Hyvää Huomenta Suomi!

Täällä sitä ollaan jälleen. Hymy korvissa edelleen :) Mä olen ollut onnekas mun dieetin suhteen, sillä tänne asti (ja taas koputan puuta äkkiä) olen päässyt niin sanotusti ”helpolla”. Helppo on ehkä vähän väärä termi, mutta sanotaan nyt sitten vaikka niin, että niin helpolla kuin näissä olosuhteissa voi päästä :) ja sehän on tietysti hyvin suhteellista, miten ihmiset asian kokevat. Jonkun mielestä tämä mun helppous voisi olla yhtä hyvin täyttä helvettiä :D mutta mä en ole kokenut sitä niin missään vaiheessa.

Juttelimmekin tästä valmentajani Salla Kaurasen kanssa viimeksi(kin) kun nähtiin. Kun kerroin hänelle, että tämä projekti (kisadieettiaika) on ollut ehkä parasta aikaa elämässäni pitkiin aikoihin, oli Salla tietysti tyytyväinen kuulemaansa :) Pohdimme, että pitkälti se johtunee siitäkin, että olen saanut kulkea koko matkan läpi suhteellisen korkeilla kaloreilla (mitkä nyt sitten ovat korkeat kalorit kisadieetillä ;) ). Sehän on tietysti optimaalista! Tuossa pikaisesti Mika Nyyssölän tuoreinta postausta vilkaistessani, hänkin sivuaa tätä aihetta. Jos offilla pystyy porskuttaa korkeilla kaloreilla, ei dieetilläkään tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Siis olettaen tietysti, että offilla korkeat kalorit eivät kerry pelkäksi rasvaksi kroppaan … näin ainakin sanoisi maalaisjärki :) Ja diietillä sitten kun kiristymistä tapahtuu vähän korkeammillakin kaloreilla, säästää se jo kerrytettyä lihasmassaa. Näin kait se yksinkertaisuudessaan menee.

Eli siis, olen saanut vetää dieettiäni läpi hyvinkin terveellisellä tavalla. Vielä ainakaan ei ole ollut tarvetta mennä missään suhteessa äärimmäisyyksiin. Ja itse asiassa, valmentajani on sanonutkin, ettei hän lähde edes toteuttamaan mitään jäätäviä kitudieettejä, että jos kroppa ei vastaa niin kutsuttuun järkevään dieettiin, niin silloin on hyvä todeta, että tämä laji ei ole sitten ehkä se oikea. Järki päässä siis tässäkin suhteessa.

Minähän puhun nyt vasta ensimmäisen kisadieetin kokemuksella ja moni sanookin, että kaikki dieetit ovat erilaisia. Niin ne varmasti ovatkin. Riippuen varmasti paljon myös siitä, miten hyvin tai huonosti kroppa ehtii palautumaan dieettien välillä. Itselläni on ainakin tällä hetkellä sellainen ajatus päässä, että seuraavaa kisadieettiä lähdetään miettimään vasta siinä vaiheessa kun tästä on palauduttu. Toivon tietysti kovasti, että palautuminenkin tapahtuisi yhtä mutkattomasti kuin mitä dieettikin on sujunut. Aika sen sitten näyttää.

”Hei, minä olen ”lihaton” bodari ;) !” vai olenko sittenkään. Tottamaar tiedän omat heikkouteni tässä kropassa, yhtä lailla kuin valttikorttinikin, mutta lihaton en suinkaan ole. Kovasti on töitä tehty ja tulosta synnytetty. Jatkossa keskitytään sitten muokkaamaan entistä lhakkaampaa lookkia :) Se on vissi se ! Sehän tässä lajissa erityisen viehättävää onkin, että koskaan ei voi olla täysin valmis! Aina voi parantaa ja muokata :) 

