Paluu arkeen jatkuu. Jaa no onhan tässä nyt nämä pääsiäisen pyhät, että ihan arkista aherrusta tämä ei ole vieläkään :) Hyvään saumaan sattui kisat ja talviloma sekä pääsiäinen. Ei haittaa ollenkaan.

Edelleen vain täällä jaksetaan vääntää tutuksi ja turvalliseksi tullutta prodepannaria. Maistuu se vielä näin dieetinkin jälkeen ;)

Pientä fiilistelyä kisapäivästä tähän väliin. Päivähän oli kaikkinensa täydellinen. Aamusta oli pientä jännitystä ja takakireyttä ilmoilla (anteeksi Eini ;) <3 ) ja taisi siinä itkukin päästä. Mutta kun pääsimme liikenteeseen, alkoi olo reuntoutumaan.

Kävimme heittää kamamme hotellille ja minä suuntasin siitä Nina Tannerin rusketettavaksi Solana Fitness Centeriin :) En suinkaan ollut ainut mimmi siellä sinä aamuna. Meitä oli lähes ruuhkaksi asti. Alastomia hyvin hyvin hyvin tummahipiäisiä daameja viuhahteli ympäriinsä pukuhuoneessa. Ensin suihkutettavaksi telttaan, siitä kuivattelemaan tuulettimien eteen ja takaisin telttaan. Mulle laitettiin kisapäivänä vielä kaksi kerrosta maalia pintaan. Edellisenä iltana oli laitettu jo yksi.

Tieto finaaliin pääsystä oli juuri hetki sitten tavoittanut mut. Tässä välissä pystyi jo vähän chillaamaan. Eli jalat kohti kattoa :) Fiilis oli mitä mahtavin, ei sitä voi sanoin kuvata. Melkein tuo kisatunnelma pitää itse kokea, jotta voi ymmärtää miten suuresta asiasta on kysymys. Kyllä siinä velloi mielentilat liikutuksen kyynelistä, ilon kyyneliin ja nauruun. Aivan mahtava meininki.

Jotta kaikki ei olisi mennyt ihan putkeen, niin pitihän sitä yksi paniikki saada päälle tuollekin päivälle. Mun meikkihommat meinasi mennä ihan reisille ja siitähän seurasi pienimuotoinen hässäkkä. Multa pääsi siinäkin välissä tietysti itku. Onneksi kultaistakin kultaisempi Tannerin Nina hoiti homman kotiin ja järjesti asian niin, että sain Kultsalla kisameikin :) Mahtavaa. Oikeesti, tollaisena hetkenä, kun näkee miten koko tiimi puhaltaa yhteen hiileen, kaikki haluavat jeesata toisiaan, ei voi olla muuta kuin todella kiitollinen. Ihania ihmisiä <3

Focusoidaan ajatukset tulevaan t-kävelyyn. Wuhuu, mä pääsin kuin pääsinkin esittämään sen ;) Vain finalistit pääsevät esittämään t-kävelynsä. Niin se vain menee :/ Kaikki likat tietysti ovat harjoitelleet kovasti tuota yhtä päivää varten, niin onhan se surku, että kaikki eivät pääse näyttämään taitoaan :/ Mutta tämä on pelin henki.

Solanasta lähdimme sitten valmentajani Salla Kaurasen kanssa kohti Kultsaa. Saimme kyydin tyttäreni isältä. Suuren suuri kiitos myös hänelle. Aamulla saimme kyydin tyttäreni siskon äidiltä, joten iso iso kiitos lähtee myös sinne <3

Salla oli niin huolehtivainen koko ajan. Hän jopa kantoi mun jäätävän painavan kassinkin :o Sallalla oli koko ajan narut käsissään täydellisesti. Hän oli ajan tasalla, piti huolen, että mun loppuviimeistelyt tulee tehtyä ajallaan, että mä syön, juon ja pumppaan ja hörppään pumppiviinaa juuri oikeaan aikaan :) Hän huolehti bikinien liimauksen ja ennen sitä hän huolehti, että mä kävin vessassa :D Hän levitti öljyt, korjaili maalin, puki mulle kengät jalkaan. Siis aivan älyttömän hyvää huolenpitoa alusta loppuun asti. Melkein käsi kädessä menimme paikasta toiseen (ehkä hieman liioittelen :D ). Jos haluat joskus mukaan toimivaan, nimenomaan todellakin toimivaan tiimiin, niin tervetuloa Team Solana Fitnessiin. Yhteyttä kannattaa ottaa Maaniemen Samiin, jos valmennus / personal training kiinnostaa. Voin suositella käsi sydämellä lämpimästi tätä porukkaa :)

Kilpailija numero 171 :)

Lavalle meno oli jännää. Totta hitossa se oli jännää. Samalla se oli myös äärimmäisen hienoa. Vaikka jännitti, sitä odotti. Ja kun sen aika koitti, sitä meni vain flown mukana. Kauhea tärinä iski koko kroppaan poseerauksia tehdessä, mutta niin iski kuulema muillakin likoilla. Tämä ei kuitenkaan näkynyt katsomoon, näin ainakin sanoivat ;) Se tunne, kun seisoo siellä satapäisen yleisön edessä, voi jestas, ei löydy sanoja. Se oli se hetki, mihin on valmistauduttu jo vuosien ajan. Aivan mahtavaa. Mielen valtasi sellainen olo, että ihan sama miten tässä käy, tää on jo nyt niin hieno kokemus, että en vaihtaisi ikinä pois! Yllättävän kotoinen olo oli seistä siinä kaikkien arvostelevien katseiden alla pikku pikku bikineissä. Kun tiesin, että oma kondis on hyvä, niin olokin oli suhteellisen varma.

