Keskiviikon kohellusta

Ehdinkin jo tänään facebookiin päivittää, että tämä päivä on ollut mun maanantai. En nyt voi sanoa, että kaikki olisi mennyt pieleen, mutta ihan putkeenkaan ei ole mennyt. Alkaen siitä, että meidän Mauno kissa on kipeä :( Ei nyt mitään henkeä uhkaavaa, onneksi, mutta sitä samaa vaivaa mistä hän on kärsinyt aikaisemminkin. Kissoilla esiintyy aika usein idiopaattista kystiittiä, mikä tarkoittaa virtsatietulehdusta ilman mitään varsinaista syytä. Eli taustalla ei ole bakteeritulehdus, niinkuin yleensä tulehduksissa on. Meidän Mauno on kärsinyt aikaisemminkin struviittikide ongelmasta ja uskon sen olevan tälläkin kertaa ainakin osa syynä. Tällaiseen vaivaanhan ei sitten antibiootti ole se hoito numero yksi :/ mutta onneksi sentään tulehduskipulääkettä löytyi. Maunohan on jatkuvalla erityisruokavaliolla, mutta nyt tunnustan, että tässä noin viikko sitten hän söi kaupan ruokaa :( ja liekö siinä sitten syy tähän. Nyt on herralla kyllä taas oikeat eväät, eli toivottavasti selviämme tästä jälleen kerran. Onhan se tietysti inhaa omistajankin näkökulmasta, kun kissa yrittää liriä ja liriikin (onneksi) paikkoihin mihin ei pitäisi. Eli täällä on SIIVOTTU aika urakalla. Kyllä herra potallaankin ravaa. Nyt hän onneksi nukkuu rauhallisesti koiran pedissä :)

Ja sitten se toinen juttu. Minä nimittäin olin merkannut kalenteriini tämän päiväisen lääkäriaikani väärin. Joten polkasin sitten fillarilla aamutuimaan lääkäriin ja siellä mulle ilmoitettiin, että voi kuule, sun aikasi oli tunti sitten :o Voihan venäjä sentään. No onneksi sentäs menin paikalle, ei siis seuraa mitään sanktioita siitä että olisin jättänyt menemättä ilmoittamatta. Inhimillinen erehdys, näitähän sattuu. No tulihan tempastua kuitenkin aamuaerobinen :) Aina pitää etsiä asioista niiden positiivisia puolia.

Puhelinkuvat2014 012
Onneksi meillä sentään joku osaa chillata, tapahtuipa sitten mitä tahansa :D

Mutta palataanpa tässä välissä hetkeksi eiliseen, eli tiistai päivään. Eilen mulla pyörähti käyntiin RESTPAUSE KIERTO. Eli tarkoittaa sitä, että sarjojen välillä pidetään vain pieni hengähdystauko, eli todellakin vain muutama hengenveto ja jatketaan. Taas vähän uutta ärsykettä peliin. Ihan kaikkia sarjoja en vedä restpausena, vaan pari sarjaa per lihasryhmä. Kyllähän sitä tuli taasen kiemurreltua kaameessa lihaspoltteessa ja ehkä siinä taas muutama ärräpääkin taisi päästä. Onneksi sentään suurin osa kanssatreenaajista kuuntelee musiikkia treenatessaan, niin ehkä en aiheuttanut liikaa pahennusta :D

Eilen tuli treenattua SELKÄ – TAKAOLKAPÄÄT – HAUIKSET JA VATSOJA. Siinä kun olin päässyt jo hauiksiin ja meneillään oli sarjatauko, meidän salin (Foreverilla) vanha kunnon katu-uskottava bodari yllätti mut selän takaa tarttumalla hartioihin ja hieman ravisteli samalla todeten ”Sä oot kasvanut valtavasti!” Siihen minä sanoin, että lihonnut mä oon :D mutta kuulema en ole. No en mä varmasti pelkästään ole lihonnut, kyllähän mä olen tässä tahkonnutkin kisojen jälkeen oikein kunnolla. Vain naisbodarille tuollainen huomautus voi olla kohteliaisuus. Noin muuten naiset voisivat ottaa nokkiinsa tuon kaltaisista kommenteista :D No minun mieltä se lämmitti ainakin ;)

