Kroppa ansaitsee olla hyvässä kunnossa

Sehän tähän piti vielä lisäämäni, että edelleenkään ei ole hillitön himoni urheilua ja treenaamista kohtaan laantunut. Näen asian niin, että koska tässä kuitenkin jo ollaan siirrytty kolmenkympin ”pahemmalle” puolelle, niin onhan sitä asialle tehtävä jotain. No mikäs se tuo enemmän tyydytystä kuin katsoa itseään peilistä ja todeta ” Eipä hassumpaa ” ja hymyillä päälle ja tuntea jopa suorastaan mielihyvää siitä, että tiedän, niiiiiin hyvin tiedän, ettei kovin moni ikäisistäni tai edes nuoremmistani ole tässä kuosissa. Nautin suunnattomasti että voin nähdä lihakseni, eikä niiden päällä lepää ravapatja. Olen myös niin pervo, että nautin siitä tunteesta, että voin lampsia ylpeenä treenisaliin ja nähdä jokusen pään kääntyvän perääni. Niin, mikäs siinä. Yhden lapsen äiti, kolmen kympin rajapyykin ylittäneenä, ei näytäkään mursulta… eikä edes hylkeeltä… :D Näytän aika hyvältä. Noooh, jotta ei nyt vaikuttaisi siltä, että oisi ihan kusi kihahtanut tukanjuuriin, niin myönnän, on vielä paljon mitä haluan parannella itsessäni, mutta sehän on vallan tervettä se. Eihän tässä olisi mitään mieltä jos työtä ei riittäisi. Mutta, no mikäs siinä… Jos joku tulee mulle väittämään, ettei harrasta liikuntaa sen vuoksi, että näyttäisi hyvältä, laihtuisi pari kiloa, saisi lihakset näyttävämmiksi, pienentäisi rasvaprosenttiaan, niin voin sanoa, että lehmätkin lentää. Hittolainen, kaikkihan me täällä halutaan näyttää hyvältä, olla katseen kestäviä…kukin omalla tavallaan. Eikä siinä mitään vikaa ole, jos joku on sinut itsensä kanssa omassa ylipainoisessa kropassaan (jota sallin epäillä), mutta kaikki me jotka käymme vähintään kolmesta viiteen kertaan viikossa salilla hikoilemassa, meillä on salettiin jokin tavoite, eikä sitä pidä vähätellä. Hitto vieköön, me haluamme näyttää hyvältä ja voida hyvin. Repikää siitä ;)