12082012 sunnuntai; ojentaja-haukka yms.

Hyvää sunnuntai iltaa arvoisat lukijani :) Oli kiva tehdä taas uusi tuttavuus lukijakaartistani :) Aina se ilahduttaa niin mukavasti, kun huomaa, että jota kuta on kiinnostanut mitä minä tänne rustailen harvase päivä. Joskin tekstin sisältö toisinaan saattaa olla hieman puisevaa ja homma menee itsensä toistamiseksi. No sitähän se elämä on, rutiineja mitä me suoritamme päivästä toiseen. Ei se elämä ole niinkuin elokuvissa ;) Mutta elokuvista puheenollen. Eilen kävimme katsomassa aivan huippu mahtavan Madagascar 3 3D :) Voi ettäs sentään. Siinä sitä menoa riitti alusta loppuun asti. Viihdytti kummasti pientä väkeä siinä missä aikuistakin katsojaa :) Minähän se melkein liikutuin kyyneliin asti leffan loppusuoralla. Suosittelen ihan hirmu lämpimästi tätä kyllä! Eilen oli muutenkin mukava päivä. Sain jälikasvuni vihdoin ja viimein kotiin. Pääsin ojentamaan neidille ”kotiintulolahjan”. Meidän neiti, jouluna 9 vee, on nyt innostunut enenevissä määrin itsensä pynttäämisestä. Niinpä, nuorihan tuo on, pieni vielä, mutta silti en halua vetää mattoa hänen jalkojensa alta toteamalla, ettei saa laittaa meikkiä tai pukea sitä tai tätä päälle. Toki ja tottakai mä ohjaan häntä viisaisiin valintoihin, mutta tuossa iässä on niin herkkä kuitenkin kaikille itseään koskeville kommenteille, että yritän mahdollisimman nätisti sanoa, että nyt on vähän liikaa poskipunaa, enkä mene tölväsemään esimerkiksi, että sähän näytät ihan sirkuspelleltä. Jos ymmärrätte mitä haen tässä takaa. Eli eli, olin siis ostanut pikkuneidille meikkipussin, johon olin valinnut hyvin neutraaleja luomivärejä, poskipunan ja kynsilakkoja sekä huulikiillon. Olemme keskustelleet tästä. Kotona saa harjoitella laittamaan vähän meikkiä, mutta kouluun ei vielä laiteta jne. Muistan vaan miten meillä oli aikoinaan niin ehdotonta tuon meikkaamisen kanssa, että mähän en saanut vielä yläasteellakaan meikata. Aloitin meikkaamisen vissiin vasta lukiossa. Puollan toki sitä linjaa että lasten on saatava olla lapsia, eikä nuorien tarvitse näyttää aikuisilta, mutta toivon voivani vaikuttaa näihin asioihin lempeämmällä lähestymistavalla kuin mitä olen itse saanut joskus osakseni nuorempana ;) Tietyt asiat vaan kuuluvat tiettyyn ikään. Halutaan kokeilla ja niin pois päin. Kyllähän sen itsekin muistaa. Äitinä mun on vain asetettava ne rajat missä kuljetaan :) No mutta voitte kuvitella miten oli neidin naama messingillä kun hän avasi meikkipussinsa. Ja olihan siellä sitten Petshoppikkin :) ja sekin oli kovin rakas kuten pehmolammas jonka hän myös sai. Niin, jännä ikä, ollaan niin isoja mutta silti niin pieniä. Eilen sain vielä houkuteltua neidin mun syliin istumaan jäätelöbaarissa ;) vaikka hän yritti sieltä pöydän yli kuiskailla ”Mun tekis kyllä mieli tulla syliin, mut en mä kehtaa” siihen sanoin, että totta kai kehtaat ja sieltä hän sit tuli ja tyytyväisenä painoi poskensa mun poskea vasten. Äidin pienihän se vielä on! Huoh aika menee vain niin noepasti. Joskus pitää oikein pysähtyä miettimään ja fokusoimaan ajatuksensa niihin tärkeimpiin asioihin elämässään. Monesti sitä vaan vetää hirveä draivi päällä menemään ja tärkeät asiat jäävät taka-alalle. Itse myönnän myös sen suhteellisen itsekkään piirteen itsessäni, että omat harrastukset, työ yms. tuntuu joskus menevän kaiken edelle. Ei niin… tiedän sen… niin ei pitäisi toimia, mutta tämä elämä on mitä on ja se on liiankin hektistä liian monilla, niin myös itselläni :/ puuuh. Mutta hyvä on sentään tajuta se ja pysähtyä ajattelemaan asiaa ja edes silloin tällöin suunnata energiansa oikeisiin kohteisiin. En siis sano etteikö mun harrastukset olisivat oikeita ja tärkeitä asioita, totta hitossa ne on, jokainen tarvitsee omaa aikaa ja hyvähän se on itsestään huolta pitää, että voi pitää huolta toisista :) mutta liika on joskus liikaa. Tänään sain sitten olla oikein elementissäni salilla. Ai että mä nautin. Sain houkuteltua (no ei tarvinnut ees houkutella) muurahaiseni mukaan salille. Joo älkää kysykö mistä tuo muurahainen tulee :D mä voin kertoa! Hän saa nyt olla Muurahainen, koska on joskus ollut muurahaisen roolissa muodostelmaluistelussa ja se nauratti muo niin, että kutsun häntä nyt sitten Muurahaiseksi ;) Yep. Mulla itselläni oli tänään haukka ja ojentaja päivä. Vielä mentiin voimaviikkoa, eli paljon painoa, vähän toistoja. 6-8 toistoa saapi riittää kun jyllätään voimalla. Muurahaiselle kokosin sen sijaan sellaisen saliohjelman missä tehdään pitkää sarjaa, maltillisilla painoilla ja käydään aika kattavasti koko kroppa läpi yhden treenin aikana. Ei siis mitään jakoja vielä ;) Oli kyllä ihanaa päästä opettamaan ja ohjaamaan toista. Hmph, mä voisin tehdä tuota ihan muutenkin vain :) oli hauskaa. Tosin mä voisin olla vähän mielenkiintoinen PT. Käytin mm. sellaisia ilmaisuja kuin ”Viimeiset toistot pitää sitten tuntua siltä että perse repee, jos ei tunnu, niin lisää painoja.” ”Älä vedä sitä tisseihin, silloin se tulee takaolkapäille.” ”Nytkö sä taas pyörryt, ei saatana voi olla totta :D” ”Mitä sä fuskaat siellä, nyt tuli rangaistukseksi muutama ylimääräinen sekuntti” ”Siis sähän leviit sinne kuin jokisen eväät” Ja toi oli kaiketi vain alkusoittoa mitä multa voi saada :D mutta onneksi meidän välit on siinä määrin läheiset, ettei tuosta voi itseensä ottaa, huumorillahan me vedettiin… vai vedettiinkö sittenkään ;) Joka tapauksessa myös Muurahainen diggas ja aikoo tulla vielä uudelleenkin mun kanssa treenaa ;) Se on pääasia :) Kun pääsee ohjaamaan ja opettamaan vähemmän salilla tahkonnutta ihmistä, niin huomaa kummasti oman kehityksensä. Sekin tekee ihan hyvää tajuta, että itse osaa sentään jotain ja tietää treenaamisesta jotain :) Nyt nautiskellaan sunnuntai illasta. Ja vielä tähän loppuun onnentoivotukset Suomen mitalisteille, ihan kun he tätä lukisivat, mutta silti onnea heille. Hienosti vedetty ;)