superenergistä

Olo on koko ajan tosi energinen… Töissä oli taas pakko tehdä vähän kaikkea ja vielä enemmän :)

Yöllä näin, kuinka ollakaan painajaisia. Yhdessä kohtauksessa mun keskimmäinen (kooltaan) koira putosi sellaiseen pieneen vesilammikkoon, joka olikin aika syvä. Ensiksi naureskelin, että mites nyt noin… mutta pian tajusin, ettei se raukka pääse sieltä ylös. Vesikin oli aivan jäistä. Se oli aspiroinut vettä keuhkoihin ja jouduin antamaan sille ensiapua. Noooh, sitten näin, että löysimme duunista takatiloista matkalaukun. Sellaisen perässä vedettävän mallin. Mietimme, että kenenkäs tämä on ja sehän avattiin asian selvittämiseksi. Sisältö oli karmaiseva, siellä oli kuollut koira, joka oli alkanut mädäntymään…se muistutti berininpaimenkoiraa… Huh. Sitten muistinkin, että joku omistaja oli tuonnut kotiin kuolleen koiransa meille…vaan vastaanottaja oli unohtanut merkitä sen. Jeps, eli näin. Muistikuvani mukaan koko yön unet, mitä kykenen muistamaan olivat hyvin hämäriä. Oli taas jotain outoja naapurisuhteita… etc. Tästä on tullut jo sääntö, että painajaisia on joka yö. Mulle tulee tällaisia jaksoja aina välillä. Joskus ne ovat hyvin väkivaltaisia unia. Yleensä itse toimin niissä äärettömän väkivaltaisesti. Pieksen ihmisiä (usein jostain syystä omaa äitiäni) oikein olan takaa. Olen silmittömän raivon vallassa, en pysty hillitsemään itseäni, vaikka sisäinen ääneni sanoo, että olisi syytä. Nyt en ole unissani käyttäytynyt väkivaltaisesti, mutta teemana on kuolema. Koko ajan joku meinaa kuolla tai on kuollut, tai yritetään tappaa. Unista huolimatta käyn mielelläni nukkumaan, enkä herää edes mitenkään kauhun vallassa sydän villisti hakaten, vaan herään ihan normaalisti, että ah aamu… jahans, pitäskös sitä nousta… ja alan muistelee että mitäs sitä tänä yönä nähtiinkään. Jotain siis selkeesti on meneillään kun ne tulee niin vahvasti uniinkin.

Nyt on maaru täynnä ruokaakin :) Jaksaa lähteä salille. Pikkuneiti on nyt hieman eri mieltä asiasta, hän haluaisi mennä ulos… Juuri tuli sisälle sieltä syömään. Noooh, mutta en voi kuitenkaan jättää häntä yksin kotiin, joten ei ole vaihtoehtoja, hänen on lähdettävä mukaan. Ruoksi oli kanan fileesuikaletta, couscousia kera hernemaissipaprikan, iso läjä sallaadia, kuten aina ja salaattikastikkeen virkaa tekee nykyisin oliiviöljy. Juh, edelleen tämä tiukka diettaaminen jatkuu ;) Tosin tänään maistoin pari palaa raparperipiirakkaa töissä, kun yksi työntekijämme oli sitä tehnyt :) ja olihan muuten hyvää!

Semmosta.