Antakaa mun kaikki kestää!

Meille kaikille varmasti mahtuu toisinaan viikkoon niitä ”maanantai päiviä” enemmän kuin yksi, kun mikään ei tunnu sujuvan ja oikeastaan kaikki ja ei mikään ärsyttää ihan vietävästi. Mulle ainakin! :D Yleensä tällaisiin ajanjaksoihin liittyy kyllä jokin ylimääräinen stressitekijä, joka korpeaa mieltä ja tulee jopa uniin. Olo on ärsyyntynyt enemmän tai vähemmän koko ajan.

Luulen että ajan saatossa sitä oppii ehkä kuuntelemaan itseään paremmin ja näin katkaisemaan tällaisen ärsytyksen kierteen helpommin … tai sitten ei.

MIKÄ SITTEN ÄRSYTTÄÄ?

Aamuherätykset. Yh, jos takana on huonosti nukuttu yö tai muuten vain vajaaksi jääneet yöunet. Aamulla ei tarvitse kuin sukka mennä väärinpäin jalkaan, niin on jo valmis repimään kantoja maasta :D Ja kun vauhtiin on päästy, niin ärsyttää melkein jokainen ihminen. Ne samat tyypit bussissa, se yksi joka joka aamu sutii meikkiä naamaansa dösässä ja kastelee sitä ripsiharjaa suussansa. Ostaisi uuden ripsarin ja meikkaisi kotonaan ;) Se joka istuu sun vieressä lukien Metro lehteä, ihan kuin aamuruuhkabussissa ei olisi muutenkin tarpeeksi ahdasta, onko pakko tunkea vielä se lehtikin siihen mun naamalle! Hitaasti ajava dösäkuski on ehkä se pahin kuitenkin. Sitä miettii että missä vaiheessa se itsehillintä pettää ja tulee kajautettua ilmoille ”Hei tää ei ole mikään turistibussi, tässä pitäisi ehtiä töihinkin!”

Töissä on vehkeet kadoksissa. Ai että hiertää. Aina se staasi, lämpömittari, teippi, karvanleikkuri jne. on vohkittu eikä ole voitu palauttaa paikoilleen!!! Päivä on buukattu täyteen just sellaisena päivänä kun ei vaan jaksais. Myöhästyin juuri töistäkin sen kuppaavan dösäkuskin vuoksi :p Ja auta armias jos joudut vielä kohtaamaan hankalan asiakkaan. Silloin on alanvaihto taas mielessä :/Puhelinkuvat2015 084

Ja se ihminen, joka ei vaan kerta kaikkiaan voi koskaan vastata puhelimeen kun sille yrittää soittaa. Viesteihinkin saa vastauksen vain silloin jos häntä jaksaa kiinnostaa, muuten ei juuri kuulu tai näy. Tekisi mieli deletoida koko tyyppi …

Kun raahaudut salille hieman jo väsyneenä ja ketutuskäyrä suhteellisen korkeella. Jätät sormen levypainojen väliin. Silloin kyllä ainakin multa lähtee jokseenkin painokelvoton huudahdus ilmoille.

Liukuportaissa jupeksivat ihmiset. Kuka ei vielä tiedä, että liukuportaissa seistään oikealla ja vasen puoli jätetään vapaaksi niitä varten jotka eivät halua vain seistä laiskana portaissa! Joskus tekisi mieli hiukka tuupata lisää vauhtia näihin haahuilijoihin.

Bussipysäkillä tupakoitsijat! Aaargh, onko oikeesti ihan pakko. Mä menen tähän metrin päähän seisomaan ja kuvittelen että se savu ei tule siihen ihmisjoukkoon joka seisoo ja odottaa dösää. Tai voinhan mä oikeastaan istua tässä bussipysäkillä ja polttaa, ehkä noi muut siirtyy kauemmas jos häiritsee.

Ja naapuripihan rastapäinen nitku, jota ei koskaan näe selvinpäin ja aina on vähintään lonkerotölkki kädessä. Ihan sama mikä vuorokaudenaika on meneillään. Tekisi itselleen jotain!!!

Oi tästä listasta tulisi loputon, sillä tällaisina päivinä ihan kaikki vaan iskee suoraan sinne kiukkuhermoon. Ja hei, ennenkuin joku innokas ehtii siellä kommentoimaan, että et ole itsekään täydellinen, niin no shit Cherlock! Tätähän mä en tiennytkään ;) Ihan varmasti munkin olemus ärsyttää jota kuta. Tatuoinnit, lihaksikkuus, mustat hiukset, iso treenikassi, mustat vaatteet, purkan syönti, liian iso koira. Varmasti myös minä olen väärässä paikassa väärään aikaan jonkun muun mielestä. Mut hei, that´s life!

