Tällaista se on :D

Suomen mestariksi Marja (Kälvälä) ylsi vuonna 1996. Mestaruus tuli tiukan harjoittelun tuloksena. Kerran vuodessa Marja alistaa itsensä tiukkaan rääkkiin, useita kuukausia kestävään kilpailuihin valmistavaan harjoitteluun. Se onnistuu hyvin, ainakin toistaiseksi, koska Marja ei seurustele.

Viiden kuukauden ajan ennen kilpailuja hän herää puoli kuudelta, juo muutaman lasillisen vettä ja vilahtaa aamulenkille – tunniksi. Lenkki on reipasta kävelyä, ei hikipinnassa juoksua. Kello 7.30 hän syö aamiaisen: puuroa, muutaman kananmunan valkuaisen, puoli purkkia raejuustoa ja kourallisen marjoja.

Ennen yhdeksää on ehdittävä töihin. Marja työskentelee laskenta-assistenttina. Kymmeneltä on ensimmäisen välipalan aika: rahkajogurttia. Puolilta päivin syödään lounas: vähän pastaa ja tonnikalaa sekä kasviksia. Iltapäivällä janon sammuttaa proteiinidrinkki. Neljältä työpäivä on ohi. Marja suuntaa kotiin, jossa syö vähän ruisleipää ja kalkkunafilettä ennen illan treenejä. Selkäpäivänä Marja tekee viisi selkäliikettä, kolmesta viiteen sarjaa vatsalle ja pari takaolkapäille. Puolentoista tunnin voimaharjoittelun päätteeksi poljetaan puoli tuntia kuntopyörää. Pukuhuoneessa kumotaan jälleen proteiinidrinkki.

”Se auttaa ylläpitämään lihasmassaa.”

Päivän pääruoan Marja syö vasta ennen punkkaan kömpimistä. Lautaselle mätkähtää pari broilerin rintafilettä, riisiä ja kasviksia.

”Treenin jälkeen keho tarvitsee energiaa.”

Kilpakehonrakentajan elämä on ohjelmoitua. Ruokaa kuusi kertaa päivässä, lenkille, töihin, salille, kotiin, nukkumaan. Mitä Marja sanoo kaverille, joka ruikuttaa perjantai-iltana terassille?

”Etenkin dieetin loppuvaiheilla olen niin väsynyt, etten jaksa lähteä mihinkään. Ystävät ovat kyllä oppineet ymmärtämään.”

http://www.city.fi/artikkeli/Ruumiin+palvojat/532/