Hiljaiseloa :)

Toukokuu alkaa hiljaisissa merkeissä. Eipä tuo sääkään tällä hetkellä houkuttele kylille pörräämään ;) Pikainen aamulenkki kera koirien ja äkkiä kotiin sateelta suojaan. Eipä näyttävän koiratkaan pistävän hanttiin. Tänään on edessä iltavuoro, joten jumpatkin jää nyt väliin :/ Mutta onneksi on tälle vkolle tullut varattua jo muutamat treenit, joten ihan kokonaan ei pidä olla salilta vekka. Se on semmonen henkireikä mulle kyllä… näkyy heti mielialassa, jos on pidempään tekemättä mitään… siis liikunnallista. Ainahan mä jotain teen. Olen semmonen 24/7 pörrääjä. Aina on oltava jotain tekemistä. Jos vaikka olenkin yksin, niin aina teen jotain, ellen sitten nuku. Tällä hetkellä on taasen menossa ”keskityn itseeni” ajanjakso. Niitä tulee aina välillä… ja ne tulevat yleensä tarpeeseen. Onneksi on olemassa se mahdollisuus, että voi olla vain itsekseen jos siltä tuntuu. Olenkin tuumannut asiaa niin, ettei musta (vanhasta ketusta) ole enää jakamaan ihan kaikkea jonkun toisen ihmisen kanssa. Mulle on vain niin tärkeetä se, että on omat kuviot, oma koti, omat tavarat ja oma rauha, silloin kun sitä tarvii. Luulen, että kun olen kaikesta huolimatta (mitä elämässä siis on tapahtunut) onnistunut rakentamaan tämän oman pienen perheeni, niin en halua järkyttää sen olemassa oloa millään. Jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntuu välillä ihan järkyttävän isolta ja merkittävältä. Tää on mun oma turvapaikka, sellaisena se varmaan tulee pysymäänkin. Jonkun mielestä surullista… jaa, ei vain mun mielestä. Olen jokseenkin ylpeä tästä omasta kodista… kaikesta omasta. Huomaan, että tuo _oma_ tulee esille aika painokkaasti, mutta ymmärrän sen, kun mietin menneisyyttäni. Koko lapsuuteni olen kokenut turvattomuutta, olen varmaan ollut aina varpaillani, enkä ole voinut luottaa, että mikään asia menee niinkuin pitäisi… Ei ole ollut sitä _omaa_ turvasatamaa, jossa olisin tuntenut olevani 100% turvassa. Nyt kun olen sen saavuttanut, en helkkari soikoon vaarantaisi sitä mistään hinnasta. Näin se vain on… Jokin vamma päässä, kait tämäkin piirre on… Mutta, jos tunnen oloni näin turvalliseksi ja hyväksi… niin olkoon se sitten niin.