;)

Ollaanhan kuulolla. Kiitos jälleen kiinnostuksestanne. Ei muuta kuin viikkoa eteenpäin :)

HEI NY!