Sunnuntain summaus

Puhelinkuvat2014 020
Arjen ihania hetkiä. Päiväunet kera lämpöisen karvakamun <3
Puhelinkuvat2014 022
Mä en ole todellakaan mikään courmet kokki, mutta kyllä mulle omat pöperöt kelpaa. Yksi aamu duunissa työkaveri kysyi ”Mitä sä oikein syöt? Näyttää oudolta?” Kun söin aamupuuroani. Katsoin sitä tarkemmin ja totesin ”Että niin muuten näyttää, olen unohtanut siitä raejuuston :p” … :D

Sillähän lailla se saatiin sitten tämäkin viikko taputeltua valmiiksi. Viikko on ollut kohdallani ainakin työn täyteinen, enkä tarkoita nyt pelkästään ansiotyötäni. Itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin meistä jokainen tekee päivittäin paljon töitä, mistä kukaan ei maksa mitään. Silti jostain syystä ihmiset mieltävät aina työksi vain ansiotyön :/ Hmmm… Vaikka pidänkin ansiotyötäni arvokkaana, niin kyllä arjen kaikki muutkin askareet jotka täyttävät joka ikisen päiväni vuoden ympäri, ovat vähintäänkin yhtä arvokkaita.

Itse pidän tätä harrastustanikin fitnessin parissa eräänlaisena työnä, koska työtähän tässä saa tehdä hiki hatussa. Olisihan se hitsin hienoa jos tällä voisi elättää itsensä, mutta käytännössähän se ei ole mahdollista. Ikävä kyllä. Otan tämän kuitenkin hyvin vakavasti ja koska tämä vie hyvin paljon aikaa multa, niin olen valinnut hieman askeettisemman elämäntyylin tähän kylkeen. Rahassa ei kieritä, eikä pyöritä, se on vissi.  Taloudellisestihan olisi kannattavaa jakaa talous jonkun toisen kanssa, kutsuttakoot häntä vaikka kumppaniksi :D mutta omalla kohdallani tilanne on se, että en enää koskaan rupea suhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tämä laji kiinnosta tuon taivaallista. Sekään ei riitä että toinen ”ymmärtää”, koska ei hän oikeasti voi ymmärtää tätä jos ei itse jollain tasolla harrasta myös. Se on niin nähty :D

Puhelinkuvat2014 026
Ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Meneillään olkapäätreeni, huhhuh!

Perjantai iltana kävin duunaa etureidet. Edelleen RESTPAUSE KIERTOA  teen, joten tiedossa oli, että koville tulee ottamaan. Ja niinhän se ottikin. Jalkatreenit vaativat aina, ainakin multa, myös henkistä latautumista. Jalkatreenejä mä en oikein kykene tempasee ihan extempore.

Kyllä mä taas monessakin liikkeessä ylitin itseni. Ainakin bulgarialainen smithissä oli mulle todellakin positiivinen yllätys. Sain psyykattua itseni aikamoiseen suoritukseen, mutta pienenä miinuspuolena muiden kannalta oli se, että kyllä se taas kuuluikin :D Myönnän, että saattoi jokunen voimasana siinä lipsahtaa, mutta onneksi illan jo hämärtyessä salilla ei ollut kovin paljon ihmisiä :)

  • reiden ojennus
  • prässi
  • levee kyykky
  • bulgarialainen smithissä
  • reiden ojennus

Lopuksi tuli pumppailtua  vielä olkapäitä, koska pakkohan oli päästä kokeilemaan uusi liikkeitä, joita Einillä on ohjelmassaan. Viimeiseksi treenasimme vielä vatsat.

Lauantaina tulikin sitten jo aika perinteiseen tapaan käytyä salilla kahteen kertaan. Kyllä! Mitä sitä ihminen muuta tekisi, kun on kerran aikaa ja vapaatakin vielä. Päivällä treenasin olkapäät ja pohkeet ja illalla kävin pumppaa selkää ja hauista. Siinähän se mukavasti vierähti lauantai. Sopivasti liikuntaa ja ihan mukavasti lepoa kotisohvalla. Vähästä se ihminen voi olla tyytyväinen.

