Huhhuijaa :)

No säät ei tänään oikein suosinut ulkoilmaihmistä, mutta ei haittaa mitään. Sauna lämpeni siinä missä se lämpenee aurinkoisena päivänäkin, samaten grilli toimi ihan moitteettomasti. Anoppilassa on kuitenkin grillikatos, joten ei tarvitse sateessa värjötellä. Tällä kertaa en päässyt riippumattoon lököömään, mutta tuleehan noita muitakin kertoja. Ai että teki taas hyvää, niin hyvää. Pikkuneiti oli innosta soikeena. Anopin koira sai paljon huomiota. ”Pientä” vetoleikkiä oli ilmoilla. Kiva oli huomata että tuo koira otti pikkuihmisen ihan hyvin vastaan, on se tietysti tuota neitiä ennenkin nähnyt, mutta nyt ne painivat keskenään. Kyseinen koira ei kuitenkaan ole tottunut pikkuihmisiin ja kyseinen rotu tunnetaan vähän huonossa valossa… Harmi sinänsä, koska kyseisestä rodusta saapi ihan kivan palveluskoiran, kun se vain on oikeissa käsissä. Saa siitä ”kivan tappajankin”, jos se myydään ihan väärälle omistajalle. Huoh, niitä tapauksia näkee turhankin usein…mutta ne eivät kylläkään rajoitu vain tähän rotuun. Voi sentään, työssäni näen kaikenlaista. Ihan mistä tahansa koirasta saa kilipään, jos sitä ei osata oikein kohdella ja kouluttaa! No mutta kuitenkin. Nämä koirat ovat hyviä rotunsa edustajia :)

Puoliskon velikin oli kotosalla. Oli vaihteeksi ollut yliopiston pääsykokeissa. Vielä siis jännitetään miten tällä kertaa käy. Toivottavasti hyvin :)

Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin aikoihin. Toisen onni saattaapi olla jonkun toisen epäonni. Näinhän se menee. Mutta tässä tapauksessa en sitä oikein ymmärrä. No niin, no… jos joku tahtoo olla ”kateellinen” ja / tai ”katkera” niin sehän on vallankin hänen oma häpeensä. Niin, tietysti voisi kuvitella, että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä järkevästi, luulisi, että olisi selkärankaa. Itse olen ainakin sellainen ihminen, että jos vaikka olisinkin kade tai katkera, niin en ainakaan näyttäisi sitä! En menettäisi kasvojani käyttäytymällä kuin mikäkin pelle. Nielisin karvaasti katkeruuteni. Niin, kaikki eivät siihen ikävä kyllä kykene ja, no minä en aijo siitä stressiä ottaa. Niin kauan kun tiedän, etten ole tehnyt mitään väärää, niin en viitsi välittää jonkun ulkopuolisen ihmisen kiukuttelusta. Ei terve. No mutta tällaista tämä elämä tietysti on. Sitä kannattaisi keskittyä vaikka omaan elämään joskus ;) tai vaikka hankkia sellainen, jos ei ole parempaa tekemistä :D Mutta kyllähän näitä aikuisia ihmisiä näkee aina välillä, jotka osaavat olla toooodella lapsellisia ja käyttäytyä aivan kuin keskenkasvuiset. Että kiukuti kiukuti vain. (Tosin aikuisilla ihmisillä moinen käytös voi tietysti johtua psyykkisistä ongelmista ja / tai itsetunto-ongelmista, eli voihan sen luokitella sairaudeksikin!)

En seuraa kenenkään blogeja, enkä tosiaan oleta, että kukaan seuraisi minunkaan blogiani :D heh, ei tässä juurikaan ole asiasisältökään sitä luokkaa, että joku tätä varmaankaan jaksaisi lukeakaan. No what ever. Menin tänään lukemaan ”julkkisbloggarin” Glam With M:n blogia. En ehtinyt kuin vilkaista sitä aamulla (siitä mainittiin jotain Radio Rockin aamussa, joten oli pakko mennä kattoo mistä on kyse). No on jollain muullakin aika pinnallista elämää vissiin, mutta mikäs siinä. Heh… tyylinsä kullakin. Mutta tosielämän käänteistä siellä ei vissiin juurikaan puhuta, se on vaan sitä Glam Glam Bling Bling osastoa. Niin, en nyt halua tässä viitata että kyseinen ihminen olisi jotenkin pinnallinen…en ole tutustunut häneen sen paremmin, mutta ihmettelen kyllä suuresti niitä ihmisiä, joille tällaiset vaate, kenka, tekstiili, materia, korut, killuttimet, kassit, pelit ja vehkeet ovat elämääkin tärkeämpiä. Kenellä on aikaa seistä peilin edessä päivittäin, pyöritellen kuteita ja pelleillä omalla ulkonäöllään. Hmmm… No, olen tietysti sitä mieltä, että on asiallista näyttää hyvältä, nähdä aina vähän vaivaa oman ulkonäkönsä eteen. Teenhän itsekin niin. Ramppaan salilla tiheään tahtiin, katsastan kroppaani (ilkosillani kyllä yleensä :D) peilin edessä säännöllisesti. Meikkaan aina aamulla ennen töihin lähtöä ja laitan hiukset siististi. Minullekaan ei ole ihan sama mitä päälleni vedän, mutta en kyllä käytä siihen liioin aikaa, miettien millaisen kerraston tänään panisin ja mitä huomenna, saatika että vaihtaisin vaatteita useita kertoja päivän mittaan. Hmmm… luulen, että tällaisilla fanaattisilla itsensä pynttääjillä on myös jokin ongelma…itsensä kanssa. Kait sitä on yritettävä pönkittää huonoa itsetuntoa korostamalla omaa ulkonäköään överisti. En tiedä. Tietysti on ihmisiä, jotka työnsä puolesta joutuvat pynttäämään…mutta se nyt on asia erikseen. Jaa-a… No, mutta, kuten sanottua, tyylinsä kullakin. Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta puleerata itseäni…tai no fyysisesti joo, mutta fyysistä hyvää ulkonäköä ei vaatteilla aikaiseksi saakkaan. Tietysti vaatteilla voi piilotella kroppaansa taitavasti, jos sen osaa, että hyvähän sitäkin on harjoitella, jos on mitä pitää piilotella ;) heh.

Jeps, mutta nyt mä menen iltapalalle. Anoppi lähetteli meille kotiin karjalanpiirakoita, ruisleipää ja jogurttia. Jotain niistä siis. Huoh. Vähän aikaa vielä laatuaikaa pupun kanssa ja sitten nukkumaan…käsi kädessä :) <3