Kevyt keskiviikko, nooooot!

Jaaha jaaha jaaha. Mistähän sitä taas aloittais ja mihin lopettais. No jos annan tulla vaan tajunnan virtaa :D Koittakaa kestää!

Töissä piti kiirettä, yllättäen. Kesken duunipäivän mulle tuli puhelu paikasta jossa kävin haastattelussa. Okkei, he haluaisivat mut sinne. No, mutta tässä on tullut yksi muuttuja matkaan. Nyt yksi toinen stadilainen klinikka on liittynyt Animagi ketjuun ja sinne klinikalle tarvittaisiin niin kutsuttu johtava hoitaja ja he ovat kaavailleet muo siihen tehtävään :o Ohhoh. Sanoisinko, että aika imartelevaa, mutta mutta… mä tykkään mun työparista ihan hirmuisesti ja en olisi koskaan edes harkinnut loikkausta ellei meidän duunipaikalla tilanne olisi se mikä se on… edelleenkin vain :/

Tilanne ei siis ole edelleenkään juurikaan muuttunut ja meillä oli uusi työntekijä ennätyksellisen yhden päivän duunissa ja sen jälkeen irti sanoi itsensä. Mä EN nyt väitä, että se liittyisi varsinaisesti näihin epämääräisiin kuvioihin, voihan olla että hän on saanut vastustamattoman hyvän tarjouksen jostain (epäilen :D)  ja jättänyt sen vuoksi duunipaikkansa meillä. Sen lisäksi esimies on pitkään poissa nyt, syystä jota emme tiedä. Jokainen voi vaan arvailla ja jengihän tekee sitä. Puuuuuh… Eli näin, tilanne on edelleen mikä on :o Mutta oikeastaan mulla on ollut ihan jees fiilarit viime aikoina, muutamaa  pientä välikohtausta lukuunottamatta, duunissa ;)

Vielä kisafiilistelyä :) Fysiikka tytsyt!

Eilen mä sitten trimmasin duunin jälkeen taasen mun vanhan tutun koiruuden. Mun vakiotrimmin. Aivan ihana westie, mutta kuten olen sanonut ennenkin, aika sairas :/ niinkuin ne tuppaa olemaan :( Jos joku tuntee terveen westien (länsiylämaan terrieri) niin hop hop, ilmoittakoot siitä mulle. Mä en kerta kaikkiaan usko, että sellaista on olemassakaan. Ikävää. Kyseinen rotu voi olla kyllä ihan mukava luonteeltaan, tosin niistäkin saa aikamoisia remmirähisijöitä jos koulutus ei oikein suju :/ Joo no mutta, tämä kyseinen yksilö on aivan ihana tyyppi ;) kaikesta huolimatta.

Alunperin mulla oli suunnitelmissa mennä salille töiden jälkeen ja sit tulla himaan kipin kapin ja duunata kotihommat, ruoat yms. ja sitten trimmata koira. Totuus, mä tulin duunista suoraan kaupan kautta kotiin ja sammuin sohvalle :o Energiat taas ihan nollissa :( WTF? No ei se auta, jos väsyttää silloin pitää levätä. Tosin jos väsyttää aina on ehkä syytä mennä lääkäriin ;) Lääkäristä puheen ollen, kävin sellaisellakin eilen. Nyt ennen kisadietin aloitusta multa tutkitaan maksa-arvot, kolesteroli ja no kyllä siihen listaan ois nyt varmasti hyvä lisätä vielä noi kilppariarvot, vaikka mulla ei mitään siihen suuntaan viittaavaakaan ole, ellei lievä mielenvikaisuus sitten voi johtua siitä ;) haha. No ei vaan, pitääkin jutustella tuon tohtorin kanssa. Mut joo, katotaan nyt arvot kun kerran siihen on tilaisuus :)

Ja fysiikkatypyt edestä :) Mä niin diggaan tästä sarjasta :) Tahtoo tahtoo. Massaa massaa ;)

No mutta siis tänään on ollut sit huomattavasti paremmin energiaa. Mutta takana on ihan sairas päivä. Eli duunissa oli kiire. Duunista painatin suoraan salille. Tein OLKAPÄÄ TREENIN JA PUMPPASIN ETUREIDET. Huomenna treenaan tod näk kunnolla etureidet läpi. Katotaan mikä on fiilis.

Salilta tuhatta ja sataa himaan, tytölle ruokaa, samalla täytin kouluun palautettavaa lomaketta, ruoka meinas kärähtää ja sit kärähti jo mun käpykin, prrrrkele. Tää arki on joskus, ah niin ihanaa, mä en ehkä kestä hei. Ei siinä mitään, mutta kun mulla oli sairas kiire vanhempainiltaan. Joo-o, kyllä kyllä. Sitten kyllä tein taktisen myöhästymisen sieltä ja jätin alkujorinat väliin ja menin vasta luokan omaan kokoontumiseen. Se kuitenkin koskettaa enemmän. Kiva oli tavata uusi luokanvalvoja. Aivan mahtava tyyppi. Mies opettaja joka on ollut opena tuossa koulussa jo silloin kun mä olen sitä käynyt :D Mutta siis hirmu hieno ajatusmaaima hänellä. Oli suorastaan terapeuttista istua kuuntelemassa hänen näkemyksiään kasvatuksesta yms. Mä luulen ihan oikeesti, että siitä juttutuokiosta oli mulle itsellenikin paljon hyötyä. Tuli niin hyvä fiilis tästä ihmisestä :) Mahtavaa.

