Hyvin menee mutta menkööt

No ja taas on jokunen päivä tässä vierähtänyt kun viimeksi olen kirjoitellut. Kiirusta pitää, sehän on selvä. Eilen viimeksi istuimme Solanassa juttelemassa Liisan kanssa, että miten oikeasti aikaa (ja rahaa) vievää hommaa tämä bodaus on, kun sitä tekee tosissaan. Liisallakin on tarkoitus kisata 2 kertaa vuodessa, ei voi kuin nostaa hattua hänelle. Jokainen, jolla on pienikin käry, mitä tämä homma on, niin tietää, ettei siinä jää aikaa muulle elämälle. Koko elämä pyörii työn (koska sitä on vain pakko tehdä,  jos haluaa harrastaa) ja treenien välillä. Olet suurimman osan ajasta dieetillä, offikausi on hyvin hyvin lyhyt. Ihan tuollaiseen tahtiin mulla ei ikävä kyllä ole aikaa (perhe) eikä rahaakaan :( Mutta onneksi sentään tämä laji on paljon muutakin kuin kisaamista, vaikka ainahan se on tavoite ;) (omalla kohdalla, ei sen tarvitse olla kaikkien kohdalla ja silti voi olla oikeinkin katu-uskottava bodari :) ). Liisalla onkin kehonrakennuskisat kolmen viikon päästä, joten aivan älyttömän suuri tsemppi siihen karkeloon. Nyt hän on hyvissä käsissä, meidän tiimissä :)

Oma elämäkin hymyilee. Eilen sain pientä kuittausta Julialta (pus pus Julle :D ) siitä miten ”ällöimelää menoa meillä on” :D No joo, ehkä välillä … mitään en myönnä :D Mutta mä olen sitä mieltä, että silloin kun on syytä iloon ja onneen, ei sitä ole syytä peitellä tai häpeillä. Sitä paitsi yleensä kuitenkin hyvä mieli tarttuu. Tietysti on niitäkin ihmisiä olemassa, jotka syystä tai toisesta (kateus?) eivät voi olla iloisia toisen onnesta ja no tällaiseen on törmätty tässäkin tapauksessa. Siinä vaiheessa kun ihminen ei enää tervehdi, niin voi vaan todeta, että ketä kiinnostaa. Moukkamaista käytöstä! Kertoo aika paljon ihmisestä. Ymmärtäisin, jos sellaiseen olisi jokin todellinen syy (olet syönyt ehkä hänen eväänsä :D tms ;) ) , mutta jos ainut syy mikä mieleen juolahtaa, on se, että nyt menee hyvin, niin eipä tuohon tarvitse juuri lisätä mitään. Omaan arvoonsa sanon minä!

Mutta ASIAAN. Eli dieettiin ja sen etenemiseen. Kolmas viikko dieetillä on pyörähtänyt käyntiin, eikä tee tiukkaakaan. No kolmas viikko, ei ehkä pidäkkään tehdä tiukkaa :D Toisaalta viimeksikin muistelisin, että dieetin edetessä, homma ikäänkuin helpottui vain. Muistaisin, että viimeksi dieetin alussa oli ”vaikeampaa”. Se shokki, kun suuhun ei enää voi livahtaa mitään ohi ruokalistan, vie oman aikansa totuttautua. Ainakin multa. Sitten kun aivotkin ovat taas siinä moodissa, että tämä on nyt tätä ja muistaa jo ruokalistansa grammalleen ulkoota, niin tilanne helpottuu ja sujuu lähes kuin tanssi. Nyt musta tuntui, että tämä aloittaminen oli jopa kivuttomampi. En tiedä johtuuko se siitä, että tätä on tehnyt aiemminkin, vai siitä, että nyt kokeillaan vähän erilaista dieettiä, nimittäin proteiinidieettiä. Mulle tämä ainakin tuntuu sopivan oikein hyvin. Paino on tullut alas mukavasti. Lähes viisi kiloa on lähtenyt tässä ajassa. Eli toimii. Olo on kuitenkin ollut koko ajan hyvä ja jaksava, ei siis valittamista. MUTTA  nyt se iso juttu mitä tässä olen huomannut. Nimittäin kun valmentajani Salla Kauranen, käski juomaan sitruunavettä, happoemästasapainon ylläpitoon, niin kun olen näin toiminut, niin mun ei ole tarvinnut käyttää närästyslääkkeitä koko dieetin aikana :o Siis oikeesti!!!! Ja mä olen kuitenkin ihminen, jota on närästänyt iät ja ajat tosi tosi tosi paljon ja mulla on lääkärin määräämät lääkkeet siihen vaivaan, olen voinut olla ilman lääkkeitä koko tämän ajan! Jumaliste, eikö se kerro jotain? No kyllä!!!! Edelleen kuitenkin litkin kahvia entiseen malliin ja maustan ruokani kuten ennenkin. Eli siis, emäksinen vesi auttaa ;) Ja nyt sitten pieni mainospläjäys, meille onkin tullut Solanaan myyntiin PH9 shakereita, jotka siis tekevät juomasta emäksisempää! Mun täytyy vakavasti harkita hankkivani myös itse sellainen, koska selkeesti tässä hommassa piilee juju. En ehkä läträä sitruunoiden kanssa jatkuvasti. Tuon shakerin mineraalit pelittävät 2 vuoden ajan, kun käytät ja huollat sitä oikein. Eli lähinnä annat sen kuivua kunnolla kerta viikkoon (jos oikein muistan) ja vesipeset sen käsin, ei harjausta, eikä konepesua. Hinta tuolle shakerille on 39 euroa. Okei kuulostaa äkkiseltään kalliilta, mutta mieti se raha 2 vuodelle. Ei niin paha.

