Lainahöyhenissä

Pertti Koivula ja Santeri Kinnunen taipuvat nyt pariskunnaksi, joista toinen omistaa yökerhon ja toinen on kerhon suurin tähti. Näyttävien tanssi- ja laulunumeroiden Lainahöyhenissä-musikaali kertoo liikuttavan tarinan rakkaudesta, ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta.

Tämä näytelmä tehdään kaikille, jotka rakastavat hyvää tarinaa, romantiikkaa ja naurua, jossa piilee kirkas kyynel. Neil Hardwick ohjaa riemastuttavan ja koskettavan Lainahöyhenissä-musikaalin, ja koska kyseessä on Hardwick, on hän jälleen tavattoman innostunut, erittäin otettu työryhmänsä taidoista ja perusteellisen paneutunut tarinan ytimeen.

Lainahöyhenissä on tuttu ranskalaisena Hullujen häkki -nimisenä elokuvana (La Cage aux Folles), monille nykyään vielä tutumpi amerikkalaisena Lainanhöyhenissä-versiona. Neil tosin pitää jo 1970-luvulla filmatusta ranskalaisesta elokuvasta enemmän, koska se on syvällisempi ja intiimimpi kuin jenkkiversio.

Lyhyesti kerrottuna kysehän on pariskunnasta, josta Georges omistaa yökerhon St. Tropez’ssa, ja Albin esiintyy kerhon suurimpana kabareetähtenä. Kaikki on hyvin, kunnes Georgesin poika tulee ja ilmoittaa menevänsä naimisiin rakastamansa tytön kanssa. Siihen isällä ja isän puolisolla, taiteellisesti ja naisellisesti herkällä Albinilla ei ole mitään sanomista. Mutka matkaan tulee siitä, että tulevan morsiamen isä on äärikonservatiivinen senaattori, jolle ei voida missään tapauksessa paljastaa pojan vanhempien olevan homomiehiä. Seuraa itkua ja hammastenkiristelyä, ja Albin suostuu lopulta esittämään naista ja karsimaan homomaneereitaan. Enempää juonesta emme paljasta tässä vaiheessa.
http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=zaza

Aivan sairaan mahtava ja hienosti toteutettu teatteri. Olin niin innoissani alusta loppuun asti, että voisin väittää olleeni jopa haltioitunut. Tämä kyllä kerta kaikkiaan osu ja uppos. Nauroin ja välillä kihosi kyynelet silmiin. Suosittelen ehdottomasti ja lämpimästi. Jos haluatte rahoillenne vastinetta, niin menkää ihmeessä katsomaan. Takaan ettette tule pettymään. Ihan parasta viihdettä pitkiin aikoihin, eikä harmita yhtään että lähdin tuohon pakkaseen samoamaan ;)

Teatterin jälkeen suuntasimme vielä Iguanaan duunikavereiden kanssa. Minä tosin otin vain kahvin kun kaverit alko tilailee punkkua ja siideriä ;) Samalla he tilasivat myös kauheat mätöt, mutta mulla oli hyvä syy olla ottamatta mitään, halusin ehtiä viisi yli yhdentoista dösään. Onko musta tullut todellakin näin vanha, mutta ihan oikeasti, mulla oli jo kauhea hinku päästä kotiin, lämpimään, omalle sohvalle köllimään koira kainalossa :) Ah ja tässä sitä nyt ollaan. Mahtava ilta kyllä takana.