Kiukuttaa

Joskus vaan tulee niitä päiviä, hetkiä, kun tuntuu, että kaikki kiukuttaa. Siis vähän niinkuin kaikki. Huoh. Miten tällaisesta kikutuksesta voisi päästä helposti eroon, ei kait mitenkään. Sitä on, enemmän tai vähemmän aina… ainakin mulla. Tänään taas kiukuttaa se, että tuntuu, et itse joutuu aina vastaamaan kaikesta. Siis ihan kaikesta. Tämä arki ei tässä talossa pyörisi, jos minä en organisois, järjestelis, suunnittelis, tekisi asioita. Viime kädessä _aina MINÄ_ olen se joka hoitaa asiat. Se vaan niin vituttaa toisinaan, että toinen olettaa, että tuo toinen hoitaa kuitenkin…joten. Pikku asioita, mutta niistä tulee isoja kun ne toistuu ja toistuu ja toistuu. Minä pidän huolen siitä, että on puhdasta vaatetta (eikö ole puhtaita sukkia…?), minä pidän huolen siitä, ettei koirankarvat juokse ympäri kämppää…toista ei voisi kaiketi vähempää kiinnostaa. Minä pidän huolen siitä, että vessa on siisti. Minä pidän huolen siitä, että jokainen elukka tässä talossa syö päivittäin, jos en pidä, niin ei pidä kukaan muukaan. Minä pidän huolen tytön asioista, arkisista toiminnoista, päivähoitoon kuskaukset, haku, ruokailu, peseytyminen, vaatteet…KAIKKI! Minä pidän huolen, että sänkyvaatteet vaihdetaan, me nukuttais vaikka vuoden samoissa, jos se ois toisesta kiinni!!!!! Ja mitä sitten, sitten toinen ilmoittaa: Mä voisin käydä tänään kaupassa, hakee vähän leipää (mä en syö leipää, eli rivien välistä, en hae mitään sulle). Joo kiitti kiva. Ja ois ihan kiva, et veisit koirat ennenkuin menet töihin!!!!! JOO TIETYSTI SE OIS IHAN KIVA, ETTÄ MINÄ VIEN NE, ETTEI TOISEN TARVITSE VAAN TYÖPÄIVÄN PÄÄTTEEKSI VAIVAUTUA. On myös ihan kiva, että minä olen järkännyt tytölle hoidon illaksi, ettei toisen tarvitse sitä hakea tai hoitaa, että saa olla ihan yksikseen, rauhassa, maata! On myös ihan kiva, että minä haen sen vielä töiden jälkeen kotiin ja hoidan iltapuhteet ja ehkä pääsen itsekin sit jossain vaiheessa nukkumaan, jotta voin herätä aamulla taas klo 5.45! On myös ihan kiva, että toinen nukkui tänään niiiiin tappiin asti kuin vain mahdollista, eikä hänen tietenkään tarvinnut tehdä muuta kuin pestä hampaat ja lähteä duuniin, sillä onhan nyt sanomattakin selvää, että MINÄ vien koirat aamulla ja hoidan kaiken muunkin! Niin että on se ihan helvetin kiva, että on olemassa kumppani… :) sarkasmia. Ju… että silleen. Oli pakko sanoa, kun kiukuttaa. Aaaaaw, onko kaikki kaksilahkeiset noin MINÄ keskeisiä. Vissiin. Musta ainakin tuntuu, että aina tullaan tähän… jonkin aikaa aina jaksetaan tsempata, sit loppupeleissä se kuitenkin on aina näin… MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ. Viime yönäkin taas koirat häiritsi hänen yöuniaan. Nekin siis pitäs lukita kait johonkin vessaan tms. häkkiin, ettei vaan päästele mitään ääniä, ettei vaan hänen yöunensa häiriinny. Tai hyvänen aika, jos minä pyydän karkkia HÄNEN karkkipussistaan ”Sulla on omatkin kait tuolla kaapissa”. Niin…no kiva. Niin kait on sitten. Hänen onnekseen en ole mikään hirveä herkkuperse, joten suurimmaksi osaksi saa tuhota ihan keskenään omat karkit, juustosnacksit, pähkinät jne. Joo. Että oli nyt pakko päästellä taas vähän. Sorry…