Hiljaa hyvä tulee!

Terveisiä jälleen arjen keskeltä. Alkaa tässä lentsu helpottaa, vielä on lievästi tukkoinen olo, mutta ei mitään pahaa :) Jes, loppuviikosta olen jo salilla jumppaamassa, ihan varmasti olen! Nyt kyllä chillaan, sillä en halua ottaa mitään tyhmiä riskejä sen suhteen, että saan jotain jälkitauteja ja joudun vielä kärvistelemään kauemmin sairasvuoteella. No jah, en mä ole sairasvuoteella maannut, paitsi lauantaina… ja vähän ehkä sunnuntaina, mutta muutenhan tässä ollaan paahdettu arkiaskareissa ihan normaalisti.

Duunissa on kiirettä niinkuin aina. Se nyt ei ole mikään yllätys. Kotona on tullut sitten puuhasteltua kaikenmoista yleishyödyllistä, esim. meidän pöytäprokkis on ottanut askelen eteenpäin jälleen. Käytiin maanantaina hankkimassa vähän petsausväriä, tumma ebenpuu on tuo väri ja no, kyllähän siitä näyttäis aika tumma tulevan, mutta juurikin niin, että puu näkyy hyvin värin läpi. 

Värin testailua.
Väri on hyväksytty, joten pikku apulainenkin sai jobin. Kyllähän pensselit heilu niin isommassa kuin pienemmässäkin kädessä. Sillä välin mä taiteilin iltapalaa :)

Niin tuossa taannoin taisin jotain mainita siitä, että julkaisin naamakirjassa uuden valokuvakansion nimeltänsä ”Harrastukseni BF” No ensiksikin tämä BF ei ole ihan auennut kaikille ja toisekseen ne kuvat ovat saaneet odottamattoman paljon huomiota lähipiirissäni. :o En itse asiassa tiedä, onko se huomio ollut niin mieleen, vaikka se positiivista on ollutkin. Olen ehkä jonkun sekunnin murto-osan jopa miettinyt, että poistan sen kansion, tai teen siitä salaisen tai jaan sen vain harvojen ja valittujen kesken. Varsinkin nyt duunissa se on noussut vähän väliä puheenaiheeksi :o Tavallaan, vaikka se ihan leikkinä lasketaankin, välillä käy vähän nyppimään, että tähän kehon muokkaus, puntti harrastukseen, liitetään jotenkin aina aggressiivisuus. Jotenkin sellainen mielikuva istuu tiukassa, että kaikki vähänkin treenatummat = lihaksikkaat ihmiset ovat kovia nyrkin heiluttelijoita. Mä en vaan jotenkin tykkää :/ Vaikka mä olenkin toisinaan aika paha suustani, kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, niin väkivaltaista musta ei saa tekemälläkään. Joten ihan leikilläänkin heitetyt läpät ”Päivi lyö sitä…” ei oikein uppoo muhun. No joh, se siitä sitten. Katsotaan mitä tuleman pitää ;) Nyt mä taidan alkaa tekemään lähtöä nukkumaan, huomenna jälleen aikainen herätys ja illalla tiedossa koiran trimmaus. Ai kauhee… puuh. Perjantaille mulle onkin varattuna Fustra tunti :D ja itse asiassa torstaina olen menossa urheiluhierojalle, aaaaah. Ollaan kuulolla!