SUNNUNTAINA kävin treenailemassa Foreverillä HAUISTA – OJENTAJAA JA OLKAPÄITÄ. Siinä sivussa myös vatsoja ;) Kahden päivän tankkauksen jäljiltä pamahti aikamoinen pumppi käpäliin. Siitä sain vähän esimakua, mitä tapahtuu kun lihaksia täytetään :) Voimaakin tuntui olevan kuin pienessä pitäjässä, vaikka kevyttä kiertoa vielä tahkosinkin. Silti tuntui, että voima säilyi mukana koko treenin ajan. Ei tullut sellaista hetkeä, että olisi hyydyttänyt. Eikä se toki kevyellä kierrolla ole tarkoituskaan. Pitkiä pumppaavia sarjoja, verta lihaksiin, ah!

MAANANTAINA eli siis eilen, oli jälleen duunipäivä ihanaisessa pikku ”puljussamme” jossa on yleensä aina hyvin seesteinen meininki :) Jännä miten olen alkanut diggaamaan tuosta pienestä klinikasta, vaikka aluksi ajattelin, että eiiiii, ei ole ollenkaan mun mesta, mutta tässä se taas nähdään. Vaihtelu virkistää!!!! Kerta kaikkiaan, todellakin! Ja ihanat työkaverit <3 erittäin mukavat sellaiset. Se on kuulkaas todella tärkeää, että töissä on mukavaa, jopa hauskaa :)

MAANANTAIN treeniin kuuluikin sitten TAKAREIDET- PAKARAOSASTO, sekä core! Tällä kertaa suuntasin suoraan duunista Let´s Go Centerille :) Viimeinen rypistys kevyttä kiertoa ja tänään pääsen sitten suorien sarjojen äärelle, sekä huippusupistuksiin :) Oih, niin odotan jo sitä ;)

Valmentajan ohjeistuksilla, otin nyt käyttöön vyön treeneissä. (Kiitos Solanalle vyön lainasta :) ). Nyt mun pitää käyttää vyötä ihan jokaisessa treenissä, kursitaan kaikin keinoin litteämpää vyötäröä. Rasvaahan mulla ei tuossa juurikaan ole, mutta pullotus tulee niin sanotusti sisältäpäin :D No juh, mullahan on aina ollut niin kutsuttu pömppämaha, ainakin omaan silmään. En tiedä antaisko leveämpi lantio helpotusta ”tähän ongelmaan”, ehkä, mutta sellaista kun ei ole luoja luonut, niin näillä mennään. Ei sillä, ettäkö toivoisin omaavani leveämmän lantion, mutta mullahan on niin kapea lantio, että ennen synnytystä lääkäri passitti mut röntgenkuvauksiin varmistuakseen siitä, että meidän pikku emäntä ylipäätään voi mahtua pihalle sieltä. No näytti että mahtuu, mutta eihän se sitten mahtunutkaan, joten loppuviimein päädyttiin sektioon. Eli muo ei ole myöskään luotu lisääntymään :D En ole siis jalostuskamaa :D

Vapaa-ajalla käytänkin sitten korsettia. Repikääs siitä. No mikäs tässä, aika hotti olo 24/7 korsetin kera, hih.

Ja tässä sitten erittäin hyvää luettavaa. Suosittelen kaikille lajista kiinnostuneille! Ja vaikka niillekin, jotka eivät ole niin kiinnostuneita, mutta eivät tiedä lajista juuri mitään ja vähäisten tietojensa varassa päätyvät arvostelemaan fitness urheilijoita. Tämä voi olla hyvin silmiä avaava opus kuulkaas :) Tiedä vaikka innostus heräisi lajia kohtaan kun tämän lukaisee läpitte :) Ainakin tästä kirjasta saa paljon hyviä ajatuksia ja ideoita vaikka ihan arkipäiväiseen elämäänkin! 

Eli näillä mennään viikkoa eteenpäin! Lippu korkealla! Huippumukavaa alkanutta viikkoa myös teille :) Ja ai niin, kiitos tätäkin kautta kaikille uusille Facebook sivujeni seuraajille. Mahtavaa, että olette hengessä mukana :)

HEI NY!