Miksi aina minä?

Mmmm… Tämä ”Miksi aina minä” ihmistyyppi on jokseenkin rasittava ja varmasti kaikille tuttu tapaus. Luulisi että tämä tyyppi on yleensä teini, mutta yllättävän usein tällaisia tyyppejä tapaa myös aikuisissa :D Hän on joko ”Miksi aina minä” tai ”Aina minä”. Tämä tyyppi kokee, että aina hänelle lankeaa kaikki tekeminen ja shaisse elämässä. Ymmärrän tuon teini-iässä, mutta mitäs sitten kun ikuinen teini-ikä jää päälle?

Jos jostain, niin ainakin työyhteisöistä löytyy vähintään yksi ”Aina minä” tyyppi, joka ei ole juuri koskaan mihinkään tyytyväinen, korostaa omaa työtaakkaansa ja stressin määrää. No okei, jokainen meistä lankeaa joskus tähän samaan rallatukseen, se lienee normaalia, mutta siinä vaiheessa kun se on jokapäiväistä, niin olisi varmasti syytä katsoa peiliin ja miettiä, että hetkinen, onko tosiaan näin, että VAIN MINÄ joudun painimaan näiden asioiden kanssa? Ja onko tosiaan niin, että kaikki muut pääsevät tässä elämässä jotenkin helpommalla? Kun hetkeksi pysähtyy miettimään asiaa, niin varmasti lopputuleman on se, että ihan JOKAINEN MEISTÄ joutuu tekemään niitä samoja asioita elämässään. ASENNE lienee se mikä ratkaisee.

Jokainen meistä on myös niin sanotusti OMAN ONNENSA SEPPÄ. Ei kukaan muu kuin sinä ja minä itse, tee niitä päätöksiä elämässä AIKUISIÄLLÄ. Jos olet lopen kyllästynyt elämäsi tahtiin ja tyyliin, niin kannattanee alkaa miettimään muita ratkaisuja, eikä käyttää aikaa ja energiaa itsesääliin ja muiden kadehtimiseen. Nimittäin, todennäköisesti kateutesi kohde ei pääse tässä elämässä yhtään sen helpommalla.

Mä olen nyt lomalla ja niin ikään stressitasot ovat aika alhaalla tällä hetkellä. Joo ja normi arkenakin mun stressitasot ovat tätä nykyä alempana kuin mitä ne olivat reilu vuosi sitten. Ja kyllä, mä saan joskus hieman ivallista puukkoa selkääni duunissa, kun mä teen VAIN kolmipäiväistä työviikkoa. Mutta kuulkaas nyt kuulkaas, se on mun oma valinta, mun oman hyvinvoinnin parhaaksi, eikä siitä kuuluisi kenenkään olla kateellinen. Tämä on aivan mahdollista myös muille, jos niin tahtovat. Se vain, että mä elän kädestä suuhun, jos sitä joku haluaa kadehtia, niin siitä vain :D

Millaista kommentointia olen sitten saanut osakseni? No vaikka tällaista: Yleinen keskustelu duunipaikalla, mitä tekisit jos voittaisit lotossa? Hmmm… No vastauksia tuli tietysti hyvin humoristisiakin, mutta sitten tuli myös tämä ”Mä lopettaisin työnteon, tai en ehkä sentään… ehkä mäkin tekisin töitä vain kolmena päivänä viikossa siinä vaiheessa!” Ahaa, no ole hyvä vain :) se on ihan sun oma valinta ;)

Huomionarvoista lienee myös se, että mä teen lähes poikkeuksetta joka työpäivä puoli tuntia överiä, työtä josta mulle ei makseta mitään. Jos sitten kuitenkin joku päivä lähden hieman aikaisemmin, niin ”Aina minä” tyyppi viimeistään siinä vaiheessa luo pitkän merkitsevän katseen ensin minuun ja sitten seinällä olevaan kelloon :D Ei tarvitse sanoa mitään, ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! ”Aina minä” tyyppi on myös aina enemmän tai vähemmän huonolla tuulella, eikä hymyä saa irtoamaan juuri millään keinolla.

Tämä ei ole mikään mustamaalaus avautuiminen, vaan ennemminkin sellainen ”Herätkää ihmiset” tyyppinen provokaatio :D Elämä on valintoja ja kuka muu ne valinnat muka tekee kuin sinä itse. Ahdistavaa ajatella, että joku ihminen elää jokaisen päivänsä niin, että se on täynnä angstia ja kiukkua, joka ikävä kyllä kohdistuu yleensä aina ihan vääriin kohteisiin.

