Tiistai lätinää

Mun päivitykset on viime ajoilta niin liikuntatäyteisiä, että juuri muita kuulumisia ei ole tullut kirjoitettuakaan. No eipä siinä, totuushan on se, että liikunta, työn ohella… ja kotiaskareiden, vie suurimman osan ajasta, joten on aika luonnollista, että kaikki päivitykset käsittelee enemmän tai vähemmän niitä.

Tyttö on lähdössä tänään _taas_ maalle, mummilaan. Hän on aina yhtä innoissaan lähdössä sinne, eikä ihme, siellä panostetaan lastenlapsiin :) Mikäs siellä ollessa, pihalla on jättitrampoliini ja uima-allas. On kasvimaata ja kasvihuonetta missä tonkia ja tutkia. Sauna :) Mummin mies on hyvin touhukas eläkeläinen. Häneltä löytyy ihan kaikki pelit ja vehkeet (lelut) mitä mies voisi itselleen toivoa. Hän rakastaa näitä pikkuihmisiä ja jaksaa touhuta ja järjestää ohjelmaa niille :) Pikkutraktorilla ajelua, kasvimaan kastelua, puutöitä… kaikenlaista. Talvella mummin mies jäädyttää useita kymmeniä jäälyhtyjä ja tytöt pääsevät sytyttelemään niihin kynttilöitä illan pimetessä :) Syksyisin pihamaalle syttyy useat kymmenet, ellei sadat tuikkukyntteliköt. Mummin mies jaksaa aina järjestää pieniä yllätyksiä. Lapset viihtyy. Olen niin onnekas, että minulla on tällaisia läheisiä :)

Täällä kotipuolessa pidän onnekkaana sitä, että olemme asettuneet asumaan juuri tänne, pieneen ”kylään” jossa olen lähes koko ikäni asunut. Tämä ympäristö on vaan niin ihana ja kuitenkin lähellä niin kaikkea :) Meidän onneksemme puoliskon äiti asuu tuossa ihan kivenheiton päässä, täysin ”landella” joten meidän ”mökkimatka” on kävelymatka :) Myös se, että omat vanhemmat asuvat tässä ihan muutaman sadan metrin säteellä on hyvä juttu. Siitä on usein paljon apua.

Vaikka elämä on toisinaan aika kädestä suuhun meininkiä, olen ylpeä siitä, että olen saanut ostettua oman asunnon, saan tehdä sellaista duunia mistä diggaan ja muutenkin kaikki perusasiat on kunnossa. Vaikka meillä puoliskon kanssa on ylä- ja alamäkemme (olemme kummatkin aika härkäpäisiä :O), kaikenkaikkiaan meidän suhteemme toimii kaikilla elämänosa-alueilla hyvin. Jokaisen suhteeseen mahtuu hyvät, huippuhienot, huonot ja vaikeat hetkensä. Jos kuitenkin jostain saan olla iloinen ja tyytyväinen, niin siitä, että meidän suhde toimii lähes aina suht moitteettomasti, viihdymme yhdessä, tykkäämme tehdä asioita yhdessä ja olemme pieni perhe. Vaikka meillä toisinaan on huonot hetkemme, niin meidän suhteessa ei kuitenkaan esiinny väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä! Se nyt ei tunnu olevan mitenkään itsestäänselvyys, ikävä kyllä. Meillä on kuitenkin elämänarvot kohillaan, vaikka joskus tunnun keksivän paljonkin valittamisen aihetta :D Mutta elämä on.

Eilen meillä oli mukava yhteinen hetki, mikä ehkä ulkopuolisin silmin ei olisi näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, mutta mulle se oli tärkeä. Makasimme kaikki; puolisko, tyttö, minä ja tyttökoirat, samassa sängyssä. Puolisko ja tyttö pelasivat yhdessä tietokonetta. Mulle merkitsee tosi paljon, että puolisko ja emäntä ”ovat löytäneet” toisensa. He olivat niin huippusöpöjä siinä kahdestaan pötkötellessä rinnakkain, että oli pakko räpätä pari kuvaakin :) Pieniä asioita, mutta niin merkittäviä. Ei onni tarvitse olla tuon ihmeellisempää!

Minulla on pienisuuri perhe. Joskus joku onkin todennut, että on teillä viritykset :D (ihan hyvällä) Moni ihmettelee sitä, miten olemme niin hyvissä väleissä, minä, minun perheeni ja entinen puolisoni (lapsen isä), hänen ex-vaimonsa, lapsen isän vanhemmat ja isovanhemmat :) No miksi emme olisi. On näihin vuosiin mahtunut vaikeatkin ajat, mutta niistä on yli menty ja nyt asiat tuntuvat olevan hyvin. Ennen kaikkea tyttöni takia tämä on hyvin tärkeää ja itsellenikin se merkitsee todella paljon. Lapsen isän puolen suvulta olen saanut niin paljon, en tarkoita materiaa, vaan henkisiä voimavaroja!

Nonnih, tämmöisen fiilistelyn jälkeen voinkin jälleen päivittää päivätolkulla vain treenikuulumisia :D Mitähän sitä tänään keksisi ennen iltavuoroa? Hmmmm… täytyy alkaa suunnittelemaan!