No hohhoijaa!

Hei nyt vaan hei taas! Edellinen postaus seisoi sen verran kauan luonnoksena odottaen valmistumistaan, että taisi jo jossain vaiheessa kadota se varsinainen punainen lanka. No on sekin nyt sitten julkaistu.

TÄNÄÄN (torstaina) ei ehkä ollut ihan mun päivä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin pitkästä aikaa tämä bodari oli hieman ärhäkällä tuulella. Turhaan? No joo… yleensä… Mutta tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun tuntuu, että vähän joka toinen juttu menee vituralleen? Niin ja sehän on sitten sellainen itseään ruokkiva tunne … joten kohta jo tuntuu, että kaikki menee vituralleen. Nooooh, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta, joten onhan se kait nyt enemmän kuin luonnollista, ettei se päivä joka aina paista risukasaan ;) 

Jos nyt jotain positiivista taas tästäkin on löydettävä, niinkuin asioista yleensä aina on hyvä pyrkiä löytämään jotain positiivistakin, niin ainakin treeni meni perille!!! Onhan sellaisella pienellä agrella hyvätkin puolensa. Sopivissa määrin kun sitä saa mukaan treeneihin, niin johan alkaa tapahtumaan :D Saattaa mulla olla normaalistikin tapana päästellä hieman voimasanoja sarjan siivittämiseksi, mutta tänään niitä taisi päästä normaalia enemmän. Oho… ja anteeksi.

Onks vaikee arvata, mikä oli tämän päivän focus puntilla? No ei varmaan. Kyllä oli tumput sen verran turvoksissa, että pakkohan se oli olla semi tyytyväinen edes tähän :)
Duunissa kohtasimme muunmuassa tällaisen mielenkiintoisen tapauksen. Okei, valoitan hieman, nimittäin äkkivilkaisulta tuossa nyt tuskin kukaan näkee mitään kovin erikoista, mutta tällä potilaalla oli erittäin mielenkiintoinen muutos kumminkin puolin ala takahampaissa. Jos olisi edes millin mahdollisuus, että kyseessä voisi olla karies, niin sitähän tässä olisi voinut veikata, mutta todennäköisyys on häviävän pieni. (Koirilla saatetaan joskus, äärimmäisen harvoin, törmätä rehelliseen kariekseen. Eli eläinten suun sairauksien taustalla ei juuri koskaan ole hampaiden reikiintyminen. Toisaalta kissoille on hyvinkin tyypillinen ongelma hampaiden syöpymät, mutta niillä ei ole mitään tekemistä karieksen kanssa.) Joka tapauksessa tällä kaverilla oli tällaiset mielenkiintoiset ”syöpymämuutokset” hapaissaan, mutta toisaalta röntgenologisesti hampaissa ei ollut mitään mainittavaa. Hmmm… mielenkiintoista. No on on!!! En mä muuten tätä hommaa tekis :D
Lounaalla!

Päivä siis polkaistiin (kirjaimellisesti) käyntiin fillaroiden sateessa duuniin. Eli olosuhteet huonolle päivälle oli luotu jo heti aamusta :D Kastuin, kyllä…

Duunissa ei ollut mitenkään yber kiire päivä, mutta silti meni ylitöiksi. Miksi? No siksi, että päivän päätteeksi asettui niin kutsuttu hätäleikkaus ja oli hetkellinen henkilökuntavaje päällä.

Sain sitten polkasta pienellä raivolla kotiin, ja vesisateessa, tietysti, kuinkas muutenkaan :p

Kotona kiireen vilkkaan pikku emännälle ruokaa, kutsukorttien askartelua ja emäntä mummin matkaan shoppailemaan.

Itse sain kiireessä pakata treenikassia ja tuijottaa herkeämättä kelloa, että ehdin edes jokseenkin järkevään aikaan bussin kyytiin.

