Ei mitään uutta taivaan alla, eikö?

Huoaah, taas yksi viikko taputeltu. Niin, tässähän se taas vierähti, siivillä. En tiedä kuvittelenko, vai mitä, mutta takana on kyllä jotenkin hyvin raskas viikko. En nyt sanoisi, että fyysisesti niinkään, vaikka treenit on tullut hoidettua ihan entiseen malliin. Ehkä enemmänkin on ollut jotenkin henkisesti tahmea meno. Itse asiassa tänään mut yllätettiin Solanassa kysymyksellä: ” Oletko sä masentunut?” Menin hetkeksi ihan jäähän ja änkytin jotain unohtuneista treenijuomista :D Näkyykö se tosiaan noin selvästi mun naamasta, että päässä sinkoilee ajatukset ja tunteet lattia katto seinä menetelmällä :o Näemmä. Mutta mikä kuitenkin lämmitti, niin se, että joku todella oli kiinnostunut, että hei mitä sulle kuuluu? :) Puhelinkuvat2015 006Ja mikä yllättävintä, miespuolinen henkilö :) Pisteet siitä.

Masennus nyt lienee ehkä hieman turhan voimakas sana, mutta kyllä kait mun on myönnettävä olevani niin sanotusti allapäin. Itse asiassa kun asiaa tarkemmin miettii, niin mulla on ollut tällainen hiukka matalalentoinen ajanjakso pidempäänkin. Ehkä vain arjen stressi kaikkinensa, yhdistettynä kevään tuloon eli lisääntyvään valon määrään, on taasen hiukka liikaa mulle. Niin, yleensähän sitä kuvitellaan, että kevät ennemminkin vaikuttaa positiivisesti ihmisten mielialaan, mutta voi se toimia toisinkinpäin. Yllättävää kyllä. Puhutaan ihan oikeasti kevätmasennuksesta! Eli ihan oikeasti vakavasta asiasta. Joten jos tuo käsite ei ole tuttu ja mietit että mikä ihme suo vaivaa, niin tiedä, että et ole suinkaan ainut.

Onneksi kuitenkin elämässä on asioita, jotka tulee vain hoitaa. Kuten nyt minun tapauksessani koti, työ ja treenit. Ei siis yksinkertaisesti pysty jäämään laakereilleen makaamaan ja no toistaiseksi ainakaan ei ole ollut ihan sellaista fiilistäkään, ettei tekisi mieli tehdä yhtään mitään. Jos on fyysisesti väsynyt, niin on tietysti hyvä olla vain ja levätä. Sitten jos väsymys on enemmänkin henkistä laatua, niin on parempi pysytellä liikkeellä, eikä jämähtää neljän seinän sisälle yksinään. Joskus kyllä omaankin elämään mahtuu niitä ajanjaksoja kun on sellainen fiilis, ettei tekisi mieli kohdata yhtäkään ihmistä, ettei ole mitään puhuttavaa kenelläkään ja tekisi mieli vain hautautua johonkin maan rakoon. Ehkä silloin ei tarvitsekaan väen väkisin yrittää olla sosiaalinen, mutta jo edes se, että käy ihmisten ilmoilla, voi helpottaa oloa. Mun tapauksessa kuntosalitreenaaminen sopii vallan mainiosti noihin hieman synkempiinkin ajanjaksoihin, sillä kuntosalilla voi olla niin sanotusti ihmisten keskellä, mutta omissa oloissaan :)

Puhelinkuvat2015 008Itse olen oppinut onneksi, edes jossain määrin, tunnistamaan itsessäni niin kutsuttuja hälytysmerkkejä, jolloin tiedän hieman tutkiskella omia fiiliksiäni ja jos mahdollista, tehdä jonkin sortin muutoksia arjessa, jotta tilanne helpottaisi. Nyt olen kyllä pistänyt merkille taas muutamiakin hälytysmerkkejä. Esimerkiksi aivan villit painajaiset. Alan aina näkemään ihan jäätäviä painajaisia, jotka saattavat olla hyvinkin väkivaltaisia tai muuten vain erittäin ahdistavia. Toinen asia mikä on nyt ilmennyt, on hajamielisyys. Tuntuu, että asiat vain unohtuvat, vaikka muuten olen yleensä aina hyvin tarkka asioissa. Esimerkiksi treenikassista on toistuvasti jäänyt puuttumaan yhtä jos toistakin, mikä sinällään ei ole vaarallista, mutta selvä merkki mulle siitä, että ajatukset eivät ole kasassa. Tänään myös unohdin aivan totaalisesti sovitun hieronnan. Tällaista mulle ei normaalisti käy! Ja jos nyt olen ajoissa liikenteessä ja reagoin, niin voin ehkä välttyä siltä vaiheelta, kun mikään ei kiinnosta ja kaiken tekeminen tuntuu aivan pakko pullalta ja vaatii äärimäisiä ponnisteluja.

