Sunnuntai!

Taas se ois sunnuntai :) Juhannusta tuli sittenkin juhlittua. Asiallisesti, mutta kuitenkin… olimme yhden ystävän luona tuossa ihan lähellä, mutta kun sitä ottaa sen muutaman siiderin / oluen ja valvoo aamuun asti, niin kyllä se vanhalla jo tuntuu. Ei ole voittaja olo ja salillakaan ei sitten ole tullut käytyä ihan niinkuin suunnitelmissa oli. Vaan läsöily loppuu huomiseen. On jo varattuna lastenhuone tytölle joten on pakko itsekin pakata jälleen treenikassi ja lähteä. Nooooh, kuten ehkä joskus aikaisemmin olen todennut, niin välillä on kait ihan hyvä vain olla. Eniten ehkä pelkään / jännitän, että tässä mun fanaattisessa treeni-intoilussa menetän sen aidon innostuksen ja fiiliksen tästä hommasta. No se ei ole vielä mihinkään kadonnut, joten toivottavasti ei katoakaan. En halua, että treenaamisesta tulee välttämätön pakko, pakkopullaa tms. Haluan, että se on tapa rentoutua ja samalla saan jotain aikaiseksikin. Vielä se on sitä. No mutta, siis ei auta kuin huomenna suunnata jälleen salille. Saan seuraakin salille, mikäs siinä. Ei ole niin yksinäistä puuhaa :) jei. Vaikka eihän siellä istuta kuulumisia vaihtamassa, mutta on kuitenkin kivaa, että on joku, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia päivän treenistä jne. Tämmöstä. Mutta nyt kaiketi sitä pitää ryhtyä pikkuhiljaa iltapuhteille, että jaksaa herätä huomenna taas 5.45, jei!