Ei pidä luulla jos ei tiedä!!!

Niinhän sitä sanotaan, että luulo ei ole tidon väärti. Se olisi hyvä muistaa itse kunkin AINA! Olen nyt ryvettynyt, (aika lailla turhaan, mutta minkäs minä sille voin, että olen tunteva ihminen) muutaman päivän ajan asioissa, missä ei ole juurikaan totuuden häivää. Jokainen ehkä…mahdollisesti tietää tilanteen, susta puhutaan paskaa, siis ihan täyttä shittiä. Sehän loukkaa, totta helvetissä se loukkaa. Eniten ehkä loukkaa vielä se, jos tajuaa, että kyseessä on ihminen, jonka on luullut olevan ihan hyvä tyyppi! Ja jos kuviossa vielä pyörii itselleen erittäin läheinen ihminen, niin kyllä se vetää hiljaiseksi. Toisaalta, yritän pönkittää itseäni sillä faktalla, että tiedän itse miten asiat ovat, tiedän itse totuuden, kovin moni muu ei näytä tietävän. Kuten olen ehkä jo aijemminkin todennut, en aijo itse alentua moiseen, mutta joskus vituttaa olla se aina anteeksi antava osapuoli, jonka niskaan saapi kaataa ämpäri kaupalla paskaa ja minä vain annan anteeksi, koska en osaa olla vihainen, ainakaan pitkään, kenellekään. No tietysti riippuisi, mitä asia koskee, mutta jos nyt ihan puhutaan paskan jauhannasta, niin en lähde siltä pohjalta polttelemaan siltoja takanani ja virittelemään mitään vihan verkostoja, silloinhan olisin itse ihan yhtä dorga. Eikö? No näin sanoo järki. Yritän vain ymmärtää MIKSI? Kulutan ehkä ihan suhteettoman paljon aikaa näistä päivistäni miettimällä miksi? Kun ehkä pitäisi vain viitata kintaalla ja todeta, etten voi korjata vikaa :D Niin ehkä joskus taustalla on vain väärinkäsityksien vyyhti. Tämä lumipallo ilmiö, homma vaan kasvaa ja kasvaa ja kohta kukaan ei enää tiedä mistä koko homma sai edes alkunsa. Mun kanssa pystyy sopimaan lähes asian kuin asian, en ole bitch joka nakkelisi niskojaan tai jolle joku olisi vain täyttä ilmaa. En todellakaan. Jossain kohtaan tietysti olisi ihan hyvä ymmärtää, että ehkä kaikki ei vain ansaitse olla lähipiirissäni… ehkä… en tiedä. Ehkä vain liikun väärissä piireissä tällä hetkellä… ehkä… tai siis osittain … Olisi ehkä viisasta vain jättää se ”ryhmä” ulos elämästäni, niin ei tarvitsisi kohdata tällaista. No mutta, kuten sanoin, ei pidä luulla jos ei tiedä! Itsellenikin muistutan tätä asiaa ja yritän katsoa aina asioita mahdollisimman puolueettomalta kannalta, asettaa itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja unohtaa omat tunteeni jne. Tosin kyllä kiukuttaa, kun tietää, että joillakin on _ihan oikeita_ ongelmia elämässään, niin sitten joku tekee jostain toisen elämästä ongelman. Olisikohan omassa elämässä tylsä hetki meneillään, vai mistä moinen johtuu. Itse pyrin keskittymään omaan elämääni, enkä tunge sormiani toisten asioihin, en ainakaan jos tiedän, että apuani ei kaivata. Ystävyys, mitä se on? Minä näkisin, että ystävyys on kahden ihmisen vilpitön ja HUOM nyt painotus sanalla _vilpitön_ liitto. Ystävät näkevät toisensa hyvässä valossa, kunnioittavat ja rakastavat toisiansa, kuten ystävien pitää. Todellisten hyvien ystävien välillä ei kuulu olla minkään valtakunnan jännitteitä! Ei asioita joista ei voisi puhua! Pahimpia mokia mitä ystävyydelle voi tehdä, on että menee huutelemaan ystävänsä asioita vieraisiin pöytiin. Siinä on semmoinen munaus, joka pyyhkii samantein termin ystävä näiden kahden väliltä! Se on vissi. Se ystävyys on siitä eteenpäin vain kahden ”hei me tunnetaan” tyypin välistä kanssakäymistä, jos se edes enää jatkuu missään muodossa. Ystävyyttä kannattaa vaalia! Minä ainakin kunnioitan ystävääni suurella sydämellä, enkä koskaan omilla teoillani pyrkisi satuttamaan tai aiheuttamaan ongelmia hänelle. Se ei olisi minkään tasoista ystävyyttä. Miksihän lähdin tätäkin pohtimaan… hmmm… ehkä siksi… itse asiassa en oikein tiedä. Ehkä se vain on monien asioiden summa. No mistä sitä aina tietääkään mistä nämä aivotukset tulee, niitä vain tulee ja silloin on avattava sanainen arkkunsa. No ehkä jätän tämän syvällisen pohdinnan tähän. Johan tässä on tullut taas vatvottua. Suuntaan ajatukset huomattavasti kevyempiin aatoksiin, kuten esimerkiksi työhön, alkavaan työpäivään. Saan olla iloinen, hyvien tyyppien seurassa, tehden sitä, mistä todella tykkään, sitä missä tiedän olevani hyvä :) Kun työ ei tunnu työltä, vaan se on miellyttävää ajankulua, se on kuin hyvä harrastus, voiko se asia paremmin olla. Ehkäpä palaan tähänkin aiheeseen vielä.