Noh, vanhempainillan jälkeen suoraan kotiin viemään taas koiria, sitten likka pesulle ja iltapalalle. Tein huomiset ruoat ja eväät valmiiksi ja joo, nyt mä vasta ekaa kertaa istun tänään alas ja otan omaa aikaa. Kello on yli yhdeksän illalla :o Juuri näin. Joskus, ihan vaan joskus, käy mielessä, että onko tässä mitään hiton järkee? Missä vaiheessa lähtee keulii liikaa? Tätä onkin syytä miettiä todella, paino sanalla TODELLA vakavissaan nyt tässä vaiheessa kun aivan nenän edessä on kisadietti. Omaa vointia, jaksamista on seurattava. Mulla ei ole seuraavaan puoleen vuoteen mahkuja mahduttaa mun elämään mitään muuta kuin työ ja harrastus. Mun on oikeesti olosuhteiden pakosta jätettävä kaikki muu mun elämän ulkopuolelle ja keskityttävä vain ja ainoastaan tähän projektiin. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, niin asia on vaan niin. Jos mä aijon pitää pääni kasassa, mä en voi haalia itselleni yhtään mitään ylimääräistä menoa tai tekemistä. Näin se vain on. Mun viimeinen ”viihteellä” käynti tulee olemaan tod näk 28.9, jolloin duunipaikka järjestää meille lounasristeilyn jossain stadin edustalla. Sit se loppuu hyvinkin pitkälti siihen ;)

On ne upeita, uhhuh.

Tästä päästäänkin nyt siihen sitten, että ensi tiistaina tapaan valmentajani Salla Kaurasen :) Odotan kohtaamistamme todella todella todella paljon. Mä toivon, että olen Sallallekin positiivinen yllätys / näky. Toivon että hän olisi tyytyväinen tekemääni työhön ja näkisi mussa potentiaalin kisalavoille. No, jo viime kerralla hän sanoi, että olen keväällä todellakin valmis, enkä usko, että ainakaan takapakkia olen kunnon suhteen ottanut, joten suhteellisin varmoin mielin menen häntä tapaamaan.

Eli tapaamisemme on todellakin ns. palaveri, jossa suunnittelemme tulevaa. Kisadiettiä, katsomme mun kunnon läpi, käydään poseja läpi, ruokavalio yms. Jännittää, myönnän, todellakin jännittää :D Huhhuh. Pitkä matka on tehty, mutta helvetin pitkä matka on vielä edessä. Huuuh. Onneksi mulla on suhteellisen hyvät tukijoukot, vaikka ns. perhettä ei olekaan sen enempää kuin minä ja tytär plus elukat :D Okei, tyttö on kovasti hengessä mukana ja hyvä tsemppari siinä mielessä, mutta elukoista nyt juuri ei ole muuta kuin vaivaa :D haha.

Tukijoukkoihini lasken jo tässä vaiheessa kaikki mun läheiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta mun harrastustani kohtaan, ovat hengessä mukana ja jaksavat tsempata muo. Aivan uskomattoman moni on vannottanut tulevansa tsiigaamaan jos / kun lavalle astelen :) Arvatkaa kuinka paljon se lämmittää mieltä. No katotaan mikä on tilanne sitten sinä päivänä kun sinne pitäisi ilmestyä ;) Kuinka moni tulee? Never know, toivottavasti moni :)

Mulla on valmentaja johon luotan  aivan satasella. Onhan Sallalla ihan mieletön näyttö osaamisestaan. Mulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö homma skulaisi hänen kanssaan. Sitä paitsi Salla on todella miellyttävä ihminen, iloinen ja tsemppaava. Mulla on ain ollut hyvä fiilis mennä Solanaan tapaamaan Sallaa :) Niin myös tälläkin kertaa. Nyt mukana on vielä aimo annos lisää intoa ja hyvää mieltä kun tämä homma alkaa todellakin konkretisoitumaan.

Summasummarum. Jos jokin tässä matkalla voi alkaa tökkimään, se on finanssipuoli. Mun on siinä suhteessa mentävä niin sanotusti siitä mistä aita on matalin. Mä en ole se, joka käy kaiken maailman hoidoissa jotta rasva palaisi täysillä, olisin jos olisi varaa. Mulla tämä homma täytyy toimia täysin luomusti, ei oo paljon vaihtoehtoja ;) Mitä tulee stailaukseen yms. niin mun on otettava yhteyttä tuttavapiirissäni oleviin alan ammattilaisiin, josko sieltä löytyisi kiinnostusta lähteä proektiin mukaan. Elämä on, mutta jumalauta mä teen tän!

Ei mulla muuta… paitsi että olkapäät tuli jäätävään pumppiin tänään ja sehän oikeastaan kruunasi tän päivän. Hei ny!