Ohhoijakkaa!

Kyllähän teki oikein nauseeta käydä polkasee vähän crossarii. En tiä mitä olin taas ajatellut, vaihteeksi, sillä viisitoista minuuttia ennenkuin pyöräilytunti salilla alkoi, tajusin, että minähän olin ilmoittanut itseni sinne :O no oho, äkkiä soittamaan salille, et sorry, en ehdi millään ja olen tulossa crossaa :) No onneksi, tälläkin kertaa, heiltä löytyi ymmärrystä :D hih. No mut joo, eihän se iso vahinko ollut, sillä kumpikaan tunti ei ole niin kysytty, että ne olisi täyteen buukattu koskaan. Hyvä niin, en siis vienyt keneltäkään treenipaikkaa, sitten olisi kyllä jo hävettänyt :O

Crossitunnin alussa kävi semmoinen juttu, että sain ilmeisesti jonkin sortin adrenaliiniryöpyn vereeni, sillä hetkeksi sykkeeni kohosi lähes 140, vaikka en tehnyt juuri mitään :O alkoi ihan naurattaa. Näin voimakkaan reaktion voi saada aikaiseksi vain vastenmielinen ajatus :D kyllä ihmisen kroppa on ihmeellinen. Eli toisin sanoen, ajattelemalla vittumaisia asioita, voi saada muutaman kalorin kulumaan tekemättä mitään :D juu just…mutta joo, en viitsi suoda ajatustakaan sille asialle, mikä sykkeitäni hetkellisesti nostatti :D elämäni ei ole ihan niiiiiin tylsää, vaikka joskus se on sitäkin ;)

Vitsi, mutta kyllä irtosi hyvin tänäänkin. Huomaa, että pro tunneista on se hyöty, että jaksaa tosi hyvin vetää korkeilla sykkeillä, sanotaan nyt näin, että alan hengästyä kevyesti jossain 138-145 sykkeillä, siitä ylöspäin hengästyminen voimistuu, mutta en missään vaiheessa saa puuskuttavaa hengästymistä aikaiseksi, ellen mene ihan maksimirajoille. Tänään vähän kokeilin, että miten hyvin irtoisi ja sain nostettua yli maksimin, eli toisinsanottuna, mut sykerajat eivät taida ihan pitää kutiaan…mut ei se nyt niin justiinsa ole, ei sitä kuntoa niitä sykkeitä orjallisesti tuijottamalla nosteta, tärkeintä on oman kropan kuuntelu. Mutta tosiaan, huomaan,että hapenottokykyni on jo muutaman kerran (rankan treenin) jälkeen tehostunut, jaksan tehdä kevyesti töitä rankemmallakin alueella, en hyydy, vasta maitohapot alkaa tekee tehtäväänsä kun paahdan ihan maksimilla, tietysti hyytyminen tulisi alhaisemmillakin sykkeillä, jos se vain kestäisi ja kestäisi ja kestäisi ja kestäisi, mutta tuollainen crossi tunti kun ei kaikkinensakaan kestä kuin tunnin, niin se nyt on helppoa heinän tekoa, eli ne rankat osuudet on niin nopeita pyrähdyksiä, ettei ne tunnu juuri missään. Eli jatkossakin aijon harrastaa säännöllisesti, eli sen kerta viikkoon pro tunteja, siellä saapi vähän kiusata itseään ;) On myös tyydyttävää nähdä itsessään ne positiiviset muutokset, siis ihan omassa ulkomuodossaankin. En ole koskaan ollut mikään lihava, en todellakaan, en edes pyylevä, olen aina ollut hoikka, normaalivartaloinen, mutta tällä hetkellä olen kieltämättä paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. En tietenkään aijo tyytyä tähän, vaan treeni jatkukoon. Kuten niiiiiin monet kerrat olen sanonut, aina on parannettavaa ja tietysti nykyisen kunnon ylläpitokin vaatii säännöllisetä treenausta ja jatkuvaa ruokavalion tarkkailua. No tällä hetkellä olen kuitenkin senkin verran tyytyväinen kroppaani, että soin tänään itselleni tummaa suklaata :) nam. Joskus se on tarpeen. Katselin jälleen muiden takalistoja salilla ja totesin, että no, ehkä mulla on varaa muutamaan suklaa palaseen :D ( en sano tätä pahalla nyt ketään kohtaan, mutta jokainen nainen varmaan mittailee itseään muiden rinnalla, sitähän se naisen elämä on. Minä nyt onneksi olen siinä asemassa, että harvassa on ne kropat tuolla… tai yleensäkään tuolla liikenteessä, normi kansan keskellä, joita mun pitäisi kauheesti kateellisena tuijotella, omani on kuitenkin hyvin kilpailukykyinen, mutta eipä sitäkään ole luoja täysin tällaiseksi luonut, kyllä siihen töitäkin saanut tehdä. Onneksi en ole koskaan päästänyt itseäni lössähtää…niinkuin aika monelle helposti käy, silloin saapi taistella vain omien rasvasolujen koon pienentämisen kanssa, ne solut mihinkään katoa. Parempi tilanne kun ei anna niiden solujen edes muodostua ;) :p).

Jei, mutta nyt kaiketi pitää valmistautua ripustamaan treenikuteet pyykkinarulle (tänään olin valinnut päälleni sarjastamme pieruverkkarit :D heh, mutta eihän niillä vaatteilla urheillakaan…ja onneksi ei nyt _niin_ hirveesti tarvitse miettiä mitä päällensä laittaa, kun ei ole tarvetta piilotella mitään jenkkakahvoja tms.). Huomenna taasen edessä treeniä…ja lauantaina…ja sunnuntaina… ja maanantaina… ja ja ja ja… :) Kohta nukkumaan, vaikka huomenna saanen nauttia vapaapäivästä täysin siemauksin ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni :) ai että on nauseeta! Pikkuneiti pitää saatella unille ja sitten voisin suunnata koiruuksien kanssa pikku pisulenkille. Siinähän se sitten taas tämäkin päivä oli :) ei valittamista. Hyvä päivä, hyvä fiilis…jei!