Fitness ei ole kirosana!

Tuntuisi siltä, että ihan ylenpalttinen möyhyäminen fitness rintamalla on hiukka laantumaan päin. Hyvä niin. Mä olen edelleenkin sitä mieltä, että fitness ei ole kirosana. Fitness elämäntapana oikein toteutettuna on terveellinen valinta. Syödään oikein, liikutaan oikein, voidaan hyvin. Mitäs pahaa siinä olisi?

Kisaaminen voikin sitten olla kirosana. Mun mielestä fitnesstä elämäntapana ei pidä sekoittaa pelkästään kisaamiseen. Ei kaikkien fitness harrastajien tarvitse viedä sitä niin pitkälle, että nousee kilpalavoille. Kisatouhu on aika äärimmilleen vedettyä fitnesstä, eikä se todellakaa ole kaikkien juttu, eikä missään nimessä tarvitsekaan olla. Voit olla todellakin täysin katu-uskottava fitness harrastaja, vaikka et aikoisi ikinä osallistua mihinkään kilpailuun lajin parissa. En siis itse luokittele fitness harrastajia sen mukaan, kuka kilpailee ja kuka ei. Meilläkin käy salilla paljon, todella rautaisessa kondiksessa olevia naisia ja miehiä, vailla mitään hinkua kisalavoille ja se on mielestäni enemmän kuin ok!

IMG_20150608_155641 (800x800)

Jos kuitenkin kisakärpänen puraisee, niin siinä vaiheessa kannattaa todella perehtyä mihin on ryhtymässä. Koska jos et ole henkisesti valmis, niin siitä taipaleesta tulee todella kivinen eikä se välttämättä tällöin vie lähellekään maalia. Tottahan toki pitää olla fyysisiltäkin ominaisuuksiltaan lajiin sopiva, mutta se suurin asia mitä tässä hommassa vaaditaan, on kuitenkin siellä korvien välissä. Kisakausi vaatii omistautumista, se on totta. Kisakaudella fitness todellakin hallitsee elämääsi, joten on hyvä miettiä, onko esimerkiksi elämäntilanne juuri sillä hetkellä sellainen, että voit panostaa itsellesi rakkaaseen lajiin ihan sata lasissa. Kisakaudesta ei tarvitse tulla kärsimysnäytelmää ja mä väitän, että siltä vältytään, jos kaikki on kondiksessa valmennuksesta lähtien. Monelle itse dieetti voi koitua kompastuskiveksi, joten ei välttämättä ole yhtään huono ajatus kokeilla dieettaamista ilman kisapaineita. En nyt kehoita ketään lähtemään kokeilemaan jotain ihan random dieettiä, vaan senkin on hyvä olla  ammattilaisen suunnittelema. Jokaiselta kilpailemiseen tähtäävältä lajin harrastajalta varmasti löytyy valmentaja, joka voi olla apuna tässä. Jos muutaman kuukauden kestävä kokeiluluontoinen dieetti ei tahdo onnistua, niin jo siinä kohtaa voi hieman saada sitä kosketuspintaa, että onko tämä sittenkään mun juttu, vai pitäisikö ajatusta kisaamisesta vielä hieman siirtää. Eihän sitä tarvitse välttämättä täysin kuopata.

20150610_184859 (450x800)IMG_20150610_205922 (800x800)

Jos olet ihmistyypiltäsi enemmän ”elän syödäkseni” kuin ”syön elääkseni”, niin ongelmia tulee varmasti. Tällaisessa tilanteessa mielestäni se muutos pitää tapahtua ensin siellä korvien välissä, ennenkuin yrittääkään toteuttaa mitään kisadieettiä. Olisi hyvä sisäistää mikä on järkevää syömistä ja missä kohtaa se on vain mielitekojen tyydyttämistä. Jos on siis täysin mahdotonta olla tarttumatta tarjolla olevaan kakkuun tai muuhun herkkuun, vaikka tiedät että sinun ei pitäisi, niin ihan varmasti ongelmia on tiedossa. Tällaiset muutokset lähtevät loppupeleissä omasta päästä. Eipä se oikein toimi niin, että joku sanoo, että et saa ja kuitenkin sun tekee koko ajan mieli. Silloin on vaikeaa, se on varma se.

Yksi huomionarvoinen asia on myös se, että ympäristösi ei välttämättä tule missään vaiheessa täysin sopeutumaan kisakauteesi. Etkä sinäkään voi olettaa, että kaikilta satelisi ymmärrystä. Loppupeleissä kuitenkin itse olet tiesi valinnut ja se on täysin vapaaehtoista. Et voi vaatia, että jokainen ympärilläsi ymmärtäisi täysin pelinhengen. Kun et tee liian suurta numeroa dieetistäsi, pääset todennäköisesti helpommalla. Parisuhteessa elävät joutuvat varmasti helpommin törmäyskurssille kumppaneidensa kanssa. Varsinkin jos tilanne on se, että toinen osapuoli ei ole oikein millään tasolla kiinnostunut lajista. Jossain vaiheessa saatatte huomata että jääkaapinkin sisältö alkaa koostumaan ”sun ruoista” ja ”mun ruoista”. Itse tulet ainakin olemaan hyvin tietoinen omistasi ja mikäpä olisi ärsyttävämpää, kuin että toinen tulee nappaamaan jotain maistiaisia sun ruoista, kun olet juuri grammalleen valmistanut oikean aterian.