Sunnuntaille jäi sitten takareidet. Yritän keskittää takareisipäivänä kaikki ajatukset nimenomaan takareiden ja pakaran alueelle. Liikkeet pyrin valitsemaan sen mukaan.

  • takareidet istuen
  • taaksepotkut taljassa
  • balettikyykky
  • levitykset
  • 1 jalan prässi
  • pohkeet seisten

Nyt jos jotakuta askarruttaa, että missä on esimerkiksi kuningasliike suorinjaloin maastaveto, niin kerrottakoot, että sen passasin ihan sen vuoksi, että vasemman käden kyynärpääni on hieman kiukutellut. Päätin pitää käpälät täysin levossa tuossa treenissä ;) Uskoisin, näin lääkärillä käymättäkin, että mulla on surullisen kuuluisa tenniskyynärpää :( Wääääh! Täytyy antaa armoa sille mahdollisimman paljon, joten yli kolmenkymmenen kilon käsinpainojen kannattelu ei olisi ollut ehkä ihan ideaali :p

Viikonloppuna tuli katsottua myös telkkarista dokumentti ohjelmaa ”Omituiset pakkomielteeni”. Siinä kun sitä katselin, hymähtelin hetkittäin ja mietin, että miten voi olla!!!! Toinen dokumentin henkilöistä tunsi suunnatonta pakkomiellettä porkkanoihin ja toinen mallinukkeihin. Kummallakin tämä pakkomielle oli edennyt sille asteelle, että heidän kotinsa täyttyi pakkomielteidensä kohteista. Toisen kämppä oli aivan täynnä mallinukkeja ja toisen erilaisia porkkanoihin jollain tavoin liittyviä esineitä, välineitä, huonekaluja ja hän jopa söi porkkanoita niin paljon, että oli ihan keltainen :o

Miten tämä nyt tuli mulle mieleen? No siten, että sitä ohjelmaa syynätessäni, aloin kelaamaan, että missä määrin tämä minun intohimoni kasvattaa mahdollisimman lihaksikas vartalo eroaa pakkomielteestä? Taitaa olla aika veteen piirretty viiva :D Ikävä kyllä mun kämppä ei ole täyttynyt bodatuista ihmisvartaloista :D mutta onhan tämä jollain tapaa koko ajan läsnä mun elämässä. Melkein voisin sanoa, että mietin sitä ensimmäisenä aamulla kun herään ja viimeisenä illalla kun nukahdan (kärjistetysti) ja toisinaan näen siitä myös unta… aika useinkin :D Elämä pyörii aika tavalla tämän asian ympärillä.

Jos asiaa käsittelisi siitä näkökulmasta, että pakkomielle olisi elämää rajoittava tekijä, niinkuin ne yleensä taitaa olla, niin esimerkiksi tämän dokumentin porkkana nainen vietti kyllä mielestäni ihan normaalia perhe-elämää, vaikkakin oli hurahtanut porkkanoihin jo lapsena. Ainakin näytti siltä, ettei se rajoittanut hänen elämäänsä. No okei, tämä kundi joka keräili näitä mallinukkeja, kärsi siitä jossain määrin, sillä heillä ei ollut asunnossa yhtä ainutta tilaa tai huonetta, jota ei olisi täytetty mallinukeilla. Heidän parisuhteensa alkoi jo kärsimään siitä tilanteesta siinä määrin, että lopulta he vuokrasivat mallinukeille ihan oman asunnon :D Eli kaippa pakkomielteitä voi olla eri asteisia. Tunnen minäkin ihmisiä, joilla on pakkomielteitä esimerkiksi johonkin tiettyyn väriin. Ja kyllähän minäkin käytän pääsääntöisesti mustaa väriä ihan kaikessa. Jos pitää valita jokin asia tai esine, niin jos siitä vain löytyy musta versio, niin minä otan sen heti. Olihan mun autokin musta, ihan vain sen takia, että mä tykkään mustasta :D Eli ei pakkomielle tarvitse olla välttämättä mitenkään sairaaloinen, elämää rajoittava tai häiritsevä tekijä. Voihan se olla tavallaan myös elämää värittävä tekijä.