Puhelinkuvat2014 003
Näin ilahdutetaan äitiä. Sanakokeista täysi kymppi :)
Puhelinkuvat2014 014
Ja mieltä ilahduttaa myös kunnon ruoka :)
Puhelinkuvat2014 002
Syksyn saavuttua myös meidän tiimin ”potkupuku” ilahduttaa kummasti mieltä. Kyllä tässä pysyy bodari lämpimänä :)
Puhelinkuvat2014 017
Hiuksetkin saivat taas vähän lisää pigmenttiä pintaan. Kyllä mulla kohta on taas ihan kunnon pehko ;)

Tänään päätin pyhittää päiväni Solana Fitness Centerille. Pyhittää todellakin, sillä yleensä aina kun eksyn stadiin asti treenaamaan, niin siellä sitten kuluukin sitä aikaa ihan mukavasti. Niin tänäänkin.

Tämän päivän schedule oli RINTA JA OJENTAJAT. Huvittuneena tajusin, että nyt viime kerrat kun olen Solanassa käynyt, niin mulla on ollut joka kerta rinta- ojentajatreeni :D Voisin siis näin ollen antaa vaikutelman, että en treenaa mitään muuta :D

Paljon tuttuja oli paikalla ja sehän oli päälimmäinen tarkoituksenikin, nähdä tuttuja. Mukava oli vaihtaa kuulumisia ihanaisten kanssa :) Ja sainpa minä kehujakin (oletan että ne oli kehuja) Samilta kunnostani. Mitenhän se menikään, jotenkin tähän tyyliin ”Päivihän se on hyvässä massassa, sä meet seuraavaksi kehonrakennukseen ;) ” , juu juu, sinneppä sinne :)

Jokunen tovi tuli istuttua myös pukuhuoneen puolella tiimikaverini Julian kanssa. Juteltiin menneistä kisoista ja fiiliksistä. Julia on asenne mimmi. Hän ei pienistä lannistu. Vaikka Jyväskylässä sijoitus jäi karvaa vajaaksi finaalista (7.), niin Tampereelle hän lähti kunnon rähinä päällä. Ja niinhän sieltä kapsahti finaalipaikka ja matka kohti SM lavoja voi näin alkaa :) Hyvä Julia, olet pop <3

Jos tämä laji vaatii hyvää fysiikkaa, niin kyllä se vaatii myös asennetta. Tässä ei yksinkertaisesti pärjää ”anteeksi että olen olemassa” asenteella, vaan tiettyä ylpeyttä  ja reilusti rohkeutta pitää olla! Ja terve itsetunto on myös tärkeää. Koska tässä lajissa todellakin arvostellaan kilpailijoiden kroppaa, niin on syytä myös kestää siihen kohdistuva kritiikkikin. Tietenkään kaikenlaista kritiikkiä ei tarvitse kenenkään hyväksyä, sillä hyvin epäasiallistakin palautetta saamme usein osaksemme. Näin myös minä olen saanut. Dieettini aikana minua kommentoitiin sairaan näköiseksi ynnä muuta vastaavaa. Tällaiset kommentit on toki hyvä jättää ihan omaan arvoonsa. Pääasiallisesti palaute omalla kohdallani on ollut pelkästään positiivista.

Huomenna minulla onkin edessä niin sanotusti lepopäivä, eli toisin sanottuna aerobista treeniä tiedossa. Loppuviimein tästäkin päivästä tuli oikein mainio, vaikka aamu lähtikin hieman takkuisesti käyntiin. Näillä eväillä siis viikkoa eteenpäin. Ollaan jälleen kuulolla.

HEI NY!