Hei hei mitä kuuluu…

… sä et tiedä miltä musta tuntuu :D No näinhän se on, kun on ollut pieni katkos tässä postaamisessa. Anteeksi siitä. Se ei sano sitä, etteikö täällä olisi tapahtunut mitään. No mitään kovin suurta ja erikoista ei tosin ole tapahtunut, mutta jotain kuitenkin, hiljaiselosta huolimatta :D

Pikkujoulukausi käy kuumana, mutta tänäkin vuonna olen päättänyt jättää kaikki kissanristijäiset väliin. Ne nyt ei vaan tunnu mun jutulta, eikä se ole siis mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Duunissakin tuumattiin, että etkö sä tykkää viettää aikaa meidän kanssa? ÖÖÖÖÖÖ, no siitä ei ole tokikaan kyse hei, kyllähän mä vietän duunikavereiden kanssa aikaa enemmän kuin hyvien ystävieni kanssa, joten näin ei voi sanoa. Se että en tahdo ryypätä heidän kanssaan, onkin asia ihan erikseen ;) Nyt joku viittaa siellä kovasti sanoakseen, että voihan sitä selvinkinpäin olla, niin voi, mutta jos ei huvita katsoa muita humalaisia???? Sitä paitsi, mä olin salilla siihen aikaan :D Ja toinen vielä tärkeämpi juttu on se, etten aijo laittaa tytärtänin hoitoon sen takia, että pääsisin iltaa istumaan jonnekin, en todellakaan. Mä olen kyllä aikoinani istunut iltaa ihan tarpeekseni, se nyt ei vaan sytytä enää.

Mutta jotten nyt ihan täysin pyhimykseltä tässä yrittäisi vaikuttaa, niin kyllä meillä oli Einin kanssa meidän ihan omat extempore pikkujoulut tuossa reilu viikko takaperin lauantaina. Sitähän ei siis suunniteltu varsinaisesti, tarkoitus oli käydä tsiigailee vähän uusia vaatteita ja mennä syömään. Siitä se ajatus sitten lähti. Ja hauskaa oli aamutunneille asti. Kiitos, nyt voinkin jatkaa taas pari vuotta ihan täysin ilman rillutteluja :D

Tuli myös pidettyä noin viikon tauko punttisalista. Jaa miksikö? No ei ainakaan sen vuoksi, etteikö olisi huvittanut, mutta kerrankin yritin olla fiksu ja kuunnella omaa kroppaani. Mun vasen jalka tykkäsi taannoin todellakin kyttyrää kovasta kyykkytreenistä, tai näin ainakin oletan, että siitä se lähti. Jalka oli todella kipeä. Valmentajani Salla piti mulle pienen puhuttelun Solanan pukuhuoneessa aiheesta ja muistutti muo taas siitä, että järki käteen hei tyyppi. No nyt tuli todistettua, että kyllä rasitusvammoissa lepo on vaan se paras apu. Nyt jalka tuntuu olevan taasen kunnossa ja eilen teinkin sitten ensimmäisen jalkatreenini levon jälkeen. Ja voi kuulkaa, nyt on reidet hellänä, mutta kipu on tiessään. Yes. Kerrankin voin ylistää itseäni siitä, että maltoin levätä :) Hyvä minä ja taputus päälaelle ;)

Kun on koukussa rautaan, niinkuin minä olen, ja myönnän sen, niin joskus se järki vaan ei kulje sitten ihan mukana. Sitä on helpompi antaa muille neuvoja ja toimintaohjeita, mutta itse sitten toimii toisinaan ihan päinvastoin. Ei viisasta, ei todellakaan. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että viikon levon aikana kunto ei romahda, mutta omassa päässä se vain tuntuu siltä.

Nyt on sitten tullut treenattua jälleen neljä päivää putkeen, joten huomenna vietän lepopäivän. TÄNÄÄN oli vuorossaan RINTA JA OLKAPÄÄT, EILEN tosissaan treenasin JALAT, LAUANTAINA käytiin Einin kanssa yhdessä treenaa SELKÄÄ- TAKAOLKAPÄITÄ JA HAUIKSIA ja niin PERJANTAI illalla kävin tekemässä OLKAPÄÄT JA OJENTAJAT.  Perjantaihin siis päättyi mun noin viikon lepo. Tästä on hyvä jatkaa viikkoa :)

Nonniin, tässä siis pähkinänkuoressaan mitä tänne kuuluu. Vedossa ollaan :)

HEI NY!

Puhelinkuvat2014 077
Eilinen jalkatreeni takana.
Puhelinkuvat2014 069
Perjantain olkapää ojentaja treeni takana :)
Puhelinkuvat2014 049
Einin ja mun pikkujoulut :D
Puhelinkuvat2014 035
Kiinalaisessa oltiin syömässä oikein pitkän kaavan mukaan. Ah kyllä oli hyvää. Meillä on yksi tietty kiinalainen Annan kadulla, jossa ollaan nyt käyty. Palvelu on hyvää, ruoka on hyvää ja paikka on siisti ja tarpeeksi idyllinen ;)