Puhelinkuvat2014 033
Olkapäitä on treenattu, juu juu :)
Puhelinkuvat2014 035
Lauantai illan hämärä hetki salilla.
Puhelinkuvat2014 037
Hmmmm… lähikaupassa oli useita eri jäätelöitä eurolla. No mitäpä sitä kahta kertaa miettimään, minähän nappasin matkaani… muutaman :p
Puhelinkuvat2014 012
Perjantai rähinää salilla. Einillä olkapäätreeni :) Jaksaa jaksaa… ja jos ei jaksa niin laitetaan jaksamaan ;) No jaksaahan se :)
Puhelinkuvat2014 010
Itse valmistautumassa perjantai illan jumppaan :)
Puhelinkuvat2014 014
No siellähän me :D

No oli miten oli tämän ”pakkomielteen” suhteen :D Ainakin omalla kohdallani tämä on osoittautunut hyvinkin elämää vakauttavaksi pakkomielteeksi. Eipähän tarvitse maanantaisin puida miten lujaa meni viikonloppuna, mitä kohtaa ei illasta muista ja missä vaiheessa tuli oksennettua taksin ovesta pihalle :D Nuo kuviot ovat jääneet käytännössä katsottuna kokonaan elämästäni pois, enkä kaipaa noita aikoja tippaakaan. Ne on nähty, koettu ja todettu huonoiksi :D Ja korostettakoot jälleen kerran, ettei kenellekään tule paha mieli, että mä en tuomitse sitäkään elämäntapaa, jossa nautitaan alkoholia. Kukin tavallaan … kuhan ei tule mun veromarkoilla sitten elämään, jos viina (päihteet)  vie voiton ;)  Tähän ikään mennessä on jo tullut huomattua mitä polkuja vanhat lapsuuden ja nuoruuden tutut ja ystävät ovat lähteneet kulkemaan. Jossain vaiheessa olemme kaikki olleet niin sanotusti samalla viivalla, mutta toiset ovat elämänsä varrella tehneet hieman huonompia valintoja kuin toiset. Nykyisin on joitakin tuttuja, joita en välttämättä halua edes kohdata jos kadulla tulee vastaan. Mulla ei

vaan yksinkertaisesti ole enää mitään puhuttavaa heidän kanssansa. Niin eri elämäntilanteissa ollaan tällä hetkellä. Tuntuuhan se toisinaan pahalta, mutta jokainen on itse vastuussa omasta elämästään. Mulla on tällä hetkellä erittäin hyvä näin ja olen enemmän kuin iloinen, että olen lähtenyt kulkemaan tätä polkua sen toisen sijaan ;)

Ja nyt kun tässä on taas saatu uusi viikko pyöräytettyä käyntiin, jatketaan samaan malliin. Eilen (maanantaina) olin iltavuorossa, joten siitä tuli niin sanotusti lepopäivä. Mitä nyt taas tuli duunimatkat kuljettua fillarilla ja illalla olikin aika rapsakka vastatuuli kun poljin kotiin. Huhhuh.

Tänään olisikin sitten tarkoitus pyöräyttää jälleen uusi kierto salilla käyntiin. Nyt lähden tekemään pitkiä sarjoja, eli toistot tulee olemaan siellä parinkymmenen luokkaa. Eli pumppausta ja tuntuman hakemista. Jälleen erilaista ärsykettä lihaksille. Tämän kierron jälkeen olisikin vuorossa sitten kevyt kierto. Jään nyt odottelemaan, että Eini saisi hilattua hanurinsa mestoille, niin pääsemme salille. Kotityöt alkaa olemaankin jo pulkassa tältä päivältä. Mitä nyt pyykkikone vielä laulaa, mutta ruoat on sentäs tehty ja kämppä siivottu :)

Ollaanhan taas kuulolla!

HEI NY!