Pentin päivä

Viikko se vierii eteenpäin. Jostain syystä elin eilen jo ihan tiistaissa, mutta tänäänhän on vasta tiistai. En tiedä miksi aika edisti mielessäni :D mutta väliäkö siitä. Pääasia että ollaan kartalla :D

Vaikka päivät oli hieman sekaisin, niin silti en unohtanut erittäin tärkeää päivää, nimittäin PENTIN SYNTYMÄPÄIVÄÄ :) <3 Meidän herra herranen täytti eilen siis seitsemän vuotta. Voi mun ”pieni”. Sitä sitten juhlittiin :)

Tänään, eli siis tiistaina, kävimme treenaamassa. Kuinka yllättävää sinänsä :) Einillä on hieman ongelmia oikean kätensä kanssa, kuten kuvasta voi päätellä. Kisadieetillä ongelmat eivät ainakaan helpota, nimin. kokemusta on :D Onneksi itse sain olla kuitenkin urheiluvammoitta koko dieetin ajan :) Kiitos siitä … jollekin … ylemmälle taholle tai voimalle :) Hyvät treenit tempastiin silti. Mukavasti hiki pintaan, oikeaa asennetta ja homma kulki. Eini duunasi takareidet ja mulla oli selkä-rinta-olkapää prokkis.

Aamupäivästä fillaroittin Pikku-Huopalahteen. Mulla oli aika ripsien asennukseen. Juu… no okei, myönnän, olen ehkä hieman koukuttunut. Annoin kuitenkin tässä välissä edellisten ripsien ”kuihtua” pois, koska olen ymmärtänyt, että välillä niin on hyvä tehdä :) Menin siis niin sanotusti natuna ripsienlaittoon. Olin tienannut rahat tähän hommaan trimmaamalla äidin ja isän koiran :) Pientä sponsorointia siis sieltä suunnalta. Mutta tiedoksi sinne vanhuksille, rahaa jäi kyllä vielä säästöönkin :) Voin kuvitella, että monet voivat pitää tällaista ripsien laittamista ihan humpuukina ja turhana rahanmenona. No joo, jos sitä asiaa ajattelee… niin no onhan se vähän sitäkin. Ilmankin voisi elää. Mutta montaa muutakin asiaa ilman voisi elää. Se että silloin tällöin panostaa hieman omaan ulkonäköönsä, voi tehdä oikeinkin hyvää mielelle ja hyvinvoinnille :) Oletteko samaa mieltä? Uskoisin :)

Ripsien laiton jälkeen menin vielä lunchille yhteen meidän toimipisteistämme, joka sijaitsee juurikin Pikku-Huopalahdessa. Oli mukava käydä taas moikkailemassa duunikavereita, jotka pitävät muo ilmeisen omituisena, kun viihdyn työpaikallani niin sanotusti vapaapäivänäkin. Mutta kyllä tässä oli rehellisesti oma lehmä ojassa, sillä tuo ripsistudio sijaitsee aivan kivenheiton päässä tuosta työpaikastani, joten jätin fillarin parkkiin duunin takapihalle ja eväät jääkaappiin, ettei ne hautunut paria tuntia lämpimässä repussa. Sitä paitsi pääsin vessaan :) hihi. Toivottavasti kutienkin onnistuin edes himpun piristämään työkamuja viemällä heille hieman kahvikeksejä :) ja keittämällä sumpit meille.
Meidän väsynyt bilettäjä :)
Jaksan aina hehkuttaa yhä uudelleen ja uudelleen kuinka kätevä ja hyvä väline on ananaspora :) Aivan loistava kapine. Niin helppoa ja yksinkertaista. Nopeasti tuoretta ananasta paloiksi, nam!
Meidän ukon synttärikakku :) Kyllä ihan pikkasen pisti naurattamaan kun kannoimme tämän kakun hyvin teatraalisesti olohuoneen puolelle samalla laulaen Paljon onnea vaan. Herralla oli kyllä hyvin keskittynyt ilme kun hän odotti pääsevänsä käsiksi tähän ihanuuteen. No ei makeata mahan täydeltä, vaan tästä pilkottiin sekä Pentille että Rosinalle omat siivut, mutta sanotaanko nyt näin, että itse ruokailu kesti ehkä nanosekunnin :D
Oma evästauko, osaan ehkä nautiskella hieman enemmän kuin karvaiset kaverukseni :D
Synttärisankari lenkkeilee. On hän kyllä niin harmaaksi tullut jo. Voi sentään. Meillä oli kyllä hurjan mukava päivä / ilta eilen, kun hieman biletettiin. Pentti oli todellakin päivän sankari :) ja keskipiste.
Aamukin aloitettiin heti naaman kampauksella ja kuvauksella :)

Kummasti sitä tämäkin päivä täyttyi tekemisestä ja menosta. Ei tarvinnut peukaloita pyöritellä tänäänkään. No kyllä sitä hommaa yllättävän paljon riittää, kun pyörittää tätä rumbaa joka päivä. Ei ne pyykit peseydy, astiatkaan ellei niitä pese… ei katoa karvat lattioilta, ellei niitä imuroi, ei puhdistu vessakaan itsestään, eikä karvaiset kaveritkaan ulkoile yksinään :) Ruokakin on tehtävä … ja niin, kukas muukaan ne tekisi kuin minä itse :) Onhan se toisinaan hauska leikitellä ajatuksella, että JOS olisi rahaa kuin roskaa, niin hankkisin taloudenhoitajan ja sitä sun tätä. Mutta hyvänä muistutuksena jälleen kerran eilen katsoessani dokkaria Anna Nicole Smithistä, sain todeta, että ei se mammonakaan sitä onnea tuo :/ Niin, lähtisiköhän sitä itelläänkin homma lapasista, jos tosiaan ei tarvitsisi kuin iskeä rahaa tiskiin ja hommat hoituisi. Voi olla. Helppo aina sanoa, että JOS voittaisin lotossa, niin jatkaisin elämää kuten ennenkin… niin ehkä… tai sitten en… mutta joo, tokihan raha helpottaa elämää, mutta ei se loppupeleissä ketään varmasti onnelliseksi tee… pelkkä raha siis. Kyllä se onnellisuus koostuu ihan jostain muusta. Itse näkisin asian niin, että silloin kun ihminen voi hyvin henkisesti ja fyysisesti, hän voi olla onnellinen. Jos näin ei ole, niin ei sitä puutetta korvaa edes se määrätön omaisuus. Onko joku eri mieltä? Itse ainakin teen kovasti töitä sen eteen, että olisin fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kantapään kautta asioita oppineena voin todeta, ettei nämäkään asiat ole itsestään selvyyksiä. Sitä voi jopa kuvitella voivansa hyvin, kunnes silmät aukeaa ja karu totuus iskee päin kasvoja. Niin se vain on. Mutta toisaalta, ei tästä elämästä kukaan hengissä selviä, miten lohduttavaa … mutta ainakin sen ajan kun täällä eletään, olisi mukavaa, että se elo olisi edes siedettävää. Eikö?

Eipä mulla siis tällä erää tämän kummosempia. Ollaan kuulolla. Jakselkaa ja nauttikaa näistä kesäisistä päivistä :)

HEI NY!