Kuulumisia kuulkaa

Nonnih, se on viikko taas puolessa välin :o Ohhoh, näin se aika taas on rientänyt. Viime viikonvaihde saatiinkin viettää niin kesäisissä tunnelmissa, että ehkä oli aikakin ottaa vähän takapakkia säiden suhteen :/ Harmillista, tulevaa viikonvaihdetta ajatellen, koulujen päättäjäispäivä. Moni valkolakki tai muuten koulunsa päättävä varmasti toivoisi, että aurinko paistaa ja juhlia voisi ulkosalla. No näiltä näkymin säät ei taida oikein suosia :( Dääääm!

Näin meillä vietetään sadepäivän iltaa :)

Itseäni ei nyt juuri haittaa, että vähän tihkuttaa, mutta toivon, ettei taivas täysin repeä. Ei oo ihan hirveen kiva fillaroida kaatosateessa, mutta kyllä mä senkin teen, jos tilanne sen vaatii :D Ohan sitä tullut painatettua kauheassa räntäsateessakin, joten sade nyt on pikku juttu siinä vaiheessa :D

Aerobista onkin riittänyt oikein kivasti näille päiville. Duuniin olen fillaroinut joka kerta, sen lisäksi viikonloppuna tuli fillaroitua täysin omaksi iloksi, säästä nautiskellen. Tuli käytyä siellä Kaisaniemessä ihastelemassa Maailma kylässä festareita. Siellä mä olin varmasti pahin friikki :D sillä siinä muiden dokatessa ympärillä, minä luin Jan Sundellin Hanki lihasta, polta rasvaa :D Kukin tyylillään. Fillarin huolto pitäisi vain ajoittaa johonkin :o Hankalampi homma, koska en tiedä missä välissä voisin olla erossa mun menopelistä :D

Sunnuntaina Haltialassa

Sunnuntaina suuntasin Haltialan maatilalle. Ihan klassikkopaikka täällä etelä Suomessa :) Kaupunkilaisille landekokemuksia :) Mä tykkään ja niin tuntuu tykkäävän moni muukin. Tälläkin kertaa paikalla oli paljon aurinkoisesta päivästä nauttivia ihmisiä, perheitä. Lapsiperheiden suosikkipaikka, näin niinkuin silmämääräisesti tilannetta kartottaen :D Mukuloita riitti, hyväntuulisia ja vähän vähemmän hyväntuulisia. Kyllä mä siinä istuessani ja auringosta nauttiessani tuumailin, että voi luoja sentään, on se oikeesti aika ihanaa, että oma tytär on jo noinkin iso kuin hän on :) Onhan nuo pikkuihmiset suloisia, en mä sitä kiellä, mutta eiiiiiiii… siinä kun muutamankin perheen kamppailua seurasin elämäänsä kovin pettyneen kääpiön kanssa, niin ei kateeksi käynyt. Tosin tässä vaiheessa mun täytyy nyt todeta, että meidän pikku emäntä ei ole koskaan ollut sellainen, että hän olisi vetänyt mitään itkupotkuraivareita missään :) (tais sit aika kultaa muistot… mutta ei taida kullata, sillä en muista kertaakaan, että olisin joutunut taltuttamaan paholaisen riivaamaa lasta :D ).

Pikku potsit lätissään

Kyllä mä taidan olla eläinihminen henkeen ja vereen. Siinä vaan niin silmä ja mieli lepää kun katselee elukoita ja niiden touhuja. Esimerkiksi Korkeasaari on paikka johon en kyllästy koskaan. Vaikka elukka vain makaisi paikallaan, mä jaksan tsiigailla sitä :) Olenko yksinkertainen? Ehkä :D mutta totuus on se, että eläin kuin eläin on niin aidosti rakastettava. Juu kyllähän sitä omassa työssään näkee joskus niin hirviöitä, mutta yleensä silloinkin syyttävän katseen voi osoittaa sinne narun toiseen päähän ;)

”Pikku” tukkalehmillä oli vähän kuuma
En muuten ole koskaan aikaisemmin nähnyt, että lehmä huohottaa ihan suu auki ja kieli pitkällään :o Taisi kesähelle olla vähän liikaa näille kavereille. Kaikki olivat hakeutuneet varjoon värjöttelemään.
Mustalammas <3
Ja näitä lampaitahan piisasi.
Ei nyt ihan huono offikunto (ainakaan vielä :D )

Lepoviikko treenien osalta on nyt lusittu :) Tein itse itselleni seuraavan treeniohjelman ;) Tällä kertaa tein nelijakoisen. Juu kyllä! Sillä ajatuksella kuitenkin, että sinne mahtuu sitten yksi ekstra ylävartalotreeni jos ja kun ehkä intoa ja fiilistä riittää. Nyt on levätty ja paluu tapahtuu neljällä treenipäivällä viikkoon. Siihen päälle aerobiset fillaroiden vähintäänkin duuniin ja takaisin. Ei siis varmasti huonompi suunnitelma.

