Rintaa ja ojentajaa :)

Nonnih, täällä sitä taas kahvikuppi kourassa istutaan koneen äärellä niin. :D Vauhdikas päivä takana. Eipähän tarttenut duunissakaan peukaloita pyöritellä. Eipä ei, ois saanut jäädä ihan oikein ylitöihinkin, mutta minä hyväkäs karkasin ajoissa salille. Jos ois ollut treenivapaapäivä, niin en ois ollut niin tarkkana, mutta kun salikassi odotti jo pukkarissa ;) niin pakkohan sitä oli lähteä :D

TÄNÄÄN oli RINTA JA OJENTAJA PÄIVÄ :) Eilisen selkäpäivän jäljiltä tuntee kyllä tehneensä. On nimittäin selkätreeni mennyt perille, sillä sen verran tuntuu ;) Tänään keskityin sitten jumppailee rinnan ja ojentajat :) Onnistunut treeni, eli näin ollen luotan siihen, että huomenna saattaapi olla etumus hellänä :) Vähän taas eri tekniikoita kokeillen. Hyvähän se on hakea aina uudenlaista tuntumaa ja kummasti sitä löytyykin ihan pienillä vivahde-eroillakin :D Ojentaja – ja rintalihakset on sinällään sen verran pieniä lihasryhmiä, että lähes tulkoot vaatii jopa hieman taitoa löytää niihin kunnon tuntuma. No ainakin rintaan on joskus ollut haastavaa löytää se tunne, ojentajiin se onnistuu mutkattomammin. Mutta pienellä harjoituksella ja kehityksellä sekin sieltä löytyy ja onhan näissä päivissäkin eroja. Mulla tulee helposti rintatreenissä olkapäät mukaan siihen. Kova polte saattaa kiiriä esim. etuolkiin, vaikka toivoisi sen poltteen löytävän tiensä rintaan. No, eihän sitä voi välttyä siltäkään, ettei muut lihasryhmät tekisi töitä siinä samalla :D joten ehkä se on ihan normaalia ;)

Eli TÄNÄÄN:

-penkki
-ristikkäistalja (ylhäältä ja alhaalta ;) )
-vinopena kp
-levitykset vinopenkistä

-ranskalainen punnerrus tangolla vinopenasta
-dippi
-ojentajat taljassa (kaksi eri liikettä)
-ojentajapunnerrukset

Siinäpä se tämänpäiväinen setti sitten olikin :) Kyllä taas yläkropassa tuntuu, että on jumpattu. Pieni RESTPAUSEILU tuo myös oman vivahteensa ja tuntuman kroppaan. Siinähän se erikoistekniikoiden idea kaiketi onkin :D .  Tästä on taas hyvä jatkaa tätäkin viikkoa.

Hikinen jumppaaja matkalla kohti kotia. Koiralenkki odottaa. Vienoinen vesisade piti kyllä huolen, ettei raittiinilmanmyrkytys päässyt yllättämään. Eipä siis kauheen kauaa viihdytty ulkosalla ;)
Ja taas bodarin autonpenkkiä :D Näitä kyllä riittää ;) ja lisää tulee hankittua koko ajan. Eipähän lopu kesken ;)

Tähän lopuksi vielä sellaista pohdintaa, mitä tänään mietiskelin vain mielessäni. Olen tässä vähän seurannut ihmisten päivityksiä, niin blogeissa kuin naamakirjassakin. Onko suomen kansa, nuoret ihmiset ihan _oikeesti_ niin sairasta porukkaa kun antavat ymmärtää. En nyt lähde yleistämään tätä ihan liikaa, mutta olen vaan pistänyt merkille että aika tavalla tuntuu olevan jos jonkinmoista kremppaa ja vikaa yhdellä jos toisella. Toisaalta tuntuu, että jollakin niitä on ihan listaksi asti. Mistä semmonenkin johtuu? Onko oikeesti perimä niin heikkoa, vaiko elämäntavat huonot… vai kumpaakin? Vai onko vain huonoa onnea matkassa? Tai miten on mahdollista, että ainakin pintapuolisesti hyvinkin terveellisesti elävän ihmisen terveys on jatkuvasti rempallaan. On polvi, selkä, olka, hermo, venähdys yms. vammaa. Sen lisäksi vielä mielenterveysongelmia, syömishäiriötä ja endokrinologista vaivaa :o Siis miten yhdellä ihmisellä voi olla noi kaikki???? No kyllähän elämässä tietysti sattuu ja tapahtuu ja kaikki sairastuvat joskus johonkin. Eihän sille mitään voi, ei vaikka kuinka pyrkisi elämään terveellisesti. Se on tietysti selvä se. Mutta jatkuvasti. Kun yhdestä sairaudesta pääsee, onkin jo toinen odottamassa vuoroaan :/ Surullista. Mä en ehkä henkisesti jaksaisi, jos koko ajan olisi jotain kremppaa päällä :( Vai voiko olla niin, että tietynlainen ihmistyyppi vaan haluaa listata kaikki vähäisetkin kutinat ja tuhinat, vihlonnat ja vammat jatkuvaksi sairauskertomukseksi. Ehkä ne, joilla on ihan _oikeesti_ jokin vakava vamma tai sairaus, eivät vaan tee siitä kovin suurta numeroa. Olen vaan miettinyt, että millaistahan se elämä on tällaisella ihmisellä eläkeiässä, jonka sairauskertomus jo kolmen kympin hujakoilla on pidempi kuin nälkävuosi :o Joutuuko tällaiset ihmiset jäämään mahdollisesti sairaseläkkeelle jossain vaiheessa. Voisiko asialle tehdä jotain ennaltaehkäisevästi?  En tiedä, kunhan pohdiskelin tässä ja jälleen kerran saan tietysti mitä nöyrimmin kiittää, että itse olen saanut olla kutakuinkin terveenä aina :) Saa toki ottaa kantaa ja kertoa omia mielipiteitä, jos sellaisia löytyy!

