Summataans vähän :)

Hei hoi, vuosi lähenee loppuaan vääjäämättä. Nyyh. Tänään jo esimies toivotteli hyvää uutta vuotta, johon minä tietysti omaan tyyliini totesin vain ”Eihän vuosi ole vielä vaihtunutkaan…” mutta Laura, vaikka tuskin luet tätä, niin hyvää uutta vuotta sinullekin. Ajatuksissa olet ainakin :)

Eli niin, siis tänään  aamulla ihanasti sain herätä kukonlaulun aikaan ja suunnata nokkani kohti Munkkivuorea. Jos aloitetaan vaikka tämän vuoden summaaminen tästä:

TYÖ: Vaikeuksien kautta voittoon niin sanotusti. Takana on muutoksien vuosi työrintamalla, mutta nämä muutokset ovat olleet pelkästään positiivisia. Nyt mulla on hyvä työpaikka, hyvän matkan päässä, mukavat duunikaverit, kiva työympäristö, mielekäs työnkuva ja mitäpä sitä muuta voisi ihminen tähän hätään toivoa. No lisää liksaa tietty, mutta kaikkea ei voi saada :D

Puhelinkuvat2014 003
Wuhuu, duunit kutsuu. Tällä kertaa ihan yksin matkassa, Rosina sai jäädä kotiin, koska en tohtinut ottaa toista palelemaan bussipysäkille. Meidän whippet neiti kun vihaa tuota kylmyyttä. Vaikka on kaksi takkia päällä, niin varpaat jäätyy silti :(
Puhelinkuvat2014 013
Tavoitteita, niitä pitää olla. Joku voi pitää tätä ehkä elämääkin älyttömämpänä hommana, mutta mulle tämä on ehkä enemmän kuin elämä ;) Joten älä käy mulle :D
finaali6
Tämä hetki, voi luoja :) Se oli jotain niin siistiä. Kiitos kaikille ihanille kilpakumppaneille!
dösässä
Okei, myönnetään, en ollut ehkä kedon kaunein kukkanen viime metreillä (ilman kisamaskia :D) mutta vois kait sitä pahemmaltakin näyttää :D
18.4.2014 - 7
Tämä oli sen hetkinen paras kunto mitä musta irti saatiin, ensi kerralla jos ja kun mä nousen lavalle, on tiedossa astetta kovempi fysiikka. Mä lupaan!
8.4.2014 - 1
Rasvat on vähissä, haba on kiree :)
Puhelinkuvat2014 011
Vähemmän kiree, mutta takuulla isompi haba tällä hetkellä :)

TALOUS: Persiillään niinkuin aina :D No joo, sanotaan nyt vaikka näin, että rahassa en kieri, en ole koskaan kierinyt, ehkä en tule koskaan kierimäänkään (ellen löydä jotain ihan älyttömän varakasta puolisoa… jonka tulee tietysti olla myös älyttömän hyvännäköinen… joten … en tule kierimiään rahassa siis ikinä!!!!) Okei, vitsi vitsinä, mutta toimeen siis tyttären kanssa tullaan. Kädestä suuhun tyylillä, mutta pääasia, että katto on päänpäällä, ruokaa kaapissa, laskut saadaan maksettua ja harrastuksiinkin on vielä vähän varaa. Jos jotain positiivista asiasta täytyy löytää, niin olkoot se vaikka sitten tämä tosiasia, että minä olen omavarainen, en ole kenestäkään riippuvainen.