Tuskin meistä kukaan pääsee täydelliseen tasapainoon ja harmoniaan elämässään, mutta aina parempaan voi pyrkiä. Jos viikkoon mahtuu kerta toisensa jälkeen enemmän huonoja päiviä kuin hyviä, niin asialle kannattanee tehdä jotakin. Minä olen tehnyt ja joo, voin henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin pitkiin aikoihin, mutta samalla kiristän lompakon nyörejä entisestään. Tässä vaiheessa voin todeta, että sanonta ”Raha ei tuo onnea, vaan se ehkä helpottaa elämää” pitää niin kutinsa. Voisinhan mäkin tehdä tähän mun MIKSI AINA MINÄ listani, joka koostuisi ainakin seuraavista asioista:

  •  miksi aina minä joudun imuroimaan
  • miksi aina mun pitää tehdä ruokaa
  • miksi aina mun pitää maksaa laskut
  • miksi aina mun pitää viedä koirat ulos, ruokkia ne ja hoitaa niiden hyvinvointia
  • miksi aina minä pesen pyykkiä
  • miksi aina minä huolehdin tyttäreni ruokailut, harrastukset, nukkumaanmenon, kouluasiat yms.

Lista voisi olla loputon, mutta siihen on vain yksi ja ainut oikea vastaus KOSKA SE ON MUN ELÄMÄÄ JA MÄ OLEN NÄMÄ VALINNAT TEHNYT. Siinä vaiheessa ei kannata hirveästi valittaa. Joskus ehkä, mutta kukapa ei joskus valittaisi :D

Jokainenhan meistä tekee elämässä väkisinkin joskus huonoja valintoja, jotka ehkä sillä hetkellä tuntuvat todella hyviltä, mutta ajan kuluessa osoittautuu erittäin huonoiksi. Niin olen minäkin tehnyt ja varmasti monta. Viimeisimpänä mieleeni ehkä nousee suhde naimisissa olevan ihmisen kanssa. Erittäin erittäin erittäin huono valinta! Tässä vaiheessa mun täytyy kuitenkin puolustaa omaa tyhmyyttäni tuon asian suhteen sillä, että mulle tuo asia esitettiin ”hieman” eri valossa kuin mitä se todellisuudessa sitten olikaan. Mutta oppia ikä kaikki. En mä tuosta jaksa kaunaa kantaa, mitä iloa siitäkään olisi. Itsensä kiusaamista! Niin kauan kuin mulla itselläni on puhdas omatunto, niin voin nousta asioiden yläpuolelle ja pyllistää siihen suuntaan, jolloin tietysti kumarran toiseen, uuteen hyvään suuntaan :) Ja aika hyvään suuntaan olenkin onnistunut kumartamaan. Aika simppeliä, eikö totta ;)

MUTTA SITTEN SEURAAVAAN ASIAAN, joka sivuaa ehkä enemmän tämän blogin genreä. Nimittäin MITEN MUN DIEETTI EDISTYY? No hyvinhän se. Huikeasta aloituspainosta 90,2kg on tässä vaiheessa jäljellä 80,9kg :) Eli kiristymistä on tapahtunut aika tavalla. Dieetti siis starttasi 4.5.2015 ja sitä on jäljellä vajaat neljä viikkoa.

Erittäin hyvä fiilis on ollut läpi koko dieetin. En ole kärvistellyt nälän tunteessa, vointi on ollut hyvä ja energinen. Treenit ovat kulkeneet entiseen malliin, eli salilla olen rampannut sen 5-6 kertaa viikossa koko ajan. Kyllähän mä tietysti myös omasta peilikuvasta näen sen muutoksen mitä tässä ajassa on jo tapahtunut, mutta ehkä paremmin sen näkevät muut, jotka eivät kohtaa muo päivittäin. On nimittäin tullut hyvinkin positiivista palautetta. Useampi on kysellyt, olenko menossa syksyn kisoihin? On myös tultu kehasemaan lihaserottuvuutta, varsinkin selkä on saaut kiitosta useampaan otteeseen. On myös kysytty ihan suoraan ”Mitä ihmettä sä oot tehnyt?” Vastaus, lyhyt ja ytimekäs ”Olen ollut dieetillä ja treenannut :D”. ”Toi sun käsi on tautinen!” :D no joo, riippuu mihin vertaa on mun vastaus tuohon kommenttiin :D

