Jalkajumppaa

Hola hola! Täällä ollaan. Eilen mulla oli lepopäivä ja kirjaimellisesti se meni ihan lepäämiseksi. Mitä nyt kävin duunissa ym. arkiaskaretta, mutta sit tipuin sohvalle ihan täysii ja kuolasin tyynyyn parisen tuntia ainakin :o No se kertoo vaan siitä miten finaalissa tää eukko alkaa olemaan.

Finaalissa työkuvioiden takia. Olen siitä paljon täällä puhunut. Mulla ei ois mitään muuta toivetta kuin että asiat saataisiin tasa-arvoisesti sovittua ja kaikki osaisivat tulla jollain tapaa vastaan vaikeassa tilanteessa, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että yksi ihminen pyörittää koko sirkusta oman mielensä mukaan. Johto ei saa otetta. Kuulema on tapahtumassa ja hommat on käsittelyssä, mutta missä? Tuloksia ei näy missään. Sanotaan, että kaikki ei tapahdu hetkessä, ei ole taikasauvaa. No ei ole ei, mutta tämä tilanne ei ole jatkunut ihan hetkeä, vaan monia kuukausia ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin yleinen tyytymättömyys on jatkunut jo vuosia! On se jännä juttu. Tänään sain pumpattua esimieheltä sen faktan ulos, että jos kyseessä olisi rivihoitaja, niin hänet ois pistetty jo pihalle. Tosin tämähän oli tiedossa muutenkin, ei sitä tarvitse kenenkään ääneen sanoa. Toisin sanoen raha menee hyvinvoinnin edelle tällä hetkellä. Surullista.  Näin ollen, koska huomaan oman henkisen hyvinvointini horjuvan nyt todella pahasti, uuvun fyysisestikin tässä oravanpyörässä, niin päätin tehdä sen liikkeen että marssin aamusta lääkärin pakeille. Voin sanoa, että palvelu oli kunnallisella hemmetin hyvää. He ottivat asian vakavissaan, eikä missään vaiheessa kukaan vähätellyt mun / meidän ongelmaa. Tilanne on nyt se, että olen sairauslomalla työuupumuksen ja siitä seuranneen masennuksen takia, enkä häpeä sitä tunnustaa. Tiedän, että en ole mikään heikkopeikko tai laiska, koska tämä ongelma on todellinen ja se koskettaa monia meidän työntekijöitä jotka niin ikään ovat olleet / ovat pitkillä sairauslomilla.
Jotenkin sitä uskoisi, haluaisi uskoa, että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä aikuismaisesti, keskustella asioista, riidellä asiallisesti ja sopia myös asiallisesti. Näin ei näemmä ole. En todellakaan kadehdi oman lähimmän esimieheni asemaa tällä hetkellä. Hän on sydämellinen ihminen, mutta on niin puun ja kuoren välissä, että käytännössä toimii vaan kaatopaikkana, henkilönä jonka niskaan kaikki skeida kaadetaan kun ihmiset purkavat pahaa oloaan :/ Sekin on surullista ja mulle tulee ihan aidosti paha mieli myös siitä syystä. Harmittaa, että olen ehkä itsekin sanonut asioita turhan tiukkaan sävyyn turhautuneena, vaikka tiedän, ettei nämä asiat ole hänen syytänsä :/ Huoh. Kohta mä alan taas pillittää :(

No ei siitä nyt tällä kertaa taas enempää ;) Mä luulen, että pieni lepo tekee nyt vallan hyvää. Kukaan ei ole kieltänyt muo käymästä treenaamassa, eikä tämä todellakaan ole syy maata sängyssä kaiket päivät. Päinvastoin, nyt mun on syytä keksiä itselleni mielekästä tekemistä :) Toki aijon myös rehellisesti levätä. Lääkärin sanoin, nyt on tärkeää, että saan uneni tasaiseksi, saan ylipäätään nukuttua kunnolla, enkä herää useita kertoja yössä painajaisiin, välillä jopa ihan huutaen :/

Mielekäs tekeminen alkoi tänään salilla :) Jei, vuorossa oli jalkajumppa. Tänään vedin sellaisen semi raskaan setin. Uupumus tuntuu siinä määrin, ettei ollut ihan paukkuja vetää mitään otsasuonta räjäyttävää settiä tänään. Kuitenkin hyvä meininki ja reidet sai kyytiä sopivasti.

