Omituinen pahaolo!

Siis ihme juttu tämä nyt kyllä. Kuten edellä kirjoitin, töissä ja sieltä kotiuduttuani, mulla oli ihan yrjö kurkussa. Otin parin tunnin päikkärit tuossa tytöt kainalossa (tämä oli oleellinen seikka :D) ja kun heräsin, ei ollutkaan enää paha olo. Lähdin hakemaan tyttöä mummolasta. Nappasin tietysti koirat mukaan. Olo oli ihan hyvä. Mutsi olikin ehtinyt jo kävelemään tytön kanssa vastaan. Meidän pikkuneiti on ihan liikuttava. Hän sanoi, että äiti sä voit mennä lepäämään, niin hän imuroi ja tekee kotitöitä. Ja niin hän on tehnytkin. Moppikin heilui tuossa äsken aika vinhaa vauhtia :D Nyt on sellainen fiilis, että oisko sitä sittenkin pitänyt mennä salille, mutta ehkä nyt kuuntelen omaa kroppaani, jokinhan tuossa oli vinossa, kun tolleen alko yrjöttää ihan kesken päivän. Matalaan verensokeriin en oikein usko vieläkään. Tiineenä en salettiin ole! Pois se minusta!!!! Outoa, kerrassaan outoa. Toiminnanjohtajakin ehti jo soittelemaan, että mikäs on vointi. Lupasin (tietysti!) että tulen huomenna töihin. Siellä on duunikaverin tyttö sairastunut ja jos minä ja hän olemme pois molemmat huomenna, niin sitten onkin henkilökuntapula. O-ou. No tällä hetkellä en näe mitään estettä ettenkö pääsisi töihin :) Hyvä niin. (ja ehkä huomenna töiden jälkeen tosi noppaa salille ;) ) hih.