Inspis!

Jei vihdoinkin voin sanoa, että olen taas niin kunnossa, jottahan voin mennä kunnon treeneihin salille. Ja koska olen niin hurahtanut tuohon salitouhuun, niin tottahan toki myös minun piti hankkia Suunto sykemittari hässäkkä, jotta voin seurata tunnilla miten sykkeeni kulkee ja millä tasolla mennään :) Voi jestas sentään, että olen tohkeissani tuostakin :) Siisteintä siinä ehkä on se, että saa sen palautteen joka tunnin jälkeen sähköpostiin ja itse asiassa, luulen, että siitä saa kuin saakin paremmat tehot irti treenistä, kun pystyy seuraamaan koko ajan sitä missä mennään ja sykkeissä vaihtuu rasitustason mukaan väri… joten tietää ollaanko oikeilla alueilla :) Kuulostaa…selkeeltä… no mutta se on ja uskon että kun siihen tottuu, niin siitä on hyötyä. Tänään testasin sitä ekan kerran ja ihan hauska kapistushan tuo oli. Ennen olen mennyt ihan mututuntumalla (en ole pitänyt ylipäätään sykemittaria miesmuistiin) ja huomasin kyllä, että oma fiilis ehkä vähän valehtelee… joo että semmonen hankinta sitten. Rahanmenoa kun muuten ei tarpeeksi ole, niin sykemittari oli pakko saada. Mitä en tekisi kesäkuntoni eteen ;) ????? No mutta palautteena tulleet käyrät ym. lukemat olivat ihan jeesh, olin suorittanut harjoituksen aika lailla kaavan mukaan. Rankka oli treeni ja se näkyi myös palautteesta, ei oltu löysäilty.

Muutenkin mieli on ihan jeesh. Mitä nyt hetkittäin tulee pieni impulssin omaisia tunnepurkauksia. En tiedä mistä johtuu, mutta kiukku on hetkittäin herkässä… siitäkin huolimatta, että muo kohdellaan kotona tosi nätisti :O Jaa-a, ei ole helppoa kun on vaikeeta… niin. Mutta yleisesti ottaen fiilikset on hyvät, aurinko paistaa ja hommat sujuu. Pientä äitinä olemisen tuskaa on ollut ilmoilla, kun neiti kokeilee vähän rajojaan. Mihin kaikkeen äiti on valmis ryhtymään… no tämä äiti on aika tomera, eikä katso turhaa kiukkuamista, ei ollenkaan. En myöskään anna helpolla periksi. Sehän olisi omille kintuille pissimistä jos antaisi kuusivuotiaan pompotella. Joskus kinat tulee niinkin turhista asioista kuin lelutoiveista… mutta eihän nyt voi antaa toisen luulla, että lelulehdestä voi osoitella mitä milloinkin tahtoo ja se hänelle ostetaan. Ehei… Joskus isovanhemmat (lähinnä omat vanhempani) sortuvat siihen, että ostavat mitä neiti osoittaa kaupassa. Olen sallinut sen heille… mutta yritän tehdä asian pikku neidille selväksi, että sama ei toimi kotona… että jos mummo ja vaari ostelee, niin se ei tarkoita, että kaikki ostaa… Itse asiassa olen huomauttanut vanhemmilleni, ettei tarttis aina ostaa jotain… Huoh. Niin, että äitinä olemisen glamouria on saanut taas maistella, kun pikkuihminen vetää hermareita, kun ei tahto mene läpi ja äiti vetää tiukkaa linjaa. No nyt se työ on tehtävä… Vaikka välillä onkin niin vaikeeta… Mutta toisaalta, suurin osa ajasta on kuitenkin ihanaa :)