JALKAJUMPPA:

– levee prässi
– syväkyykky vapailla painoilla ATG Huom Huom Huom! (Jännä miten harvoin, jos koskaan näkee kenenkään tekevän syväkyykkyä todella sanan mukaisesti syväkyykkynä! Musta tuntuu että yks kundi katsoi muo vähän pitkään kun näki mut kyykkäämässä niin että perse osui maahan :D ehkä se mietti, että mitä hittoa tuo tekee)
-yhden jalan prässi
-reiden ojennus

-reiden koukistus seisten

Pumppasin myös ojentajia. Oli vaan sellainen fiilis. Kaikkia liikkeitä tuli tehtyä 4-5 sarjaa ja toistot siellä keskimäärin kympin kieppeillä. Reiden ojennukset vedin kyllä ihan tappiin. Jostain syystä mä näin sieluni silmin miten viimeisillä puristuksilla puristin jonkun päätä mun jaloissani :o Tämä oli vaan tsemppiä luova mielikuva, mä en oikeesti kuvittele polkevani ketään päähän :D Don´t worry, niin pitkälle ei sentäs olla menty mun uupumustilassa :D Ja korostan muutenkin edelleen, niinkuin aina ennenkin, että väkivalta ei kuulu mun toimenkuvaan ;) En näe siinä mitään hienoa. Ainut missä hyväksyn toisten mätkimisen on kehässä, nyrkkeily tai vapaaottelukehässä. Siitä mä diggaan, mutta se on täysin eri asia!!!

Huomenissa keskityn todennäköisesti a) rentoutumiseen lääkärin ohjeiden mukaisesti ja b) takareisiin :)

Tässä katseessa ei juuri ole pilkettä, se on puuttunut ehkä jo hetken aikaa :/ Nyt se toivottavasti palaa :) Mä haluan ainakin olla positiivinen kaikesta huolimatta. Jo se tieto, että mun ei tarvitse jaksaa ihan kaikkea helpottaa :)

Jotain hauskaakin: Olen  saanut näemmä kestoihailijan, jolta tulee useita viestejä yleensä päivittäin. Ihan asiallisia kyllä! Ja olen minä hänelle vastannutkin. Mikäs siinä jos tykkää :D Mieluummin kuulen positiivista palautetta harrastuksestani ja saavutetusta kunnosta kuin negatiivista. Ja sitäkin on tullut. Yksi päivä, jälleen duunikaveri, terkkuja sinne ;) tuli suoraan kertomaan miten järkyttynyt hän on mun kuvista. Näytän kuulema siltä että räjähdän kohta. Missä on mun naisellisuuteni??? Olin aika huuli pyöreenä, en oikein tiennyt mitä sanoa, joten en tainnut sanoa juuri mitään. Seuraavana päivänä hän pyysi anteeksi, mutta päivitteli silti :D Tässä tullaan taas siihen, että tulisiko kenellekään mieleen mennä sanomaan esim. hiukka lihonneelle / laihtuneelle / hiuksensa leikanneelle tms. työkaverilleen / kaverilleen, tutulle, puolitututulle suoraan päin naamaan, että miten järkyttynyt on hänen ulkonäöstään ja missä sun naisellisuutesi / miehisyytesi oikein nykyään on???? Ei varmaan tulis…  toivottavasti. Mutta tosiaan näyttää olevan niin, että treenattua naisvartaloa voi / saa mukamas arvostella aivan mennen tullen ja suoraan päin naamaakin. Jengi ei koe sitä mitenkään paheksuttavana ja se on musta erikoista :o No mutta mä en nyt sano tätä sillä, että olisin täällä ihan raivona, tai surullisena, vaan lähinnä ihmettelen tätä asiaa. Muo ei oikeastaan ihan hirveesti heilauta jos joku sanoo, että olen ruma, hän on todennäköisesti itse rumempi :D Kjäh kjäh!

Tämä päivä on ollut täynnä tapahtumia, mukavaa ja vähemmän mukavaa, mutta loppuviimein, uskon että voin painaa pääni tyytyväisenä tyynyyn. Mulla on ihan hyvä mieli :) Hyvää yötä! Hei ny!

5 vastausta artikkeliin ”Jalkajumppaa”

  • ”raha menee hyvinvoinnin edelle” vaan eikös se pahoinvointi tule kamalan kalliiksi, kun kaikki on vuorollaan saikulla? Ihan oikein teit, kun menit lekuriin. Ehkä päättävä taho tajuaa, ettei tilanne ole taloudellisestikaan järkevä, kun ihmiset ei pysty olemaan töissä.
    Tulis halvemmaks laittaa se häirikkö saikulle tai palkalliselle lomalle, eikä kaikkia muita työntekijöitä. Vaan helppohan täältä ulkopuolelta on huudella. Toivottavasti tilanne selviää!