TERVEYS: Noooooooh, tähän voisin kirjoittaa vaikka ja sun mitä, mutta kiteytetään nyt näin, että ei valittamista. Olen siis saanut olla fyysisesti ihan hyvässä kunnossa, mitään suurempaa kremppaa ei ole onneksi ollut, mitä nyt joitain rasitusvammoja, mutta se on pientä. Alkusyksyn jäätävään väsymykseenkin löytyi lopulta syy ja tällä hetkellä kaikki on kondiksessa. Jaksaa jaksaa, painaa painaa, elämä on lainaa, kohta oot vainaa. Niin mikään muu asiahan tässä elämässä ei ole yhtä varmaa kuin se, että me jokainen kuolemme joku päivä, joten eipä oteta turhaa stressiä pikku kolotuksista ;)

VANHEMMUUS: Edelleen olen onnellinen yhden lapsen, nuoren tytön, esiteinin, söpöläisen yksinhuoltaja äiti, jolla on erittäin toimiva suhde lapsen isään ja näin ikään myös hyvin toimiva yhteishuoltajuus. Tänäkään vuonna mikään ei ole tällä saralla muuttunut, joten voin sanoa olevani tyytyväinen tähän tilanteeseen. Tyttären kanssa sujuu hyvin, eikä orastava murrosikä ole vielä ainakaan ottanut ylivaltaa tässä perheessä :D Näillä mennään uuteen vuoteen :)

IHMISSUHTEET: Nonnih, nyt siellä moni hieroo silmiään ja tuumaa, että nyt päästään asiaan. Nämähän on niitä asioita, jotka kiinnostavat aina ja kaikkia. Älä yritä väittää etteikö sinuakin. Okei, mun täytynee tuottaa teille pienoinen pettymys, mitään suurta ja ihmeellistä kerrottavaa ei ole. Edelleen ne rakkaimmat ja uskollisimmat ystäväni ovat rinnallani ja siitä suuri suuri suuri kiitos ja kunnianosoitus heille. Suukkoja lähetän erityisesti Mari-Annelle!

Onhan tämä ollut myllerrysten vuosi myös parisuhderintamalla, mutta mitään niin suurta ei ole jäänyt hampaan koloon, että muistelisin ketään kovin pahalla. Huom, kovin pahalla :D Olen lempeä ihminen ja osaan antaa asioita anteeksi. Minkäs ihminen sille voi jos on tyhmä … enkä tarkoita itseäni ;) hih. Ei vaan, alkuvuodesta suurenkin tunteen herättänyt suhde on kuolemassa omaan mahdottomuuteensa ja tällä kertaa en voi syyttää tässä tapauksessa siitä itseäni. Ja hei, mä olen ihminen joka osaa myös katsoa peiliin ja myöntää virheensä tälläkin elämän osa-alueella, mutta nyt ei ole mitään hävettävää eikä myönnettävää :) Life goes on ja näin ollen voin kaikkien iloksi ilmoittaa viettäväni tylsää sinkkuelämää tällä hetkellä :D Eli ei muuta kuin hakemusta vetämään vain, kaikki huomioidaan, mutta jos bodaus ei sano sulle mitään… niin ei kannata vaivautua ;) :D

Ja viimeiseksi, mutta en suinkaan vähäisemmäksi asiaksi jätän …

HARRASTUS: Nonnih, kaikki edellä kirjoittamani on turhan jaarittelua. NYT PÄÄSTIIN ASIAAN :) Tänä vuonna olen saavuttanut yhden elämäni suurimmista haaveista. Nousin Body Fitness kisalavoille ja jumankauta pääsin finaaliin! Muistan kun joskus kauan kauan kauan sitten, kun vielä näitäkin kisoja telkkarissa toisinaan näytettiin, katsoin ja ihastelin niitä naisia ja miehiä. Mietin silloin, että miten ihmeessä kukaan koskaan milloinkaan voi päästä tuohon kondikseen. Meni vuosia, sellaisia vuosia, johon tällainen elämäntapa ei kerta kaikkiaan olisi sopinut millään muotoa, mutta jossain vaiheessa vain heräsin siihen todellisuuteen, että nyt tai ei koskaan! Ja siitä se sitten lähti, vajaa kymmenen vuotta sitten.