Tällä hetkellä oma madaltunut ärsytyskynnys johtunee varmasti muutamastakin asiasta. Eikä vähäisimpänä syynä ole tämä sitkeä flunssa, joka jo näytti talttuneen. Viikon levon jälkeen pääsinkin jälleen salille. No mutta mitäpä sitten tapahtuukaan? Tuntuu kuin tauti alkaisi uudelleen. Tämän viikon loppua kohden mulla on ollut muutamanakin päivänä sellainen olo, että en ole ihan kondiksessa. Eilen kuitenkin menin ja tein etureisitreenin. Aika pian treenin jälkeen tuli taas inha olo. Jäseniin sattui ja olo oli illan kuluessa kuumeinen. Nielu ei tuntunut olevan kondiksessa, voisin sanoa, että suorastaan kaulaa pakotti. Oli turvauduttava Buranaan. Nenä oli jälleen aivan tukossa ja niistämiseksihän se loppuilta sitten menikin. Voi helvatan helvata! Oliko viikon lepo sittenkin liian lyhyt? Vaikka olo oli ihan hyvä. Puhelinkuvat2015 023

Kyllä se pistää turhauttamaan, kun yrittää toimia fiksusti ja levätä, jotta välttyisi mahdollisilta jälkitaudeilta. Sitten näyttääkin siltä kuin koko homma alkaisi jälleen alusta! Ei kait se auta kuin levätä tämä päivä ja katsoa tilannetta uudelleen jälleen huomenna. Niin parempi katsoa kuin katua. Kyllä mä haluan saada itseni kuntoon, vaikka lepääminen ei oikein mulle maistu. Salilta poissaolo on yhtä tuskaa. Endorfiinikoukussa! Ja niin, se vähäinenkin sosiaalinen elämä  kärsii, kun ei näe niitä ihmisiä siellä :(

Ja ehkä viimeisimpänä muo kävi ärsyttämään Facebookissa jaossa ollut ”kysely” Oliko hyvä että naisten kehonrakennus lopetettiin? Jonka alulle panija oli laittanut kuvan Kikestä joskus kahdeksankymmentäluvulla, jonka fysiikka vastannee aika pitkälti meidän nykyistä naisten fysiikka sarjaa. Kylkeen kuvia tämän päivän kehonrakentaja naisista. Kaikki kunnia Kikelle todellakin! Ja kaikki kunnia puhtaalle urheilulle siinä sivussa! Mutta se mikä kirvoitti taas kiukkuhermoa, oli kommentti jossa allerkirjoittanut ymmärtää paremmin roinan käytön miesten keskuudessa, mutta ei kuitenkaan sitä suosittele. Ei ole kiva kun naiset näyttävät miehiltä ja niin pois päin. WTF? Miten niin on enemmän hyväksyttävää että miehet voisivat paisuttaa itseään äärimmäiseen kondikseen kielletyin keinoin? Mutta naiset eivät voisi tätä tehdä sen vuoksi, että eivät enää jonkun silmään näytä naisilta? Sekin on vissiin sitten aika veteen piirretty viiva, missä kohtaan ei enää näytetä naisilta. Joskushan vain riittää, että leikkaat lyhyet hiukset ja näytät jonkun mielestä mieheltä :D Miehille siis sallitaan laji jossa ei urheilla puhtaasti, mutta tätä samaa ei sallita naisille esteettisistä syistä. Joo, eli mikä tässä oli pointti, ei ainakaan puhtaan urheilun suosiminen. Noh, onneksi naisten kehonrakennus elää lajina edelleen muissa maissa ja edelleenkin pääsee ihailemaan äärimmilleen trimmattuja naisvartaloita. Niitä joita tämä laji ei miellytä, niin ei tarvitse seurata. Puhelinkuvat2015 126

Mitähän muuta mä olen yrittänyt kestää tällä viikolla ? :D Tekstistä päätellen takana siis henkisesti raskas viikko :D Jospa tuo kevätaurinko nostattaisi fiilisosakkeita hieman edes. Tosin onhan tässä sekin uhka olemassa, että ensi viikolla saamme kuulema räntää niskaamme. Yes!  Sitä odotellessa ja sitten ärsyttää taas kaikki ja ei oikein mikään ;)

Nyt täytynee vain yrittää keskittää ajatukset niihin elämän positiivisiin seikkoihin, koska kyllähän niitäkin aina löytyy, vaikka ne toisinaan tuntuvat unhoittuvan.

Koitetaan siis edelleen kestää toinen toisiamme ja toivottavasti alkavasta viikosta tulee parempi kuin menneestä :)

HEI NY!

Yksi vastaus artikkeliin ”Antakaa mun kaikki kestää!”

  • niin totta että välillä ärsyttää kaikki, mutta onneksi ei aina, niitäkin riittää meinaan. Flunssa tuntuu olevan samaa laatua kuin mulla, se tuli uudelleen takaisin, mutta ei se toinenkaan tuleminen kauaa kestänyt. Toivoa siis on :)

Kommentointi on suljettu.