    • No juurikin tästä minä keskustelin lähimmän esimieheni kanssa, että kumpi parempi, hoitajia koko ajan saikulla ja jos eivät ole, päteviä hoitajia seisoo tyyliin sormi suussa tekemättä mitään, koska heidän apu ei yhdelle henkilölle sovi :/ Kuin että tämä kiukuttelija laitettaisiin nyt kuriin ja keksittäisiin siihen joku ratkaisu. Mun on kauheen vaikea kuvitella, että hän olisi taloudellisesti täysin korvaamaton firmalle, että hänen poistuttua jouduttaisiin hoitajiakin laittaa pihalle. Johan ne nytkin seisoo tekemättä mitään toisinaan, koska kiukkupussi ei halua työskennellä heidän kanssaan :o Mä en oikein jaksa ymmärtää mikä tässä on niin vaikeaa nyt??? Varsinkin kun näin maalaisjärjellä ajattelee asiaa, niin se ois hyvin simppeli.

  • Puhallan täältä suunnalta hyvän mielen ja hyvinvoinnin tuulta. Eiköhän tuo kuntosali ole se, joka saa energiat nousemaan ja jonne voi kanavoida kaiken maailman fiiliksiä. Äläkä huolehdi esimiehestäsi – saapi palkan siitä työstä. =)

    Pakko sanoa, että kääk noita ihmisten aivotuksia. En ole ikinä ymmärtänyt tyyppejä, jotka katsovat oikeudekseen laukoa mitä tahansa päin naamaa. ”Missä on naisellisuutesi?” Hih! Voisi esittää joskus vastakysymyksen, että ”Missä on tilannetajusi, missä äo:si? Onko sulla ehkä asperger?”

    Mur mur sanoo Mari-Anne. Tsemppiä Päivi! Ei me katketa vaikka välillä vähän taivutaankin. =)

  • Luin alusta loppuun, myös edellisen postauksen, johon oli tarkoitus kommentoida, mutten ehtinyt. Aihe liippaa aika läheltä, koska itsekin olen joutunut käymään hakemassa saikkua muutaman päivän, koska meinas oikeasti pää hajota. Jos iltaisin ahdistaa huominen ja töissä pelkää, missä vaiheessa räjähtää väärälle ihmiselle, koska ei oikesti enää saa pidettyä tunteita neutraaleita.
    Meillä vaihtuu pomo hiljattain ja toivon oikeasti johtamistaitoista ja henkilöä, joka oikeasti tietää, mitä duunia siellä tehdään, eikä katsele touhua vierestä sormi suussa, et ”Jaa, no yrittäkää nyt selvitä.”
    Melkein vahdoin työpaikkaa, mut homman tasaannuttua luvui ajatuksesta. Nyt mennään ja katotaan mihin suuntaan laiva vie.

    Sit kun se mieli menee, niin sulla ei oo enää mitään jäljellä. Varjele sitä <3!
    Ja just tehdä niitä asioita, jotka tuo sen hymyn huulille, edes hetkeksi :)

  • Kiitos teille kannustavista kommenteista. Voin kertoa, että nukuin viime yön ilman duunipainajaisia :) jei, eikä tätä ole tapahtunut hetkeen. Tosin myös nukuin tyyliin kellon ympäri, eli vissiin on vähän energiavajettakin. Kyllä henkinen stressi voi olla hyvin hyvin uuvuttavaa, ehkä jopa uuvuttavampaa kuin fyysinen. Niiden yhdistelmä = mahdoton yhtälö :/ Mutta kyllä tästä selvitään, pahemmastakin on yli menty. Lääkärin sanoin, asioilla on tapana järjestyä. Näin minäkin uskon, en vaan vielä tiedä mikä se ratkaisu tulee olemaan, mutta toivottavasti hyvä kaikkien osapuolten kannalta :) Mutta sen verran omanarvontuntua mullakin on, että en hyväksy jos asia painetaan villasella ja kuopataan niinkuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Nyt kuitenkin puhutaan aika isoista asioista, ei vaan yhden ihmisen kärsimyksestä vaan koko työyhteisön!

Kommentointi on suljettu.