Huomenta!

Se on aamu jälleen. Olen, vedossa. Heräsin jo ennen seitsemää. Hassua. Jostain virtaa energiaa yli tarpeen. No mikäs tässä, nautitaan nyt niin kauan kuin sitä kestää. Ehkä tuo lisääntynyt valonmäärä tekee tehtävänsä.

Aamupala:
– 45 g kaurahiutaleita
– raejuustoa
– omenanpalasia
– hedelmäsosetta (sokeriton)
– C- ja D-vitamiinia, Omega3

– ainakin kaksi kuppia kahvia, siitä en tingi!

Sitten karvaa vailla kymmenen pitäisi olla crossitunnilla. Ihan basic tunti tänään, tekee ihan hyvää eilisen 3 tunnin juoksurupeaman jälkeen. Aijon edelleen juosta salille ja takaisin. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, ettei taivaalta sada ainakaan tiskirättejä. No pieni sade ei meikäläista haittaa.

Eilen törmäsin yhteen ”tuttuun” vain sattumalta ohi mennen. En meinannut tunnistaa häntä takaapäin. Katsoin, että seura jossa hän oli, näytti tutulta… mutta sitten katsoin, ettei se voi olla hän. Niin ”isolta” hän näytti takaapäin (ja sitten myös kyllä edestäpäin). Ehkä asu valinta ei myöskään ollut kaikista imartelevin mahdollinen (eikä sillä mitään väliä ole, mitä sitä päällänsä pitää… siis tavallaan). No mutta joka tapauksessa, olin aivan pöllämystynyt kun kyseessä olikin se henkilö jokska häntä uumoilin ensi näkemältä :O Jotkut vaan ovat sellaisia jojoja, lihotaan, laihdutaan, lihotaan, laihdutaan. Onneksi itse en ole joutunut siihen oravanpyörään, onneksi. Monet näistä jojoista tuntuvat aina keksivän selityksiä tuolle jojoilulleen. Mmmm… aina on jokin ulkopuolinen syy, miksi näin… siis sehän ei vaikuta mitä sinne suuhun pistää ja kuinka paljon liikkuu :D No ok, mutta aina pitää selitellä.