Alakroppaa aijon ruoskia nyt urakalla. Sinne sitä kehitystä toivotaan erityisesti. Yläkroppa on ihan jees, mutta tietysti sinne haetaan ihan yhtä lailla kehitystä, lisää lihasta :) Mutta nyt pääpaino olkoot alakropalla. Eli nelijakoiseeni mahtuu kaksi jalkapäivää :) Katsotaan miltä tämä alkaa maistumaan. Onneksi muutoksia voi tehdä aina!

Hei jee, me saatiin uudet duunikuteet, vihdoin ja viimein :) Jaa niin, mitä tulee fysiikkaan, niin mitä kertoo se, että mun housut on M kokoa ja paita XL? Okei, paita on aikasta löysä (siis LÖYSÄ) keskivartalosta, mutta ongelma onkin se, että noissa naisten mallin paidoissa hartiat kinnaa :o joten siitä syystä päädyin XL malliin, jotta voin ojentaa kädet eteenpäin niin, ettei paita ratkee selästä :D

Duuniviikko on sujunut hienosti. On ollut hauskaa, kiiretttä ja olen päässyt tekemään hommia, jotka mä hanskaan. Eli niitä hammashommia :) Oikeesti, mikä olisikaan sen palkitsevampaa, kun saada kiitosta tekemästään työstä. Olen mitä ilmeisemmin onnistunut vakuuttamaan uuden työparini taidoillani :) Hyvä niin. Meillä synkkaa oikein hyvin.

Myös muista duunikavereista on tullut entistä läheisempiä :) <3 Huomioitavaa nyt tässä kohtaa on se, että aloitin hommat kyseisessä talossa viime joulukuussa. Että olen näin ollen aika tuore naama vielä talossa :) Silti olo on hyvin kotoisa.

Eilinen löytö. Potilaan kannalta ikävä, mutta meille tämä oli tietysti hieno hetki :D Mitä todennäköisimmin tässä koiran poskihampaassa on karies, mitä erittäin harvoin tavataan koirilla (kissoilla ei käytännössä ollenkaan). Tämä hammas meni auttamatta poistoon. Jos nyt joku haluaa vastauksen kysymykseen, että miksi hammasta ei paikattu niinkuin ihmisillä tavataan tehdä, niin vastaus kuuluu: ensinäkin a) tämä oli edennyt jo niin pitkälle, että paikkaus ei kerta kaikkiaan tullut kysymykseenkään ja b) koirilla hampaan kiille on huomattavasti ohuempi kuin ihmisillä, jolloin karies tuhoaa nopeasti hampaan aika totaali huonoon kuntoon :/ Ihmisillähän tällainen huomattaisiin varmasti nopeammin, sillä jokainen menisi jo hyvin paljon ennemmin kuin tilanne olisi tämä hammaslääkäriin valittelemaan hammassärkyä. Koira (eläin) ei tietenkään näin voi toimia. Tämänkin reijän päällä oli sievoinen summa hammaskiveä, joten silmämääräisesti tätä oli suhteellisen mahdoton edes todeta :o On varmasti särkenyt! Eli mitä opimme tästä? Lemmikkikin tarvitsee hammashoitoa säännöllisesti!
Raskaan työn raataja on vetänyt siviilit niskaan ja on valmiina fillaroimaan pienessä tihkusateessa ja sairaassa vastatuulessa kotiin :)
Meillä ei muutkaan jaksaneet olla kovin aktiivisia. Rosina ei tykkää sadesäistä, yllätys! :D
Näin :D Lepoa ja läheisyyttä :)
Haltialan pikkuväkeä :) Olihan niitä taaperoita hauska seurata :)
Josko sitä sitten lähtis tästä takomaan sitä rautaa ja hankkimaan lisää lihasta :) Joo, kyllä se vain passaa. Ei harmita yhtään mennä sisätiloihin huhkimaan, kun aurinkokaan ei näytä paistavan. Näin ollen ajoitin lepoviikkoni erittäin hyvään saumaan, sillä koko viime viikko oli aika ihana säiden suhteen :)

Ollaan hei taas kuulolla. Tsemppiä loppuviikkoon kaikille. Nauttikaa, vaikka se aurinko nyt ei meille näyttäydykään.

HEI NY!