Nonniiiiih

Kyllä nyt on voittaja fiilis, ei voi muuta sanoa. Suunniteltu 20 kilsaa venyi lähemmäs kolmeenkymmeneen, eli juoksin putkeen kolme tuntia! Siis kolme tuntia! Oma henkilökohtainen ennätykseni tällä hetkellä :) :p Olen niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Jossain lähemmäs kahdenkymmenen kilsan kohdilla kohtasin tämän runners high ilmiön. Fiilis on voittamaton. On niin vahva olo. Tuntuu kuin voisi tehdä mitä vain, siirtää vuoria, piestä goljatteja, ihan sama mitä vastaan tulisi, painaisi läpi vaikka harmaan kiven. Se on hassu tunne, se on sellainen totaalinen euforia. Sillä hetkellä kyyneleet kihoo silmiin. On niin hyvä olo vain siinä hetkessä. Voisi vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Ei tee mieli lopettaa. Aivan mahtavaa. Juuri tänään siis muistin, minkä takia ylipäätään juoksen, se on laji, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Joten siinä kahdenkympin kohdilla päätin tempasta vielä kymmenen päälle :) Sitä vaan menee ja menee ja menee, jalat kiidättää eteenpäin, on kevyt euforinen olo. Hymyilyttää. Kaikki on hyvin. Viimeisellä vitosella alkoi vasta vähän jalat painaa, siihen asti meno oli kevyttä, vaivatonta, ihanaa. Koko matkan aikana ei ollut sellaista oloa, että en jaksa, tai että olisi hengästyttänyt. Täydellinen juoksu. Jatkossa otan ehdottomasti tuota Maximin energiageeliä matkaan mukaan, siitä oli varmasti hyötyä jaksamisen kanssa.

Juostessa myös kohtaa ihmisiä. On ihanaa huomata miten ihmiset kääntyy katsomaan, miten hyväksyviä ja ihailevia katseita saa. Eräs traktorikuski siirsi kiireesti traktoriaan pois alta kun näki että olen tulossa :) oikeastaan kaikki autot tekevät tilaa mielellään. Ihmiset ovat näin hengessä mukana. Yksi mies pysähtyi fillarilla viereeni kysymään, että onko vyötärölläni oleva vyö semmoinen sähköimpulssivyö :DDDD no siis kyseessä oli mun juomapullovyö. Eräs toinen setä pysähtyi kysymään,että eikö ole ollenkaan kylmä. No ei ollut, matkaa oli siinä vaiheessa takana yli kaksikymmentä kilometria, ihan sama vaikka olisin juossut täysin alasti, ei olisi ollut kylmä, vaikka vettä tuli koko ajan. Yksi nuori poika, ehkä noin 13 vuotias ajoi fillarillaan mun ohi, jäi vähän matkan päähän ajamaan hetkeksi, kääntyi katsomaan taakseen ja hymyili niin nätisti mulle. Ehdin vastata hymyyn, kunnes mietin,että onkohan mun takaanta tulossa joku sen kaveri… vaan ei ollut, hän hymyili mulle :) todella liikuttavaa. Siis tuolla juoksumatkan varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ihmisillä on tarve kysellä, hymyillä, tsempata jne. Usein tietysti kuuluvimmat kommentit ja kannustushuudot tulee jostain terassilta, mutta on kiva huomata, että myös ihan selvinpäin olevat ihmiset ovat kiinnostuneita ja rohkaisevat jatkamaan :) siitä saa uskomattoman paljon voimaa, sitä ei arvaakkaan miten paljon yhdestä hymystä voi saada virtaa!

Nyt en ehdi enempää lätistä, sillä vajaan 45 minuutin kulutta alkaa mun pyöräilytunti. En aijo jättää sitä väliin, vaikka juoksinkin suunniteltua paljon pidemmän lenkin. Tänään on tällainen perjantai. Aivan ihanaa. Pyhitän tän niin täysin itselleni, olen ansainnut sen, ainakin omasta mielestäni. Palaan asiaan tuonnempana.