Kisahuumaa, kuumaa :)

Kevyt kisahuuma alkaa pukkaa pintaan itselläänkin jälleen :) Tänään aamusta se jo alkoi, kun meidän pikku emäntä duunasi kisakynnet (varpaisiin :) ) Einille. Niillä oli treffit aamu kahdeksalta … joka tarkoittaa sitä, että minä nukuin. Ja nukuinkin oikein hyvin kiitos :) Ha! Hienot tuli kynsistä, mätsää oikein hyvin Einin kisabiksuihin :) Ja neitikin ehti hyvin kouluun. On jotenkin niin liikuttavaa miten innoissaan pikku emäntä on tästä kaikesta. Hänkin on niin hengessä mukana. Olen vissiin joskus maininnutkin, että hän esimerkiksi fanittaa Sami Maaniemeä isosti :) Kyllähän tuollaiset bodatut körmyt tekevät lähtemättömän vaikutuksen pieneen ihmiseen, varsinkin kun ovat pääsääntöisesti lempeitä ja huumorintajuisia kavereita.

Tämä kuva vain siksi, että tää on mun mielestä ihan loistava :) Itse en edes osaisi :D Jokin yllätys? No ei toki.

 Minähän siinä sitten herättyäni äkkäsin, että mulla ei ole yhtään hyvää eikä pätevää syytä olla lähtemättä stadiin salille. Eli THE SALILLE = Solana Fitness Centeriin :) Tulipahan lennokas lähtö ja mä taisin herätä vasta bussimatkalla kahvitermarini voimalla :) Puurotkin tuli temmottua nassuun dösän takapenkillä. That´s my life and I love it :D

Sopu sijaa antaa … vai antaako. Meidän Pentti herra makaa itse puoliksi lattialla, jotta sintti santeri saa pehmuketta kunnolla. Talon kokoinen koira, mutta niin lempeä, että ei edes omalta patjaltaan kaveria pois aja, vaan sovittaa oman peffansa siihen kulmaan, missä on edes vähän tilaa :)

Solanassa on aina niin mukava käydä. Lähes poikkeuksetta siellä on aina tuttuja.  Vaikka mulla ei olekaan tapana salin puolella juoruilla tai edes rupatella, vaan keskityn aika pitkälti vain omaan treeniini, niin sitten kahvihuoneen puolella tulee usein istuttua aika pitkään. Niin tänäänkin :)

Ennen rupattelutuokiota oli kuitenkin vuorossaan RINTA-OJENTAJATREENI sekä lopuksi vielä vähän vatsoja. Voimakiertoa edelleen teen, joten rautaa sen mukaisesti liikuttaen :)

-ristikkäistalja
-tasapenkki kp
-rintaprässiä
-pullover kp
-alakalteva penkki

-pushdown taljassa
-ranskalainen kp
-ojentajaprässi istuen + hk curlissa (supersarjat)

Tulipahan ihan ihka ensimmäistä kertaa kokeiltua alakaltevaa penkkiä. Oikeastaan olin vain niin laiska, etten jaksanut vaihtaa penkkiä, mutta hiton hyvä homma, sillä tosta tuli kyllä ihan ehdottomasti mun uusi lemppariliike :)

Pukuhuonepose kuten asiaan kuuluu. Nuo pukukaapin ovet ovat varmasti yhdet kuuluisimmista. Ei ole varmasti yhtäkään Solanan asiakasta joka ei olisi ottanut selfietä juuri tuossa kohtaa :)
BOOM, tumppu turvoksissa :) Namii!

Treenin jälkeen tietysti pakollinen eli yksi parhaimmista hetkistä, eli rupattelua kahvihuoneessa. Muutama meidän tiimiläinen oli paikalla jotka ovat kisaamassa lauantaina Tampereella. Siinä sitten kimpassa heruteltiin ja vähän säädettiin hommia :) Loistavaa. Tytöillä on asenne kohdillaan. Niin sitä pitääkin. Ei sinne kisoihin millään anteeksi että olen olemassa tyylillä pidä mennä. Sinne mennään asenteella ja se asenne on tietysti se, että minä tulen ja näytän ja mä pärjään :)

Kyllä mun täytyy ihan rehellisesti myöntää, että hieman harmittaa, etten itse ole paikan päällä katsomassa ja kannustamassa meidän tiimiläisiä ja kaikkia muitakin upeita kilpailijoita. Tilanne nyt vain kohdallani on se, että ensinäkin a) olen autoton :D (ja mähän en millään julkisilla NIIN pitkälle lähde :D ) ja b) mun on pakko katsoa mihin rahojani tällä hetkellä törsään. Koska tähän maailmaan en ole kultalusikka suussa syntynyt (eli en omaa rikkaita sukulaisia tai muitakaan läheisiä, jotka millään tapaa rahoittaisivat elämääni :D vaan itse on kaikista menoista vastattava) niin en edes häpeä tunnustaa, että juuri tällä hetkellä on aika tiukkaa. Näin ollen, kisakatsomo rakentuu jälleen kotisohvalle ja netin välityksellä seuraan haukkana mitä Tampereella tapahtuu :) Tähän on tyydyttävä … tavallaan ikävä kyllä, mutta toisaalta mulla on taas hyvä sauma käydä treenailee huolella :D Puolensa ja puolensa siis.

Ja mitä minä löysinkään Solanan viereisestä Alepasta. Aika muhkean ja herkullisen sämpylän. Ihan tuollaisenaan tempasin sen hiilarivajeeseeni :D Hyvää oli!

Huomenna sitten könkeli alle heti aamusta ja duuniin. Aamuvuoro odottelee muo :) Nam :D Olen muuten erittäin positiivisesti yllättynyt, että fillarikunto ei ole kadonnut, sillä työmatkat täältä Länsi-Vantaalta Helsingin Munkkivuoreen taittuu alle puolen tunnin :) Not baaaaad ! Mutta ollaanhan taasen kuulolla. Ai että, viikonloppu on taas edessämme. Toivottavasti yhtä ihanan syksyiset ja samalla niin lämpimät säät hellisivät meitä. Nauttikaa!

HEI NY!