Puhelinkuvat2015 004Niin, mitäpä sitä salailemaankaan, minä  tiedän mistä puhun. Sen enempää nyt tässä yksityiskohtiin menemättä, voin kertoa, että elämä ei ole aina ollut ihan helppoa, jos tuskin se on sitä tänä päivänäkään. Mutta onneksi tällä hetkellä ongelmat ovat lähinnä hyvin arkisia, joita jokainen kohtaa enemmän tai vähemmän elämässään. On kiirettä, on rahahuolia, lemmikit sairastelee välillä, saattaa olla jotain rasitusvammoja, kämpässä paikat brakailee ja tarttis tehdä jotain jne. Eli ei mitään ylitsepääsemättömän vakavaa kuitenkaan. Mutta silloin kun mieli on musta, niin elämä itsessään voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos et ole koskaan ollut masentunut, niin ole onnellinen. Masennus on oikeasti ihan äärimmäisen ongelmallinen sairaus, koska se ei hoidu millään antibiooteilla :D Tässä taas peräänkuulutan sitä, miten äärimmäisen tärkeää on oppia kuuntelemaan itseään. Ei ole väärin pitää puoliaan ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Jotkut voivat pitää tällaista itsekkäänä, mutta antakaas kun kerron, jos pyrit aina olemaan se, joka venyy ja paukkuu joka suuntaan, kaivat itsellesi vain kuoppaa. Lopputuloksena saattaa olla hyvinkin loppuunpalanut paketti, josta ei ole iloa juuri kenellekään, vähiten itselleen :/ Kannattaa siis miettiä tarkkaan mihin energiaansa kanavoi ja kuka tai ketä sun energiaasi vie. Jos tuntuu, että rahkeet ei vaan riitä kaikkeen, niin on ehkä muutosten aika. Vai mitä? Me emme ole koneita ja itse asiassa koneetkin hajoavat joskus!Puhelinkuvat2015 013

Ja meistä ihan jokainen tuntee elämänsä aikana tulleensa kaltoin kohdelluiksi. Tilanteet voivat olla toki hyvin erilaisia. Ongelmia voi kohdata niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin. Jossakin sosiaalisessa yhteisössä tai vaikkapa vain kaupan kassajonossa. Tilanteita tulee ja menee. Mutta se mikä on varma, niin niihin ei vaan pitäisi jäädä vellomaan. Joskus se on kovin vaikeaa, jos on pahoittanut mielensä todella pahasti, mutta joskus voi olla vain parempi antaa asian olla, vaikka kuinka tekisi mieli purkaa pahaa oloaan ympäristöönsä. Katkeroituminen on ehkä pahinta mitä voi itselleen tehdä. Näin ainakin minä asian näkisin. Jos koet pahaa oloa jatkuvasti jossain ympäristössä tai seurassa, niin ympäristön vaihto voi olla todellakin tervetullutta. Vaikka vain hetkeksi, sekin voi jo laukaista jännityksiä. Niin, viisas olisi se ihminen, joka aina tietäisi miten olisi järkevä toimia. Mmmm… loppupeleissä, ihminen taitaa olla aika hiton tyhmä eläin. Ainakaan se ei opi virheistään kovin helposti ja voi toistaa kerta toisensa jälkeen samoja virheitä elämässään.

Puhelinkuvat2015 011Mutta koska meitä on täällä moneen junaan ja kaikkien meidän vain tulisi jotenkin voida täällä tulla toimeen,  niin ehkä paras tapa pärjätä on pitää itsestään huolta. Silloin voi ehkä pitää myös muista huolta kun itse voi hyvin. Ehkä yksi parhaimmista elämänohjeista on: Kohtele muita niinkuin toivoisit itse tulevasi kohdelluksi. Ja kun miettii tuota, niin sen toteuttaminen on varmasti toisinaan vaikeaa. Mutta jos edes pyrimme elämään tuon ohjeen mukaan ja pidämme tuon mielessämme kun teemme elämässämme valintoja, niin uskoisin että pärjäisimme kohtalaisen hyvin. Toivoisitko itse että luottamuksesi petettäisiin? Et. No älä sitten itsekään petä toisen luottamusta. Toivoisitko itse että sinulle valehdeltaisiin? Et. No ole itsekin rehellinen muille. Ihan siis arkipäiväisiä asioita, joihin meistä jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa.

Jokseenkin syvissä vesissä siis näin sunnuntai illan päätteeksi. Joskus sitä on vaan hyvä pysähtyä miettimään asioita, vaikka se olisikin vaikeaa. Elämä on yksinkertaisesti elämänmittainen matka. Joka päivä voimme oppia jotain uutta, koskaan peli ei ole täysin menetetty. Eipä mulla taida olla tällä hetkellä tähän paljon lisättävää. Taas uuteen viikkoon, avoimin mielin. Yllätyksiltä emme voi välttyä, voimme vain toivoa, että ne olisi mukavia :)

HEI NY!

2 vastausta artikkeliin ”Ei mitään uutta taivaan alla, eikö?”

  • Halaus! Ei olla nähty pitkään aikaan. Vois treffaa joskus.

    • Jennyskää :) Ois kyllä ihana nähdä pitkästä aikaa <3

Kommentointi on suljettu.