Oma pää on ehkä se pahin vihollinen. Ja mä uskon, että aika moni tämän lajin parissa puuhasteleva allekirjoittaa tuon mukisematta. Eilen kävin pitkästä aikaa vetämässä takareisitreenin Foreverillä. No sinällään tuo Forever ei liity tähän mitenkään, mutta siellä mulle tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että hitto mikä rimpula mä olen. Okei, tässä vaiheessa voi olla myös kroppa hieman tyhjä, lihakset tyhjät, mutta tässä uudessa ruokalistassa mulla on selkeesti laitettu kerta viikkoon hiilaripitoisempi päivä. Katsotaan mitä se tuo tullessaan :) Silti treeni kulki hyvin, en antanut oman pään häiritä :D vaan puskin sata lasissa takareisille kunnon kyytiä. Ihmetyksen aika ei tälläkään kertaa ollut ohi, sen verran pitkiä katseita sain osakseni :D Mulla ei totta tosiaan ole mitään pahaa sanottavaa Foreveristä kuntosalina, siellä on hyvät puitteet ja laitteetkin sellaiset, että treeni luistaa ja onnistuu varmasti. Mutta selkeästi siellä ei ole totuttu näkemään (vieläkään) ihmistä / NAISTA / henkilöä, joka treenaa kovaa. Eli anteeksi ja kiitos tälläkin kertaan :)

Eli dieetti jatkuu hyvissä tunnelmissa. Mitään suurempia mielitekoja ei ole ollut, ei vaikka menneellä viikolla vietimme Solanassa respaneitimme Kirman nelikymppisiä. Voin kertoa, että pöydät notkuivat herkuista! Ja en yllättyisi, jos notkuisi edelleen, sillä niin paljon siellä oli jos jonkinmoista tarjottavaa. Ehkä hienoin hetki oli, kun istuimme Zena, Luukas, Liisa ja minä siinä herkkuja pursuavan pöydän ympärillä ja tajusimme, että on tässäkin tilanne, me ollaan kaikki dieetillä :D Mutta hei, tää on tätä ja tämä on VAPAAEHTOISTA kuten Sami Maaniemi meille tokaisi ;) Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, nih!

Eilen mulla oli myös hammaslääkäri. Mmmm… mulla murtui aikoja sitten yläleuan taaimmaisesta poskihampaasta paikka, mutta koska jonot ovat pitkät kunnalliselle puolelle, niin sain ajan vasta kesäkuulle. Ei se mitään, sillä hammas ei vaivannut lainkaan. Hammas putsattiin ja siihen laitettiin väliaikainen lääkepaikka ja harjoitukset jatkuvat elokuussa. Mutta se kauhein osuus alkoi vasta siinä vaiheessa, kun mun KULUNUTTA hammasta alettiin paikkaamaan. Ai jumankekka! Sen piti olla läpihuutojuttu, mutta loppuviimein sitä puudutettiin kolme kertaa, eikä senkään jälkeen kyseinen hammas ollut täysin tunnoton. Mutta koko muu naama oli ja kieli kanssa :D Ai terve! Kotona lepäilin ja melkein jo mietin, että tässä taisi olla tämänpäivän treenit, mutta kun puudutus hieman alkoi lakkaamaan, niin en mä vaan kerta kaikkiaan voinut olla lähtemättä salille. Ja siitäpä reissusta kerroin jo edellä :) Oli oikeesti aika ihana pitkästä aikaa piipahtaa tuossa Foreverillä ja mikä mukavinta, fillarilla :) Se fiilis treenin jälkeen. Endorfiini on kyllä huumeista parhain. Kun poljin kotiin, mulla oli sellainen olo, että mikään asia tässä maailmassa ei ole huonosti :D Siitäpä intoutuneena päivitinkin FB statukseeni ihmetyksen, miten kukaan ihminen voi elää ilman liikuntaa. No hmmm… aika vähän tykkäyksiä taisi tulla siihen päivitykseen :D

Ja koska mä olen tällä hetkellä NIIN LOMALLA vaikka en edes ollut sen tarpeessa :D niin aijon nauttia tästä ajasta mahdollisimman paljon. Nyt tässä odottelenkin, että toinen puoliskoni pääsisi töistä ja lähdemme sitten yhdessä vetäsemään kunnon treenit, minnekäs muuallekaan kuin Solana Fitness Center Hakaniemeen :) paras sali ikinä… Näin on!

