Nyt se alkoi!!!!

Voi hyvänen aika tätä päivää on odotettu. Lopulta en tiedä, kumpi meistä jännitti enemmän, minä vai emäntä…varmaan kummatkin yhtä paljon. Täpinää oli ilmassa heti aamulla kellon soidessa 7.15. Minä heräilin jo paljon aikaisemminkin, malttamattomana meinasin nousta kahvia keittelemään, mutta maltoin mieleni. Ihan kuin emäntä ois ottanut rauhallisemmin. Minä olin varmaan enemmän hermostuksissani :D Huoh.

Tytölle on suuri muutos sekin, että aamupala syödään nyt kotona, eikä enää koulussa… niinkuin siis päiväkodissa on tehty. Hän olikin unohtunut leikkimään nukeilla sillä välin kun minä vein koiria lenkille… vaikka aamupala odotti ruokapöydässä. Vielä on siis harjoiteltavaa, että nämä kaikki rutiinit tulevat selväksi! Huh, muo jännittää kyllä, että mitä sitten tapahtuu, kun kahden viikon päästä palailen takaisin töihin :O Noooooh, kaikki aikanaan ja kyllä mä luotan tuohon tyttöön, että tämä tästä hyvin lähtee käyntiin!

Kun oli tarkastettu, että repussa oli kaikki tarvittava, kotiavaimia myöden, lähdimme koulutielle. Tytöllä on hyvin hallussa tuo reitti. Sitä on harjoiteltu moneen kertaan. Minä vain seurailin perästä. Paljon oli lapsia liikenteessä ja jännitystä ilmassa. Tuo jännitys oli käsinkosketeltavaa koulun liikuntasalissa, jolloin koko koulun väki oli kokoontunut yhteen. Siinä kyllä kihosi meikäläiseltä tippa silmäkulmaan, kun katsoin sitä lapsi määrää, omaa tyttöä siinä joukossa… Näin opettajia jotka ovat opettaneet minuakin tuossa samaisessa koulussa aikoinaan! Ainakin neljä tuttua opettajaa bongasin sieltä. Aivan hassu tunne. Huh.

Kun luokkajako oli selvä, menimme luokkiin. Tyttö sai opettajakseen nuoren naisopettajan joka vaikutti todella miellyttävältä. Hän aloittaa uutena opena tuossa koulussa. Luokkahuone oli kotoisan tuntuinen. Lapset istuivat kaikki niin nätisti pulpeteissaan. Kyllä tämä on jännä päivä näille pienille, voih. Hyvällä mielellä jätin tytön aloittelemaan koulutyötään. Kahdeltatoista menen hakemaan hänet kotiin :) Katsotaan kuinka paljon ne posket loimottaa silloin :D

Itse ehdin tässä sopivasti vaikka lenkille. Ei kun releet niskaan ja menoksi. Huh. Ihanaa. Ihanaa on myös se, että puolisko on niin hengessä mukana. Hän hymähteli täällä aamulla meidän kanssa ja kyseli tytöltä, että mihinkäs sä olet tänään menossa? Tyttöhän oli ihan tohkeissaan: ”Kouluun!” Luulen, että puoliskokin on vähän odottanut tätä päivää… omalla tavallaan. Meidän pikku perhe :) Rakastan!

Nyt hus sinne lenkille. Kuulemisiin. Kouluhehkutusta tiedossa, beware! ;)