En nyt jaksa ihan koko historiikkiä bodauksen saralta tähän tiivistellä, mutta kerron ensimmäisestä tapaamisestani Salla Kaurasen kanssa. Sallan löysin Jonna Musakan kautta. Seurasin hänen blogiaan ja Jonnakin on kisannut aikoinaan. Salla oli silloin hänen valmentajansa. Jonna oli mielestäni kova mirkku (terkkuja vaan ;) ) ja on edelleenkin, joten tuumasin, että Sallan täytyy olla enemmän kuin pätevä hommassaan. Paremmin en olisi voinut valita! Rohkenin siis ottaa Sallaan yhteyttä bodattuani omatoimisesti muutaman vuoden tosissani.

En ikinä koskaan milloinkaan tule unohtamaan ensimmäistä tapaamistani Sallan kanssa. Ensinäkin Salla oli todella vaikuttava näky ja ennen kaikkea erittäin miellyttävä ihminen. Muistan miten ensin käytiin historiaani läpi ja sen jälkeen Salla halusi, kuten asiaan kuuluu, tehdä kunto tsekin mulle. Seisoin Solanan pukuhuoneessa ja mitkä bikinit mulla oli päällä. Myötähäpeä :D Salla katsoi muo päästä varpaisiin, laittoi mut kääntyilemään edessään ja sitten alkoi tulla dataa: ”Olkapäitä enemmän, käsivarsia enemmän…reittä enemmän…hmmm… selkä on ihan ok…” ja mulle näytettin vihreetä valoa, että kyllä susta vielä kisakuntoinen tehdään :) Melkein samaan hengenvetoon Salla totesi jotain, mikä on jäänyt mun mieleen. Se meni kutakuinkin näin ”Niin jos ajattelisi että mielisit kehonrakennuksen puoleen, niin joutuisit tekemään ihan hemmetisti duunia!” :D Tällä lähinnä Salla viittasi pituuteeni (180cm), että jos tähän varteen haluaa tahkota lihaa, se ei tapahdu ihan käden käänteessä. Mutta näitä sanoja mä en ole unohtanut ikinä! Se oli vähän kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Mun luonteellani tämä oli vain haaste. En näe itseäni kehonrakentajana sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tänä päivänä en pidä mitenkään mahdottomalta, ettenkö voisi sitä vielä joku päivä itsestäni käyttää ;) Tavoitteita, niitä pitää olla ja niiden eteen pitää tehdä duunia, pyyteetöntä työtä. Ja työtä olen tehnytkin ja nälkä on vain kasvanut matkan varrella.

Eli, olen toteuttanut tänä vuonna yhden haaveeni, jota vielä jokunen vuosi sitten pidin lähes mahdottomana ja nyt on tavoite asetettu ja rima nostettu astetta korkeammalle. Nähdäänkö mut vielä BF lavoilla, vai ;) … let´s see, tarina saapi jatkoa.

Itse tuo kisapäivä on ehdottomasti rankattava tämän vuoden parhaimpiin päiviin. Se on ja tulee olemaan aina mun mielessä kirkkaana. Kaikki meni niin nappiin kuin mennä voi, mitään suuria mutkia ei matkalla ollut ja se todellakin oli niin sanotusti päiväni prinsessana. Jossain vaiheessa noihin aikoihin kirjoitin, että joku saattaa odottaa hääpäiväänsä yhtä innokkaasti kuin minä odotin kisapäivääni ja väitän, että se oli kokemuksena mulle vähintäänkin yhtä hohdokas. Ainut vaan etten saanut ikuista palloa jalkaani, vaikka meinasihan siinä vähän niinkin käydä :D Oi voi noita aikoja. Suuren suuri kiitos kuuluu ehdottomasti tästä tämän vuoden hohdokkaimmasta päivästä tietysti valmentajalleni Salla Kauraselle, sekä koko Solana tiimille. Ihanalle Nina Tannerille joka pelasti mut hädän hetkellä vain muutamia hetkiä ennen kisalavalle nousua, pusuja pusuja pusuja ja haleja. Suuri kiitos myös Einille joka jaksoi olla mukana joka hetkessä noihin aikoihin :) Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen tämän harrastuksen parissa.

Kiitos, olen puhunut.

HEI NY!