Ollaanhan kuulolla!

HEI NY!

P.S Pahoittelen, ettei tämä postaus sisällä yhtään kuvaa, mutta jolla kulla eli mulla, on hieman teknisiä ongelmia tietokoneen ja puhelimeni kanssa.

6 vastausta artikkeliin ”Miksi aina minä?”

  • vitun raskasta luettavaa. Täynnä kirjoitusvirheitä yms. Jäsentelystä puhumattakaan.

    Keskity asiaan josta aiot blogissa kirjoittaa eikä toisten ruotimiseen. Kuulostat katkeralta. Lapsellista paskaa ja todellakin raskasta luettavaa. Kukaan ei jaksa tällaista lukea ja jos jaksaa- ihmettelen suuresti.

    P.S hymiöiden käyttö on jo niin last season.
    Get a life.

    • Kiitän palautteesta. Tosin en voi kiittää rakentavasta palautteesta, sillä mielestäni tämä ei sitä ollut. Mitä kirjoitusvirheisiin tulee, niin ei sinunkaan palautetekstisi ole niiltä säästynyt, tosin ei se muo häiritse :)

      Tekstini ei mielestäni keskittynyt kenenkään parjaamiseen, tai elämän ruotimiseen. Ihan sen mainitsinkin. Harmillista että olen näemmä onnistunut kuitenkin sinua loukkaamaan kirjoituksellani. Se nyt ei kuitenkaan ole tarkoituksenani, että loukkaisin lukijoita jotenkin henkilökohtaisesti. Enemmän mielestäni kuitenkin keskityin OMAN elämäni ruotimiseen. Minulla lienee oikeus kuitenkin pohtia omassa blogissani elämää eri kanteilta ja esittää omia mielipiteitäni. En voi tietenkään miellyttää kaikkia. Sehän olisi täysi mahdottomuus.

      Tässäkin kohtaa olisi voinut käyttää sitä mahdollisuutta valita itse, eli olla lukematta, jos menee liikaa tunteisiin. Ehkä päiväsi olisi ollut silloin parempi.

      Tähän mennessä olen onneksi kuitenkin saanut enemmän positiivista palautetta kuin negatiivista, tästä postauksesta.

  • Hyvä teksti :). <- mä käyn jo neljääkymmentä, enkä vieläkään osaa kirjoittaa suomea ja käytän hymiöitä teksteissäni.

    Nämä blogeja kiertelevät, kasvottomat kommentoijat voi jättää ihan omaan arvoonsa. Nämä oman elämänsä sankarit, joilla ei ole munaa kirjoittaa omalla nimellään keräävät yhtä paljon "rispektii" ku talon perustukset valloittanut muurahaisarmeija, tosin sillä erolla, että muurahaiset tekevät töitä eikä notku päivät pitkät netissä arvostelmassa toisten kirjoituksia, kuten tämä "getalife" elämäntapainkkari.

    Päivi, sulla on hyvä blogi:) <- ja taas toi :D :D :D ai ai ai nyt lähti mopo käsistä. Mä yritän kans terästäytyä oman blogin kirjoituksessa aivan näinä hetkinä :D

    • Kiitos Annika palautteesta :) Tämä piristää kummasti päivääni jälleen!

  • Kiitos blogistasi, mukavaa ja motivoivaa luettavaa. Miten saisi yhtä upeat epäkkäät kuin sinulla on? Onko sulla joku spessuliike?

    • Kiitos palautteesta :) Mukavaa kuulla, että tekstini uppoaa! Epäkkäille mulla ei ole mitään tiettyä spessuliikettä, jota olisin toteuttanut säännöllisesti. Ne ovat todennäköisesti kehittyneet niin sanotusti siinä sivussa :D Nykyisin kyllä teen myös yhä useammin niin kutsuttuja olankohautuksia, esimerkiksi smithissä (selkä tankoa vasten, eli siis tanko selän takana ;) ). Siinä kun hakee hieman erilaisia asentovariaatioita ( enemmän pystyssä, hiemen enemmän etukenossa ) saa aktivoitua tuotakin osastoa eri tavalla. Myös tavallinen ja tuttu pystysoutu ottaa väkisinkin jonkin verran epäkkäisiin!

Kommentointi on suljettu.