Maanantai…

… ok päivä. Salia = crossing tunti ja punttia. Ruokailussa ollaan pysytty aisoissa, kuten arvata saattaa. Huippisten kunniaksi Eskimo puikko ja hieman lakua, nothing else ja voittihan se Jenna, wow! Onneksi ;) Nätti plikka etten sanoisi.

Luopuminen. Se on vaikeaa… se on niiiiiin vaikeaa. Mistä löytyisi se tahto ja voima? Mikä siinä on, että järki sanoo yhtä ja sydän ehkä toista. Teot puhuvat puolestaan… mutta silti. Mikä siinä vittu on???? Ei voi kuin nukkua taas yön yli, aloittaa huomenna jälleen kerran uusi päivä. Odottaa onko elämällä enää mitään uutta annettavaa. Tukahdutanko vain kaiken sisäisen tuskankin keskittymällä vain ja ainoastaan koti, työ, treeni sektorille? Niinkait se on tehtävä. Elämä soljuu eteenpäin, mikään ei sitä tosiasiaa muuta. Huomenna on taas uusi päivä ja ylihuomenna taas jne. Kuten yksi 3 vuotias pikkupoika oli kuulema todennut ”Päivät ne ei lopu koskaan, niitä tulee aina uusia” :D lohduttavaa…vai onko sittenkään?