Puhelinkuvat2015 064

Entäpä pikkuhiljaa kiristyvä kroppasi. Se voi saada yllättäviäkin reaktioita aikaiseksi, eikä välttämättä aina niin kovin positiivisia. Oli reaktiot mitä tahansa, niin niitä tulee. Kommentointia saat osaksesi ihan varmasti, hyvinkin henkilökohtaista. Kun itse painit kuntosi kanssa, johon hyvin harvoin kukaan on täysin tyytyväinen itse, niin ulkopuolisten kommentit eivät välttämättä ole aina niin ilahduttavia. Niihin on hyvä suhtautua vähemmän vakavissaan. Loppuen lopuksi mehän teemme tätä itsemme takia, emme kenenkään muun takia. Ei ole tarkoitus hakea ulkopuolisten hyväksyntää tai ihastelua, se on väärä tapa lähestyä tätä harrastusta / lajia.

Sosiaaliset suhteet saattavat myös olla koetuksella. Ei välttämättä, mutta se on mahdollista. Dieetin edetessä ei voi välttyä niiltä päiviltä, kun ei vaan jaksa kuin sen pakollisen. Niin, tervettähän se ei välttämättä ole, mutta tämä onkin vain väliaikainen ajanjakso elämässäsi. Siitäkään ei pidä tehdä liian suurta numeroa ja toivoa saattaa, ettei myöskään lähipiirisi tee. Se että joinakin päivinä itsellään on pää niin tyhjä, ettei kerta kaikkiaan keksi edes mitään puhuttavaa kenellekään, ei tarkoita sitä, että sulla olisi jotain jotakuta vastaan. Aina jaksetaan myös korostaa sitä, ettei kenenkään tarvitse kestää dieettiläisen oikkuja, mutta hei, eipä dieettiläisenkään tarvitse kestää muiden turhanpäiväisiä mielenosoituksia ;) Dieettiläinenkin voi elää ihan normaalia elämää, joidenkin rajoitusten ollessa voimassa. Jätä omaan arvoonsa sellaisten ystävien / tuttavien kommentointi, jotka viittaavat siihen, kuinka nihkeää sun elämä on, kun et voi lähteä puistojuhliin tai muihin kissanristiäisiin ryypiskelemään porukalla. Itse harvemmin enää tänä päivänä kohtaan moisia tilanteita, olen tehnyt tätä niin monta vuotta jo, että tuttavapiiri kyllä tuntee mut, eikä ala vänkäämään asiasta. Joskus oikeasti helpottaa kun ajattelee, että mitä minä oikeasti saisin yhden illan rälläämisestä? En mitään, ehkä tukanjuuren kipeäksi ja huonon olon :D Onko se sen arvoista? Nooooooot! Ja hei, kosteisiinkin juhliin voi osallistua selvinpäin ja omin eväin. Siinä kohtaan jos / kun meno alkaa menemään liian villiksi, voi hyvin poistua taka vasemmalle ;) ja kukaan tuskin edes huomaa :D Eli dieetin vuoksi sinun ei tarvitse jäädä paitsi mistään yleisistä juhlapyhistä, ellet niin itse halua. Ja HUOM, hyvät ystävät ymmärtävät valintasi, eivätkä arvostele niitä.

IMG_20150606_204651 (800x800)

Itselläni alkaa olemaan kymmenen viikon dieetti kohta takana, enkä koe, että olisin tänä aikana jäänyt mistään paitsi. Ongelmia ei ole ollut ja en ole kärvistellyt missään vaiheessa dieettituskissa. Oma asennekin ratkaisee paljon! En ole vetänyt ”dieettikorttia” esille missään tilanteissa. Jos mulla on ollut huono päivä, en ole pyrkinyt selittelemään sitä sillä että olen dieetillä. Huonoja päiviä mahtuu ihan normi offikaudellekin! Onhan tämä touhu herättänyt mielenkiintoa jälleen kerran ympäristössänikin, mutta kaikki ovat olleet aidosti kiinnostuneita ja esittäneet asiallisia kysymyksiä, joihin jaksan jopa vastailla asiallisesti :)

Kun saat fitnessin elämäntavaksesi, opit nauttimaan siitä sen kaikissa muodoissa. Se ei siis todellakaan ole kirosana :) Se on tapa ja tyyli elää, jolloin et koe uhrautuvasi tai jääväsi paitsi mistään.

HEI NY!