Jestas sentään!

Tulin just Crossing tunnilta kotiin. Kyllä teki taas hyvää. Pikkasen aluksi eilinen pro pyöräilytunti tuntui jaloissa, mutta kyllä se siitä lähti. Menin tänään Cardio tunnille, ju, olisi pitänyt valita vähän vähemmän rankka tunti, mutta kun ei oikein sopinut aikatauluihin muut. No huomenna pidän lepopäivän, menemme puoliskon kanssa saunomaan taas anoppilaan, ainakin nämä on suunnitelmat. Grillataan taas…ja pikkuneiti pääsee keräilemään hämähäkinverkkoja ja kimalaisia :D Hih. Oih, sitä odotellessa. Voi kun olisi tällaiset säät kuin tänään, tai vaikka astetta paremmat. Voin köllötellä taas riippumatossa…tai aurinkotuolissa, vähän kuopsutella pihaa jne. Fantsuu. :) Ai että! :D

No niin, kuulkaas nyt kuulkaas. Mun murmelini eli siis puoliskoni ;) on päättänyt tosiaan vakaasti lopettaa tupakanpolton. Suuri hatunnosto ja iso käsi hänelle siitä. Olen mielettömän ylpeä hänestä. Ja nyt hän on ollut polttamatta, kokonaan polttamatta siis jo pari päivää :) hienoa hienoa! Ja mitäs muuta ihmettä on tapahtunutkaan. Tänään kun sanoin, että olen menossa Crossailee hän sanoi, että no, hän voisi mennä pyöräilemään sillä aikaa :O Hmmmm… tämähän alkaa kuulostamaan vähän liiankin hyvältä jo ;) Mutta siis olen kyllä ihan täysillä mukana hänen ”elämäntapamuutoksessaan”. Onpa hän joskus jopa väläyttänyt, että jättää alkoholinkin, jos se on meidän suhteen jatkumisen ehto (tämä keskustelu on käyty aikoina, jolloin meillä on ollut hiukan vaikeeta). No kuten sanottua, minä en kuitenkaan vaadi mitään absolutismia, mutta kohtuus ja järki kaikessa! Itsekään en ole absolutisti, mutta juon kyllä tosi harvoin tänä päivänä! Dogaaminen kun ei tee ihmistä onnelliseksi, se on vissi. Niin, mutta joskus, hyvässä seurassa, kohtuudella, se on ihan hauskaa… Pitää vain osata käyttää sitä!

Pikkuneiti kylpee taasen posket loimottaen tuolla kylppärissä. Hmmm… Se on niin, niin, niin, niin yber ihana! Tänään revettiin puoliskoni kanssa ruokapöydässä nauramaan, kun neidin huoneesta kuului epämääräinen karjaisu (jokin asia ei oikein tainnut onnistua :D) Siihen puoliskoni vain totesi, että äitiinsä tullu :D ja kylläpä taas nauratti :D heh. Voi sentään.

Tänään myös palasin jälleen hautomaan sitä ajatusta, että osallistuisin ryhmäliikuntaohjaajakoulutukseen :) En välttämättä sen takia, että alkaisin tekemään sitä työkseni (tosin olisi kyllä kiva vetää joitain tunteja, mutta en luopuisi nykyisestä työstäni, tykkään siitä niin paljon) vaan ehkä ennemminkin sen takia, että haluaisin oppia liikunnasta, sen eri muodoista jne. enemmän. Ravitsemuksesta ym. Niin…kun innostun jostain, ei tiedonjanoni lopu ihan hetkessä. Haluan kehittyä koko ajan. Asetan itselleni tavoitteita, nostan rimaa koko ajan korkeammalle. Miksi tyytyä olemaan hyvä, kun voi olla paras ;) (sarkasmia!) Mutta juu, siis olen tätä vakavissani ajatellut. Ei siitä haittaa ainakaan olisi, se on vissi!

Jaha, missähän se miun puolisko oikein mennä polkee. Sinne se lähti reppu selässä, voi toista. Sitä ennen hän halaili ja suukotteli muo oikein olan takaa… hmmm… Jaaha… jassoo… Alkaa tulemaan jo ikävä. Ei kun otan nyt kännykän ja otan tarkastus puhelun, missä sitä mennään… ja nyt alkaa myös Salkkarit. Joten pakko mennä…