Puhelinkuvat2015 080

Eli mä olen ollut niin sanotusti hapan akka :D hahhaa. Mutta enpä ole enää ;) Oishan se hieno käydä veritesteissä, jossa oikeasti mitattaisiin nämäkin arvot, mutta no… raha… se kun ei kasva edelleenkään puissa (ei näemmä edes tyttären rahapuussa :p ), joten pakko se on tinkiä jostain, eli vähän kaikesta. Tällä hetkellä tingin myös ripsienpidennyksestä :( joten seuraavat pidennykset saavat nyt odottaa. Tärkeämpääkin rahanmenoa on. Totutellaan siis hetkelliseen ripsettömyyteen. Ei se huono ole. Vissiin omatkin ripset ovat ihan ok kondiksessa, kun multa eilen kysyttiin salilla, että kuinka kauan sulla on nyt ollut putkeen noi ripset :D Hmmm… mitkä ripset, tällä hetkellä mulla on vain omat päässä :D

Eilen meillä oli myös Inbody mittausta Solanassa. Joo okei, mä en edelleenkään mennyt siihen (eikä varmaan tarvitse tässä vaiheessa mainita enää miksi :D ), mutta tiimikaverini (useampikin) kävi siinä. Olen niin niin niin ylpeä kaverini puolesta, joka on tammikuusta tähän päivään mennessä tahkonnut yli kilon lihasta kroppaansa lisää mittauksen mukaan!!!! Jullelle terkkuja, mitäs me rautanaudat :D Oikeesti miten hyvä mieli tuli kun näki toisen iloisen ja tyytyväisen ilmeen :)

Ja palatakseni vielä eiliseen, niin taas todellista ryhmä, eli tiimihenkeä oli ilmoilla. Minä tuskailin kahvihuoneen soffalla, että ei hittolainen, voinko mä korvata riisin riisikakuilla, kun nyt ei ole riisit mukana ja edessä jalkatreeni ja pitäisi syödäkin ja ennenkuin ehdin kotiin asti, kuluu liikaa aikaa ja ja ja ja ja. No mitä tekee meidän herrasmies Luukas, hän sanoo, että me voidaan Zenan kanssa keittää sulle riisit :) Paljonko? Siis mistä näitä ihmisiä sataa :) Suoraan taivaasta ;) Eikä aikaakaan kun mulla oli keitetyt riisit nenän edessä. Kiitos!!!! Eli jos vielä mietit siellä kotikolossasi, mille salille menisit treenaamaan, niin jos haluat liittyä erityiseen porukkaan, niin tervetuloa Solana Fitness Centeriin Hakaniemeen :)

Puhelinkuvat2015 100

Mäkin asun täällä periferiassa Hakaniemestä katsottuna ja lähempänäkin on ihan soivia saleja :D , mutta noi ihmiset ja se henki mikä meillä tuolla on, vetää muo aina vaan uudestaan ja uudestaan puoleensa, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. En vaihtaisi, en vaikka mikä olisi! Ja ihmisten lisäksi tietysti salin varustetaso on sitä luokkaa, että siellä bodaa isompikin karju!

Jos jotain hyvää, niin aina jotain huonoakin sitten. Nimittäin meidän Pentti alkaa olemaan aika vanha ukko. Kaikenlaista kremppaa alkaa olla enenevissä määrin. Viimeisimpänä on tullut selkeä takapään heikkous. Ukolta saattaa lähteä jalat alta ihan tasasella maalla. Enää ei tarvitse olla rappuset tai alamäki, vaan takapää voi pettää ihan milloin vain :( Eilen iski taas kauhea hengenahdistus ukolle. Pentillähän on enemmän tai vähemmän, eli on, krooninen hengitystietulehdus, johon hän syö antibioottia lähes jatkuvasti :( Tässä joutuu siis jo ihan tosissaan alkaa tekemään sitä ajatustyötä, että tuosta ukosta aika jättää, eikä siihen välttämättä mene enää kauaa :( Surullistahan se on, mutta edelleen mä olen sitä mieltä, että se on koiranomistajalta rakkaudenteko, osata luopua ajoissa, eikä siinä vaiheessa kun koiralla on jo kolme jalkaa haudassa! No viikko kerrallaan tässä mennään, sitten kun alan miettimään, että päivä kerrallaan, niin siinä vaiheessa harmaaparta saa lähteä haistelemaan vihreämpiä metsästysmaita. Näin se vain on. Pentti täyttää heinäkuussa 8 vuotta ja on näin ollen irlanninsusikoiraksi jo iäkäs.

Semmosia kuulumisia tänne. Tulevana viikonloppuna olisi ohjelmaa vaikka ja sun mitä tarjolla. On Maailma kylässä festarit, Loreen esiintyy DTMssä ja vieläpä olisi myös voimannostoskabat ja tekisi niin mieli mennä niitäkin katsomaan. Mitä mä teen???? Kaikkea ei voi saada ;) joten jotain karsintaa on vissiin harrastettava. Kevät… kesä… ah mä rakastan <3

HEI NY!