Letkeä lauantai :)

No johan nyt postausta pukkaa. Koittakaa kestää ;) Ei, mulla ei ole liikaa aikaa, mutta sattuikin niin mukavasti, että tänään on aikaa :) Ihana lauantai. Laatuaikaa oman itsensä kanssa :D Menee se niinkin ;) ja no siihenhän mä olen tottunut ja todella nautin siitä. Niistä hetkistä kun kotona on rauhallista, saa puuhastella kotihommia rauhassa. Ei ole kiire minnekään. Saa käydä salilla ajan kanssa. Ah, täydellistä kuulkaas.

Nonnih, kuulkaas, tällaisen ostin eilen Cittarista ;) Todellakin. Pääsiäinenhän on heti kisojen jälkeen, joten pitäähän sitä nyt muna olla varastossa. Nam nam. Siellä se odottaa muo :)
Aluksihan suunnitelmissa oli, että olisin lähtenyt tänään stadiin treenailee, mutta suunnitelmat muuttuivatkin. Ulkona oli niin mahtava sää, että ei haitannut ollenkaan ottaa fillaria alle ja suunnata ihan ”kotisalille” Forever Varistoon :) Eipä ollut ruuhkaa sielläkään. Niin se vain on vissiin nyt sitten alkuvuoden innostuneimmat jo pikkuhiljaa hyytyneet, ehkä … tai sitten satun nykyisin vain siihen aikaan paikalle, ettei siellä ole juuri ketään ;) Ruuhkista ei ole ollut tietoakaan vähään aikaan nimittäin. 
TÄNÄÄN runttasin ETUREIDET JA POHKEET. Sehän olisi ollut eilisen päivän treeni, mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, päädyin järkeilemään niin, että on parempi treenata etureidet vapaapäivänä, kun eilen oli kuitenkin niin hektinen päivä alla :) Ja tyytyväinen saan olla päätökseeni. Tänään virtaskaa riitti oikein hyvin reisien pumppailuun. Nautin :)
– reisiojennus
– pystyprässi jalkalaudan alaosasta
– vaakahacki
– bulgarialainen kyykky
– reiden ojennus 1 jalka kerrallaan

– pohkeet istuen

– pakarapotkuja, lantionnostoja
Siinäpä se oli tämän päivän setti pähkinänkuoressaan. Mukana jälleen huippusupistuksia ja kunnon pumppia. Mä aijon taistella mun reisipalat esille ;) Kyllähän ne mukavasti lohkeekin jo, mutta aina voi pyrkiä vieläkin parempaan ;) viimeiseen asti taistellaan, tosissaan!
Kaksi kanssatreenaajaa tuli kehumaan kuntoa ja tuntuihan se hyvältä.Totta hitossa se tuntui hyvältä :) Mutta on se kuulkaa siitä huolimatta jännä, miten sitä oma silmä sokaistuu tässä touhussa. On tosiaan niitä päiviä kun tuntuu, et jee, ihan hyvällä mallillahan tässä ollaan, mutta sitten on niitäkin päiviä, kun tuntuu, että wääääää, ei tää ei nyt vetele :D Ja on niitä hetkiä, kun edellisen viikon tai viikkojen kunto näyttää silmään paremmalta kuin sen päiväinen ja niin poispäin. Ja olen pistänyt merkille, että mitä lähemmäksi h-hetki tulee, sitä enemmän alkaa mielialat oman kunnon suhteen vaihtelemaan. Se että joku muu tulee sanomaan, että wow, vitsi sä oot tikissä, ei auta. Kyllä se mieltä lämmittää ja tottahan toki se rohkaisee, mutta jos kehut tulee joltakulta joka ei lajin parissa puuhastele, se ei välttämättä vakuuta muo siitä, että olen todellisessa kisakondiksessa.  Mutta tässä lajissa se taitaa olla sitä AINA ja ikuisesti. Aina tiiraa itseään suurennuslasin läpi ja näkee niitä parannuskohteita siellä sun täällä. Ja niinhän sen tietysti kuuluu ollakin. Mutta epävarma en halua olla. Mä haluan nousta sinne lavalle rinta rottingilla, ylpeenä omasta kondiksestani, itsevarmana :) Siihen tähdätään. Mutta en anna nyt pääkopan tehdä kepposiaan, usko säilyy loppuun asti.
Ja sattuipa niinkin mukavasti, että suuressa salissa ei ollut mitään tunteja meneillään, joten mä pääsin treenaa poseerausta ja t-kävelyä ihan kaikessa rauhassa ja kunnon tilassa :) Kyllä olin muistanut ottaa myös kisakengät mukaan, hyvä minä ;) Kyllä tuota esiintymistä on vaan hiottava ihan loppuun asti. Mä haluan, että oma esiintymiseni tulee niin sanotusti selkärangasta. En halua haparoida lavalla, en todellakaan! Ihmiset tulevat sinne katsomaan upeita kisailijoita, joten on heille on tarjottava rahoille vastinetta. Niin muuten, miettikääs, kun jotkut valittelevat sitä, että liput ovat kalliita. Hmmm… no versus siihen, miten paljon me kisaajat laitamme rahaa tähän omaan projektiimme, se on aika pieni summa ;) Meillehän tämä ei todellakaan ole ilmaista! Se että rakennamme kroppamme kisakuntoon, syö sievoisen siivun omaisuudesta ;) Ja tämä ei ole valittamista, ei todellakaan. Minä en kadu yhtäkään euroa jonka olen laittanut tähän harrastukseen. Halusin vain tuoda tämänkin näkökulman esille ;)

Salilta oli mukava palata auringonpaisteisessa kevätsäässä kotiin. Olin jo aamusta tehnyt suurimman osan kotitöistä valmiiksi. Laittanut tiskit, imuroinut, pyykännyt ja tehnyt päivän ruoat valmiiksi. Nyt ei tarvinnut kuin lenkittää koirat ja asettua lounaspurnukan kanssa sohvan nurkkaan ja chatata rakkaan kanssa <3 Siis ihana lauantai :) Kiitos siis tästäkin päivästä :) ja huomiseen :)

HEI NY!

Päivi Kaarto @ facebook