Kisakuumetta

Oi oi oi oi, kyllä on ollut taasen aika mahtava viikko kaiken kaikkinensa. Loppua kohden on vain parantunut. Eikä kylläkään siitä syystä, että työviikko on takana, vaan siitä syystä, että TAMPEREEN KARSINNAT OLIVAT TÄNÄÄN (lauantaina). 

Töistä mulla ei ole mitään valitettavaa. Voisko olla kun tällaisten kanssa saa työskennellä. Voi rakkaus sentään! Joskus olen miettinyt, että olisihan sitä voinut kouluttautua korkeamminkin (rahkeita kuitenkin olisi ollut), mutta toisaalta, en mä usko, että tykkäisin mistään muusta duunista näin paljon kuin tästä.
Toisaalta, jo pienenä alle kouluikäisenä mulle oli selvää, että haluan tehdä töitä eläinten kanssa. Silloinhan se oli yhtä kuin tulla eläinlääkäriksi. No haaveeni toteutui oikeastaan mitä parhaimmalla tavalla. Sinällään kuitenkin aika kiittämätön ammatti, koska tällä alalla ei oikeastaan kukaan pääse rikastumaan. Se on ikävä tosiasia.
Kisatäpinät päällä :D
Väsähtänyt Team Solana fani <3

 Niin ja nuo Tampereen kisat. Siellä oli jälleen koko joukko meidän tiimin edustajia lauteilla. Kaikki tekivät hienon suorituksen ja tiimimme loisti jälleen. Finaalipaikkoja sateli kivasti, joten SM skaboissa olemme hyvin ja vahvasti edustettuina. Mahtavaa. Ajattelin tehdä erikseen postauksen meidän upeista tiimiläisistä. Kuvia löytyy nimittäin aika tavalla paljon, virallisia ja vähemmän virallisia. Sormet syyhyää jo, että pääsen esittelemään teille meidän upeita pakkauksia huoltajia myöden! Jokaisen panos on mielestäni arvostettava. Olit sitten kisaaja tahi huoltaja. Jokaisella on oma paikkansa ja tärkeä tehtävä. Ja nostan totta tosiaan jokaiselle jälleen kerran hattua (pipoani), jotka kisalavalle nousivat. Hienosti tehty!

Erityisesti mun silmät nauliintuivat BF puolen lyhyen ja keskipitkän sarjan finalisteihin. Jumankekka sieltä tulee kovia mimmejä SM skaboihin. Sellaista kuntoa että huhhuh.

No mutta mitä minä tein kisafiiliksissäni? No ainakin haukan lailla vahtasin koko ajan some päivityksiä. Tietty. Mutta sen lisäksi täräytin käydä salilla taasen kahteen otteeseen. Juu juu, aamupäivästä jalkatreeni ja illasta olkapäätreeni :) Nam! Voimakierto edelleen meneillään, joten pääsin jälleen haastamaan itseäni raudan parissa.

Projekti reisien kasvatus etenee :)

Jaloille duunasin seuraavaa:

– reiden ojennus (lämmittelyksi)
– levee prässi
– levee kyykky
– bulgarialainen smithissä
– reiden ojennus (+sadan toiston pudotussarjat ;) )
– takareisille pumppia reiden koukistus istuen
– poljennot leuanvetolaitteessa (aika kiva liike muuten)

Vatsat:
– rutistukset penkistä
– vastuksella
– syviä vatsoja

Ei se pakki ihan ole lapasista lähtenyt :) ja olen mä ihan tyytyväinen mun reisiprojektinkin etenemiseen, tosin koskaanhan mä en tule olemaan täysin tyytyväinen. Sehän tämän lajin idea vissiin on :D
Bongasin salin edustalta tällaisen kulkupelin. Toi on jo sen näköinen mopo, että jopa minä kehtaisin ajella moisella. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että omistan fillarin, koska hyötyliikunnan hyödyllisyyttä ei voi koskaan liikaa korostaa. En mä oikeastaan edes tajua, miten mä olen joskus kehdannut ajaa autolla himasta tuonne salille :o vähän noloa :D

Jalkatreenin jälkeen tulin kaupan kautta himaan ravitsemaan kroppaani ja ottamaan vähän lepoa. Tulihan tietty käytyä koirien kanssa pihalla ja syötettyä Pentille ruusun- sekä pihlajanmarjoja. Joo joo, meidän pikku Pentti rakastaa niitä ja se on aina lenkin kohokohta hänelle :)

Sitten taas tiukasti stalkkasin mikä oli tilanne Tampereella, enkä malttanut lähteä päivän toiselle treenille, ennenkuin varmistuin viimeisienkin tiimiläisteni kohtaloista. Ja hienostihan tyypit siellä veti. Ei voi olla kuin iloinen heidän puolestaan ja ennen kaikkea ylpeä meidän porukasta!

Iltatreeniksi mulle lankesi tosiaan olkapäät:

– viparit sivulle seisten
– pystypunnerrus kp.
– pystysoutu taljassa
– pystypunnerrus smith
– 1 käden viparit taljassa
– vipareita pumppaillen käsipainoilla
– viparit eteen ylös tangolla

– pohkeet istuen

Olkapäät on mun yks vahvuus, mutta niitäkään ei voi olla liikaa ;) Joten työtä työtä ja vielä vähän työtä.

Nää viikonloppuiset iltatreenit ovat oikeastaan hyvin paljon mun mieleen. Salilla on mukavan hiljaista ja tosiaan nuo pimenevät illat tuovat oman tunnelmansa. Ihanaa kun saa rehkiä, huhkia ja puhkia ihan rauhassa ;) ilman kenenkään pitkiä katseita :D … aina kun ei ota selvää onko ihmisten katseet hyväntahtoisia vai paheksuvia. Toisaalta, jos totta puhutaan, muo ei oikeastaan edes kiinnosta.

Valmista tuli :)

Sitten pika pikaa taas könkelillä kotio ja koiruuksien kanssa jälleen pihalle. Nyt joutui Pentti pettymään, kun en tuolla pimeässä alkanut metsästämään hänelle marjoja. Vihjailevasti hän kuitenkin yritti kirsullaan tökkiä muo käsiin :) Voi toista. Ei ole koirankaan elämä aina niin helppoa :D Ihmiset ei vaan tajuu :D haha.

Tällaista kivaa tälle viikonlopulle. Huomenna jatkuu. Täytyypä katsoa, josko suuntaisin nokkani kohti stadia ja THE SALIA. Jos vaikka törmäisin meidän tiimiläisiin siellä ja pääsisi oikein face to face onnittelemaan kaikkia kisanneita.

Ollaanhan jälleen kuulolla.

HEI NY!