Kiireellä stadiin, Solanaan … kaupan ja apteekin kautta :o Uhhuh. Jo tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että päivä ei tästä ainakaan parane :/ Eikä niin tapahtunutkaan.

Ärtynyt bodari oli valmis päivän treeniin. HAUIS – OJENTAJA JA OLKAPÄÄT! Onneksi sentään asettui yksi mun lempitreeneistä tälle päivälle. Tein supersarjoja ja kyllähän se wörkki niin sanotusti.

Treenin jälkeen kiireesti suihkuun, enkä joutanut jäämään edes hiuksia kuivattelee, kun piti jo juosta, jotta ehdin bussiin. Tässä vaiheessa v-käyrä alkoi olla jo aika tapissaan.

Vasta kotona päivän jännitys alkoi laukeamaan. Niin, voishan sitä miettiä, että oliko ylipäätään edes kovin järkevää lähteä puntille tänään, mutta toisaalta… eipä siitä nyt haittaakaan ollut. Väittäisin että eilen alkaneet menkat eivät ainakaan helpottanut tämän päivän fiiliksiä :p Ärh!

Onneksi tällaisia päiviä on nykyään ani harvassa :) Eli sekin on positiivista! Mutta mahtuuhan näitä ihan jokaiselle … se on elämää. Piristävä pikainen juttutuokio bestiksen kanssa sai kuitenkin jo suupielet ylöspäin. Hänelläkin oli hieman surkeat fiilikset, joten kummatkin saivat päivän piristystä kun vaihdoimme kuulumiset ja sovimme (jee jee jee) lauantaille lounastreffit :) Ihq! Sitä odotellessa!!!!

Aina elämä ei voi olla yhtä ruusuilla tanssimista. Siitä tosiaan hyvä muistutus tälle päivälle. Ai niin, kerrottakoot vielä yksi asia, mikä ei mennyt ihan niinkuin strömssöössä :D Eli löysin jälleen duunissa suklaamunan. Kiireen keskellä laitoin sen duunihousujeni taskuun. (sellainen pieni sievä folio päällysteinen muna). Päivän päätteeksi kun riivin duunikuteita päältäni ja kävin taskut läpi, niin käteni osui johonkin ällöttävään löysään… yuuuuuuu… Hetki meni ennenkuin tajusin, mihin käteni upposi. Hiton muna oli sulannut taskuuni :o Sekin vielä! Se siitä munasta. Olisin tuonut sen tyttärelleni taas iloisena yllätyksenä, tosin hän sai eilen Einiltä niin ison kasan nimppariherkkuja, että ehkä ihan hyvä vain että muna suli… :D (jälleen piti löytää jotain positiivista tästäkin asiasta :D )

Törmäsin tänään salilla valmentajaanikin. Ärhäkällä tuulella kuin olin, totesin hänelle, että ei tässä kropassa taida kasvaa tällä hetkellä mikään muu kuin maha. Onneksi hän sentään hieman pyrki kohentamaan mielialaani kehaisemalla, että onhan sulla ainakin käpälissä hyvin tullut lihaspyöreyttä (okei, olin just tumputtanut niitä ihan täysii, mutta so what… ehkä tässä jotain tapahtuu ;) ).

Semmonen päivä siis tänään. Ollaan nyt kuitenkin tyytyväisiä siihen, että tästäkin päivästä selvittiin :) ja huominen on toivottavasti valoisampi… toivottavasti myös sään puitteissa. Ollaan kuulolla.

HEI NY!

P.S Huomenna (perjantaina) vetäsen takareidet ! Se on ainut suunnitelma tuolle päivälle ;) Lauantaina olisi sitten ansaittu täyslepo ja no… miksei vaikka tankkauskin. By the way, omistaako kukaan muu kuorsaavaa kissaa kuin minä???? Meidän Mauno vetää taas niin äänekkäästi zetorii tuossa sohvan nurkassa, että melkein huvittaa. Päivän piristys sekin :D