Fantastico

Siis niin yber yli ihana päivä :) sää on kuin morsian ja päivä on ollut täynnä aivan ihanaa tekkaa. Olen siis niin äitelän iloinen ja onnellinen, että tekisi mieli mennä kuuluttaa se kaikelle kansalle tuonne parvekkeelle, mutta ehkä maltan mieleni :D

Aamulla olisi nukuttanut vähän pidempään kuin oli tarkoitus. Kello soi kasin aikaan, mutta minä pääsin ylös vasta puoli ysiltä. Crossitunti alkoi 9.45. No ehdin mukavasti kuitenkin syödä aamupalan (kaurapuuroa mustikkakeiton kera, pellavansiemenillä ja marjasoseella, nam!). Join kupin kahvia, pakkasin treenikassin ja puoliskokin heräsi suukottelemaan :) Salilla kävin Crossaa ja sen perään kävin vielä venyttelytunnilla. Näin mummiakin salilla, jei. Saunoin isolla kädellä ja tulin kotiin. Ydessä siivoiltiin, söin vähän salaattia (lisään nyt joka paikkaan isosti raejuustoa, hyvä proteiinin lähde ;) ). Lähdimme koirien kanssa lenkille, nauttimaan auringosta. Sen jälkeen rullasimme olkkarin maton ja puolisko laitto pyörämme siihen malliin, että pääsimme anoppilaan asti. Minä aloin pesee anoppilan terdella mattoa, puolisko pesi meidän pyörät, ja laitteli ne muutenkin kuntoon. Minä haravoin pihaa isosti ja yhdessä kantelimme lehtikasoja saunan taakse maatumaan. Anoppi laitteli taloa kuntoon sisällä ja teki meille grilliruokaa. Nami nami. Oli tietysti makkaraa, jota minä maistoin pienen pienen palan, maissia, kalkkunaa ja ofcourse salaattia! Aurino paisteli tietysti kokoajan. Siis täydellistä. Tämän session jälkeen lähdimme juuri rassatuilla pyörillä kohti leffavuokraamoa, josta tarttui kaksi kauhuleffaa mukaan. Ajelimme vielä Myrtsiin, käytiin siellä terassilla (minä join Light Cokiksen, huom huom huom!). Puoliskon uusi puhelin on ihan äly magee, joten mä en kestä, mun on saatava sellainen. Se on niiiin näppärä, en ole ennen tajunnutkaan, miten siistiä on voida surffailla netissä ihan missä vain. Tietysti kävin päivittämässä terassilla istuessamme mun profiilin naamakirjassa. No tietysti hei, miten olisinkaan voinut tulla toimeen ilman sitä yli mageeta puhelinta ;) Sieltä suuntasimme kohti kotia. Nappasimme taas koirat mukaan ja kävelimme peruslenkin, nauttien taaaaas auringosta. Meidän iso koira on niin ihmisten mieleen, tälläkään lenkillä emme onnistuneet kulkemaan koko matkaa niin,ettei meitä olisi pysäytetty. Tämä käy siis lähes joka kerta. Ihmisillä on kauhea hinku päästä silittää, lähestyä meidän jättiä, rapsuttaa vaikka vauhdissa ohi mennen. Onneksi toi on lauhkea kuin lammas :D Ei muo haittaa, musta on kiva olla kylän kuuluisuus…tai en minä, vaan mun koira :DDDDD

Nyt alkaa meidän illan leffamaratoni. Huoh, ihanaa käpertyä soffalle aivan liki ja nauttia vain. Tämä on sitä, mitä elämältäni tahdon, tästä minä nautin, tämä on sitä :) <3 Onneksi on vihdoin kesä :)