Sunnuntai summausta!

Hohhoijaa! Se ois taas yksi viikko pulkassa, ainakin melkein. Kulunut viikko on ollut jotenkin raskas. En osaa sanoa onko enemmän ottanut fyysisille voimille vai henkisille. Ehkä molempia. Olen ainakin pistänyt merkille, että loppuviikkoa kohden olen ollut tavallista väsyneempi. Vaikka ihan siedettävät yöunetkin on tullut nukuttua, niin silti on myös päikkärit maistunut useampana päivänä :o

Kahvin voimalla :)
Aamupalalla työpaikalla :) Nams!

Työviikko vierähti taasen siivillä. Tekemistä piisasi ihan kivasti. Viikon kliimaksi oli perjantaina. Joskus on potilastapauksia jotka jäävät mieleen. Nyt oli! Kyllä olen pyöritellyt perjantaita mielessäni monta kertaa. Harvoin tuon niin sanotusti töitä kotiin, mutta nyt ne tuli väkisinkin. Itse kun olen jossain määrin ehkä jopa ylipedantti, niin kaikenlaiset asiat jäävät vaivaamaan mieltä, jos ne ei mene niinkuin elokuvissa ikään :o Mieleen nousee kysymyksiä, että mitä olisin / olisimme voineet tehdä toisin, vai olisimmeko voineet tehdä mitään? Olisiko pitänyt huomata jotain, vai tapahtuuko asiat minusta / meistä riippumattomista syistä. Varmasti tuttua pohdintaa monille. Itse suhtaudun työhöni vakavasti. Mulle on enemmän kuin tärkeää, että asiat tehdään oikein, niin oikein kuin on mahdollista ja mitä nykytietämyksen mukaan pidetään oikeana tapana. En halua, että ote herpaantuu hetkeksikään. En halua ryssiä toisinsanoen.

Mutta jälleen kerran voin todeta, että mulla on onni työskennellä tällä hetkellä ihmisten kanssa, jotka ovat niin ikään myös taitavia :) Teimme hyvää tiimityötä perjantaina ja uskon, että onnistuimme hyvin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ainakaan tästä työstä puutu! Yllättäviinkin tilanteisiin täytyy olla valmiina reagoimaan.

Vaikka perjantai oli henkisesti aika tiukka päivä, niin siitä huolimatta valmistelimme emännän kaveribileitä innoissamme. Olinhan minäkin innoissani, vaikka kyllä tuo pienempi kopio meikäläisestä (joka kylläkin näyttää enemmän isältään :D ) oli ehkä himpun verran vielä enemmän innoissaan. Lauantai aamupäivänä neiti olikin ihan pistoksissaan, kun odotti bileiden alkamista. Ja aivan mielettömällä säällä meitä siunattiinkin. Huippu hauskat kekkerit saimme viettää leikkipihalla. Tarjoiluja oli juurikin sopivasti. Kauheesti ei jäänyt mitään yli ja kaikille maistui kaikki. Ihanaa, että mummikin pääsi mukaan :) Oli meikäläiselläkin aikuista juttuseuraa. Vaihdoimme kuulumisia ja keskustelimme paljon ruoanlaitosta ja jaoimme vinkkejä :) Mummi on kanssa tosi tarkka mitä suuhunsa laittaa ;)

Ja sitten tähän päivään! (sunnuntai) Kärvistelen nyt ajatuksen kanssa, että huomisesta alkaa mun totaalilepoviikko. Ja totaali tarkoittaa todellakin totaalista lepoa. En edes käy hengittämässä kuntosalin ilmaa :( Tästä tulee oikeesti henkisesti raskas viikko mulle. Mä niin tiedän sen! Mä yritän psyykata itseäni. Olen miettinyt asioita, joita voin nyt hoitaa, kun ei ole tarvetta mennä salille. Mun on pakko kuluttaa aikaani jotenkin. Mä en kykene näkemään itseäni makaamassa sohvalla jalat kohti katsoa. Se en ole minä! Mä en tiedä, onko totaalilepoviikkona kiellettyä pyöräillä töihin ja takaisin? Pitäisi varmasti kysyä tätä valmentajalta. Mutta todennäköisesti pyöräilen, koska fillari on mun kulkuväline.

Jokainen järkevä ihminen (bodari) tietää, että kroppa tarvitsee myös lepoa. Joten kyllä mäkin sen tiedän. Mutta tunnen itseni myös siinä määrin hyvin, että saan niin parhaimmat kiksit aina kuntosalilta ja viikko ilman sitä on oikeasti aika hemmetin pitkä aika mulle :p En muista koska olisin viimeksi ollut kokonaisen viikon poissa salilta? :o

Kävin taputtelemassa viimeisen treenin ennen lepoviikkoa. Pienellä raivolla takareidet :) Kiitos! Oli hyvä meno alusta loppuun, vaikka vähän alkoi hyydyttääkin (ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa :D ) !
Mummilta tuli oikean värinen kukka tuliaisiksi :) Kiitos mummi :) (ja joo, kyllä mä tiedän, että mustaa ei lueta väriksi ;) , mutta mulle se on ainoa ja oikea väri.)

Viikko vierähti käyntiin tänään (maanantaina) iloisesti helteisissä merkeissä. Jostain kuitenkin kumpuaa ahdistuksen olotila. Tällaista fiilistä mulla ei ole ihan hetkeen ollutkaan. Mä en tiedä, voiko oikeasti tämä ns. pakkolepoviikko vaikuttaa näin voimakkaasti mun mielialaan, vai onko taustalla jotain muuta mitä en nyt vain osaa nähdä :o Mene ja tiedä, katsotaan miten viikko vierähtää. Voisin keskittyä miettimään jotain ihan muuta kuin sitä, etten voi mennä salille viikkoon :p Onhan sitä paljon muutakin tekemistä, tiedän ;) … mutta silti. Puhuimme tänään just duunikaverin kanssa, että tämähän on eräänlainen riippuvuussuhde. Niin kyllä se on. Endorfiinikoukussa. Olen, myönnän! Kait se on kutakuinkin yhtä vaikeaa tupakoitsijan olla ilman tupakkaa kuin mun ilman kuntosalia :o :p Enkä nyt heitä tätä edes vitsillä.

Vetää se vakavaksi, VIIKKO ILMAN PUNTTIA! Wääää!

No jos määäää nyt sit vaikka asettuisin soffalle vaakatasoon odottelemaan sitä luvattua ukkosmyräkkää :) Mun puolesta voi jytistä vaikka koko yön, kuhan aamulla taas paistelee. Menen vaikka koirien kanssa kuleksimaan ympäriinsä ristiin rastiin… kyllä mä tekemistä keksin… keksin… keksin… kyllä keksin :D

HEI NY!

P.S Pidän teidät kyllä ajan tasalla miten täällä hommat etenee, vai eteneekö. Jos musta ei kuulu, tarkoittanee se sitä, että hermoromahdus on koittanut :D Itse asiassa just uhkasin, etten avaa naamakirjaa koko viikkona, koska etusivu täyttyy päivittäin kaikkien salihehkutuksesta.