Ja mikä ehdottomasti jää noista kisoista mieleen, on se ryhmähenki, joka ainakin meidän ryhmässä oli. Kun odottelimme pääsyä lavalle bäkkärillä, niin tsemppasimme toinen toisiamme, nauroimme, hieman ehkä jopa tanssimmekin :) Oli se hienoa hei oikeesti! Jäi niin hyvä fiilis siitä.

Pääsy finaaliin kruunasi täydellisesti tuon suuren päivän :) Kyllä se kuulkaa lämmitti aika tavalla tämän bodarin mieltä ja niin se lämmitti myös valmentajani mieltä, joka oli aidosti ylpeä musta <3

Kun sitten pääsin vielä halimaan omaa tytärtäni ja hänen pikkusiskoaan Kultsan aulaan, oli olo niin autuas että huhhuh.

Kultsalta suuntasimme Einin kanssa hotlalle.

Mihinkäs vekseliin sitä nimensä laitto? Pää oli niin pyörällä, että oli jopa vaikea ymmärtää lomakkeessa olleita kysymyksiä :D Huhheijaa.
Näin minut toivotettiin tervetulleeksi Cumulus Hotelli Hakaniemeen :)
Ja vielä fiilistelyä ennenkuin menin suihkuun pesemään päällimmäiset maalit iholtani :)
Ja ihan klassikko, skumppaa pokaalista ;) Kyllähän se nyt täytyy!
”Ulos” lähdössä ;) Kävimme muunmuassa kiinalaisessa syömässä. Loppuilta vietettiinkin hotellilla. Muo ei biletys inspiroinut sitten lainkaan. Halusin nauttia vain tuosta päivästä, hetkestä. Ajatus, että seuraavana päivänä olisi ollut tukanjuuri kipeenä, ei tuntunut lainkaan houkuttelevalta.
Ai miten niin bodarit aamupalalla :D Ja tää oli vasta alkua ;)

Tiedossa on varmasti vielä lisää kisapäivän fiilistelyä, mutta tämä riittäkööt tältä erää. Kaikkinensa niin mahtava kokemus, että jatkoa on tiedossa, sen voin luvata teille arvon lukijani :)

Paluu arkeen on sujunut mutkitta. Olin jo ennen kisoja tehnyt ajatustyötä, miten arki laitetaan rullaamaan jälleen normi painollaan. Olen myös toteuttanut suunnitelmani. Nyt ajatukset suunnataan tulevaan. Kroppaa aletaan muokkaamaan taas urakalla. Kiinnitetään huomiota puutteisiin ja haetaan parannusta niihin.

Töissäkin ehdin jo käymään. Oli kyllä mukava mennä sinnekin pienen tauon jälkeen. Kiireinen päivä, ei siis tekemisen puutetta sielläkään.

Pikku potilas :) Ette varmaan yhtään arvaa mitä tässä tapahtuu?

Treenaamaan palasin heti jo tiistaina. Normi rytmi päälle vaan. Ruokailuissa olen toteuttanut tutuksi ja turvalliseksi havaittua ruokailurunkoani, mutta tokikaan en ole kieltäytynyt suklaasta, paitsi eilen töissä. Ei nyt lähdetä ihan älyttömästi mättämään kuitenkaan.

Tänään olinkin jo hyvissä ajoin Foreverillä suorittamassa etureisitreeniäni. Ajoissa totta tosiaan, sillä jo aamu viideltä olin koirien kanssa aamulenkillä ;) Niin, onko mikään muuttunut? No eipä juuri. Tämä elämäntyyli vaan sopii mulle ja näin se jatkukoon! Kohti vieläkin isompaa (lihaksikkaampaa!) olomuotoa ;)
Jumpan jälkeen, pieni hengähdystauko, prodet naamaan ja fillarilla kotiin. On muuten ollut mahtava sää tänään koko päivän. Huhheijaa, kesää kohden mennään :) jee!
Tänään päätin syödä pitkästä aikaa seitä lounaalla :) Ja juu, kyllä mä väittäisin että onnistuin. Hyvää tuli, nam nam.
Valmis lounaani. Masu täyteen, lihakset kiittää :)

Että tällainen pääsiäinen täällä. Kotitöitä, bodausta, aurinkoa, fillarointia, hyvää ruokaa, bodausta… ja bodausta :D Että hyvää pääsiäistä muillekin. Nauttikaa!

HEI NY!