10 vastausta artikkeliin ”Rintaa ja ojentajaa :)”

  • Jeah treenit meni ylitöitten eele, se on jo TOTISTA se!! :D Hyvänolosta settiä, taatusti otti osumaa!! Niin…Mitäpä tuohon Sinun pohdintaan kommentoimaan, toiset voi olla oikeasti niin sairaita, toiset liiotella, hakien huomiota, mene ja tiiä, annetaan kaikkien kukkien kukkia.. :)

    • En tosiaan epäile, etteikö ihminen voisi olla niin sairas, että diagnoosi lista jatkuu jatkumistaan, mutta se vaan tuntuu jotenkin niin surulliselta ja sitä toivoisi, että jotain olisi tehtävissä, niin ettei tilanteen tarvitsisi olla niin huono :/ jo nuorella iällä. Mä luulen, että positiivisella elämänasenteella voi jo auttaa paljon asiaa :) ja sillä että keskittyy elämään, eikä sairastamaan. Enkä nyt missään nimessä halua vähätellä kenenkään sairauksia! Se ei ollut postaukseni tarkoitus. Kuten sanoin, elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä täällä kukaan helpolla pääse, mutta ehkä helpommalakin voisi päästä jos ei pysähtyisi niin sanotusti märehtimään jokaista sormen nyrjähdystä ja asfaltti-ihottumaa, jos ymmärrät pointin :)

  • Mie niin allekirjoitan ton viimisen kappaleen! Monesti oon ajatellut esimerkiksi sitä, että kun jalka on kipeä, niin ei voida lähteä treenaamaan. Ok, se voi olla oikeasti kipeä – tai sitten joidenkin kohdalla pelkkä tekosyy jäädä makaamaan kotisohvalle… Ja nimenomaan tuo ennaltaehkäisy, joka harmittavan usein muistetaan vasta JÄLKIkäteen.

  • Varmaankin ne krempat tahtoo keskittyä samalle henkilölle. Useinhan ne jollain tapaa liittyykin toisiinsa, tulevat toistensa seurauksena tai sivuvaikutuksena.
    Eläimistä lienee ok sanoa, että joku vaan on heikompi yksilö (ja luonnonvalinta yleensä hoitelee sellaset tapaukset). Ei kai ihminen kovin erilainen ole, vaikkei sitä ihan tolleen saisi sanoakaan? Tuohon sisältyy myös se ajatus, ettei se ole täysin itse aiheutettua. Elintavoilla voi jotain vaikuttaa, mutta kyllä tuurilla on iso vaikutus siihen, mistä lähtökohdista pääsee tähän elämään.

  • Ihana pipo!
    Tosiaan tuntuu olevan kipuilevaa tai kipuherkkää porukkaa nykyään. Aivan takuulla iso osa urheiluvammoista voitaisiin ehkäistä oikeanlaisella lihashuollolla, mutta kun moni lähtee sinne salille ilman tietoa asioista ja huitasee ilman mitään lämmittelyjä isot painot, hups… Joku paikka venähtää/revähtää. Jotkut myös tuntee tarvetta valittaa joka ainoasta kivusta. Mutta, kuten tuolla ylempänä Kerttu totesi, antaa kaikkien kukkien kukkia :)
    Itse käynyt läpi pienen helvetin oman neurologisen sairauden kanssa.. Nyt oireet jotakuinkin kurissa vaikka sairaus mukana oireineen koko loppuelämän mutta ei tulisi enää mieleenkään valittaa pienistä kivuista… Jokainen päivä ilman pahoja kipuja tai oksetusta on minulle pieni ihme. Kaikki näkee asiat niin eri tavalla :)

    • Kiitos, pipo on tosiaan Biancaneven kunnon bling bling pipo :)

      Puhut kyllä asiaa. Jos on itse sairastunut vakavasti / ikävästi, laskee se kummasti kynnystä valittaa pienistä. Ja kyllähän munkin puolesta kaikki kukat saavat kukkia, jos niistä ei ole vaaraa muille :)

  • Suurin osa kropan hajoamisista (tänäpäivänä) johtuu mielenterveysongelmista. Kun kuuppa ei ole kunnossa, ei kroppakaan jaksa taistella pöpöjä vastaan, tai parantaa venähdyksiä ja revähdyksiä. Mistä mielenterveysongelmat johtuvat (kaikilla varmasti omat syynsä), mut sen diagnoosin osaa vain lekuri antaa ;)

    • Jos edes lekurikaan. Mielenterveysongelmat ovat kyllä sellainen lääketieteenala, että hirvittää. Tuntuu esimerkiksi, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä (entinen maanis-depressiivinen) tuputetaan vähän joka toiselle diagnoosiksi. No jaa, eihän se diagnoosi ihmistä tavallaan pahenna, mutta ikävää sinänsä jos ongelma ei vastaa hoitoon :o Ja lääkkeitä! Niitähän riittää jos jonkinmoiseen vaivaan :D

      Mutta siis järkeenkäypä pointti sulla! Mä olen kanssa hyvinkin pitkälle sitä mieltä, että moni vaiva on varmasti sieltä korvien välistä jossain määrin lähtösin. Ei kaikki tietenkään, sitäkin haluan tässä nyt korostaa, ettei kukaan hermostu.

Kommentointi on suljettu.