Tadaa, arki on ARKEA

Uhhahhei. Vähänkö hienoa tämä arki jälleen. Mä voin niin kertoa, että tästä kropasta väännetään päivittäin viimeinenkin mehupisara. Kotiin saavuttua tulee suoritettua rutiininomaisesti kotitöitä kunnes lopulta sohva kutsuu. Eipäkait tuo ihme, että ihan lehdissä asti kirjoitellaan, miten me kärsimme loman jälkeisestä stressistä. No omalla kohdallani voin sanoa, että en ole päässyt helpolla tässä arkeen palaamisessa. Töissä on joka päivä ihan sairaan kiire, teen tauotta töitä joka päivä vähintään seitsemän ja puoli tuntia, yleensä kyllä kahdeksan tai jopa yhdeksän tuntia. Niin niin, kyllähän mä sen tiedän, että semmonen on ”laitonta”, mutta oma työnkuvani nyt sattuu olemaan sellainen, että mun on käytännössä mahdoton pitää taukoja. Ei näillä resursseilla mitä meillä tällä hetkellä on, nimittäin henkilökuntapula vähän rasittaa. Nyt kun kaikki tohtoritkin palailevat pikku hiljaa lomiltaan, niin voin kertoa, että meillä pitää kiirettä. Varsinkin juuri meillä tuntuu riittävän asiakkaita ihan ovista ja ikkunoista. Ajanvaraussoittislista on kilsan pituinen ja joka päivä hoidetaan 4-5 potilasta. Jaa jos joku miettii nyt mielessään, että VAAN 4-5 potilasta, niin voin kertoa, että jokainen sessio kestää noin tunnin tai kaksi keskimäärin, että siitä jokainen osaa vähän huonommallakin matikkapäällä laskea, että ihan täydet työpäivät tulee ja pikkasen jopa päälle ;)

Eilen jouduin oikein tytöllekin pahoittelee, että olen TAAS nukkunut koko päivän soffalla. No okei, vähän liiottelua, mutta siltä se vain tuntui ;) Onneksi mulla on maailman ehkä reippain tokaluokkalainen. Hän oli sillä aikaa ITSE käynyt suihkussa, syönyt iltapalaa ja pessyt hampaat. Mennessään sänkyyn hän tuli vähän koputtelee muo olkapäälle ja kysyi ”Kuules äiti, oisko sun aika viedä koirat pihalle ja mennä sitten nukkumaan?” :D Voi taivas, onhan se hyvä että joku huolehtii mustakin ;) hihhei. No joo, mutta että tällaista meillä siis täällä toisinaan. Nyt istumme yhdessä tässä ruokapöydän ääressä ja likka syö iltapalaa tehden samalla matikan lisätehtäviä :) Mun iso tyttö. Mä sain aikaiseksi päällystää hänen uuden matikan kirjansa ja tarkastin kotitehtävät. Enää tyttö ei mene koulun jälkeen iltikseen, joten nyt on mun tehtävä pitää huolta siitä, että läksyt tulee tehtyä :o Uih, vastuuta lisää, uhhuh.

Ai juu, meidän tohtori heitti duunissa ilmoille ajatuksen, että meidän pitäs pitää töissä joku kimppalaihdutusskaba :D Ahhaha. Mun oli pakko vähän vittuilla siinä, että mikä kilpailu se nyt ois koska mä kuitenkin voittaisin sen ;) No okkei, sitten tulin vähän katuman päälle kotosalla miettiessäni tätä asiaa… että ehkä en voittaisi, sillä suhteessa mulla ois varmasti paljon vähemmän pudotettavaa kuin monella mulla meidän duunareista ja joo, se ei tulisi muutenkaan onnistumaan ikinä, sillä suurinkaan osa meidän työntekijöistä ei varmasti suostuisi julkisesti nousemaan vaa´alle punnittavaksi. Sitä paitsi, eihän sitä oikein voisi vain painokiloissa mitata, kyllä kait siinä pitäs sitten rasvaprossatkin ottaa huomioon ja joo… unohdetaan koko homma, huono idea alunalkaenkin :D Mut silti, mä oisin niiiiiin voittanut sen ;) :D haha.

Ai juu ja mitäs nyt sit muuta. Ei kait täs hittojakaan. Takana sosiaalisesti erittäin vilkas viikonloppu ja tulossa tod näk myös vilkas viikonloppu. Voi olla että meikäläinen vilahtaa tästä Treelle viikonlopuksi ;) uu jee. Mut joo, eipä kait tässä muuta kovin ihmeellistä. Hyvin menee mutta menkööt, lukuunottamatta työuupumusta, puuuuuuh, mut se on elämää enkä aijo ottaa siitä stressiä, kyllä sitä taas tässä syksyn mittaa tottuu tähänkin pyöritykseen taas. Ja mikä tässä hymyillessä, just pikku emäntä suikkasi suukon poskelle :)