Kuulumisia

Nonnih. Eilen oli sitten se hammaslääkäri, jota niin kovin pelonsekaisin tuntein odottelin. En pelännyt sitä, että se sattuisi tms. vaan sitä, mikä on lopputulos ja tuomio! No niinhän siinä nyt sitten kävi, kuten vähän osasin pelkääkin,eli mun implantti jouduttiin irrottaa!!! Olen kertonutkin täällä taannoin, että mun implantti, mun silmäteräni, mun kallis (ja siis oikeesti kallis) hampaani heiluu :( Joo, sen taustalla olevaa tarinaa en nyt lähde tässä sen enempiä valoittamaan, mutta sanotaan nyt näin, ettei se itsekseen ole alkanut heilumaan. Tosin tuon päätteleminen ei tarvitse suurtakaan viisautta. Jeps, mut joka tapauksessa, tilanne oli nyt se, että tämä hammas heilui ja pelättiin pahinta. Onneksi,siis todella onneksi, tilanne ei ollut pahin mahdollinen,eli pahimmassa tapauksessa koko titaanijuuri olisi ollut irti ja sitten, kuten hammaslääkäri sanoi, olisimme olleet ongelmissa. Nyt oli käynyt niin, että vain kruunuosan liitos ruuvi, mikä lie (Senja sä tiiät näistä varmasti enemmän kuin minä, korjaa asiavirheet pliide :) ) oli murtunut irti! Edelleen hammaslääkäri jaksoi päivitellä sitä, että miten se on mahdollista ja että jessus sentään nainen, sä olet saanut todella kovan tällin päähäsi. No juh, kyllähän se kova tälli olikin, en muista siitä tällistä mitään,mutta aikaa ennen sitä muistan hyvin ja sen jälkeen,mutta kyseisestä hetkestä on muistissa vain musta- aukko, hienoa. No tuon kruunuosankin irroittaminen tuntui olevan erittäin hankalaa, mutta tohtori onnistui siinä ja se lähetettiin ensi tilassa labraan teknikon hoidettavaksi. Nyt täytyy kyllä ylistää kunnallista palvelua!!!! Olin aivan otettu siitä, että mut otettiin todella tosissaan, sain ehdottomasti parempaa palvelua mitä olisin osannut koskaan odottaa. Hyvässä lykyssä saan jo tänään uuden hampaan tuon vanhan tilalle, mutta se ei ole vielä sata varmaa sillä, tässä on yksi toinenkin mutta! Se on se, että tuon implantin kohdalta mun ien on vaihtanut väriä, syystä jota kukaan ei tiedä. Jotain tekemistä sillä on tämän trauman kanssa, se on selvä, mutta mitään varsinaista syytä ei ole vielä löytynyt. Olipahan muutan vinhan tuntuista kun lääkäri tökki jollain kyretillä sinne ienrajaan tutkiakseen, ettei siellä vain ole mitään vierasesinettä tms. Röntgenkuvakin otettiin jälleen. Syy ei vissiin selvinnyt, joten tänään mun suun tutkii vielä suukirurgi. Hitto mikä soppa. Toivoisin, että asiaan osallisena ollut ymmärtäisi, ettei tämä ollutkaan mikään läpihuuto juttu, ei todellakaan. Tästä on suurta vaivaa mulle, aikaa kuluu ja rahaa kuluu. Ei kiva, vaikka tietysti pääasia on se, että suu tulee kuntoon ja kyllähän se toivottavasti saadaankin kuntoon. Niin ja eipä se fyysinen vamma, vaan myös se henkinen vamma, mikä tällaisista episodeista jää. Sepä se, mutta nyt toivon ja todella toivon, että se on menneen talven lumia, enkä enää joudu palaamaan tähän. Joo… mutta siis, tänään TAAS hammaslääkäriin. Olen tämän vaivan takia menossa nyt jo neljättä kertaa hoitoon ja ties kuinka monta kertaa on vielä edessä. Eli hienompi homma. Silti jaksan olla iloinen, ettei uutiset olleet pahimmat mahdolliset, vaan tilanteeseen nähden aika hyvät. Minä jo itkeä kollotin (vähän) siinä lääkärin penkissä, kun jännitti niin pirusti, että mitä sieltä paljastuu. Hittolainen, olisin päästänyt kyllä ison itkun, jos tuomio olisi ollut se, ettei hammasta pysty pelastamaan. Se olisi ollut kohtuuttoman suuri maksu siitä, etten ole aikaisemmin tajunnut rypeväni suossa mistä ei ole poispääsyä. Nyt olen toivottavasti onnistunut katkaisemaan tämän homman… ja oikeastaan, en voi sanoa muuta kuin, että ainakin tällä hetkellä on helvetin hyvä fiilis. Jotenkin sellainen olo, että olen alkanut elämään ihan eri taajuudella taas. Korostan, että ainakin tällä hetkellä on tällainen olo, elämästä kun ei koskaan tiedä. Mutta vastoinkäymiset opettaa, niistä on syytä ottaakin opikseen. Mä ainakin uskon siihen että se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Näin olen elämäni kokenutkin, olen aina vain vahvempi ihminen. Tiettyjä asioita pitää tapahtua, jotta käsittää taas jotain uusia juttuja elämässään. Uskon, toivon että olen nyt menossa oikeaan suuntaan :) Hope so! Mutta uusista tuulista ja käänteistä tuonnempana, kun asioihin tulee jotain pysyvyyttä :) jei!

Elikäs, rivien välistä on joku voinut jo lukeakin, että pientä pakkolomaa kuntoiluun on tullut niin flunssan, kuin tämän hammasepisodinkin vuoksi. Ei kiva, mutta no näillä mennään nyt. Kun olen taas kunnossa, niin homma jatkuu entiseen malliin, se on varma. Viikonlopun treenien jälkeen oli sellainen olo, että lentsukin otti takapakkia, eikä sekään ole hyvä… Joten ehkä maltti on valttia, kuten sanotaan. Jei, mutta enempiä turisematta… jatkan päivääni, sairaslomapäivääni! Kiitos ja kuulemiin.