Today is my day :)

No nyt se lentsu sitten vei voiton. Puoli viiden aikaa aamulla heräsin inhottavaan oloon, jota on kestänyt jo kolmatta päivää, mutta nyt se oli aikaisempaa pahempi. Paikkoja kivistää, jomottaa… hengitysteissä rohisee, yskittää, päätä särkee. Jei. Oli pakko lähettää esimiehelle viesti, että nyt tämä tyttö on sairastupalainen. Onneksi sieltä tuli aika rohkaiseva paluuviesti, joka kummasti helpotti omantunnontuskaani siitä, etten lähdekään samoamaan töihin. Olen kaksi päivää vääntänyt Buranan turvin ja nyt ajattelin, että on pakko ottaa rauhallisesti. Siirryin sitten siinä aamuvarhasella olohuoneen soffalle, keitin Panadol hotin itselleni, kääriydyin filtin alle, koirat lämmittivät jalkojani. Vähän yli kuusi havahduin kun rakkauden herätyskello alkoi soimaan. Sieltä se pian tulikin silittelemään muo ja kysyi, miksi ihmeessä olen sohvalla. Sanoin, että heräsin aamuvarhaisella huonoon oloon, enkä halunnut herättää häntä. Sain muutaman silityksen lisää ja suukon poskelleni <3 Kohta olohuoneeseen tuli kahvin tuoksu. Rakkaus kehotti muo siirtymään takaisn sänkyyn lepäämään ja jatkoin uniani aina puoli kahdeksaan asti, jolloin oli jo pakko nousta hoitamaan ne pakolliset aamurutiinit. Koirulit odottivat ulospääsyä ja aamupalaa, samalla oma pikkuemäntä telmi jo pitkin kämppää. Aamuohjelmat pyöri jo täyttä vauhtia :)

Pikkuruisen aamulenkin jälkeen olenkin vain ollut. Vaihtanut kuulumisia parhaan ystäväni kanssa, joka jaksaa taas tukea muo pieni muotoisessa ahdistuksessa tai ennemminkin ehkä vitutuksessa. Ei muo ehkä nyt niinkään ahdista, ehkä vain vituttaa ja kiukuttaa ja aika tavalla turhaan. Otan aina stressiä liikaa asioista joista ei todellakaan pitäisi välittää tuon taivaallista. No mutta ajan kanssa. Onneksi myös kumppanini on sitä mieltä, että anna jo olla. Hän käyttikin niin hehkeetä sanontaa eilen, että alko jo vähän naurattaakin. Se meni kutakuinkin näin ”Etkö ole kuullut, että kyllähän se paska haisee jos sitä tonkii!” :D Mahtokohan keksiä ihan itse, hih. Ehkä. Siltä tulee välillä semmoisia heittoja, ettei niitä kyllä kukaan muukaan ole aikaisemmin sanonut. Onhan sekin kyky olla välittämättä juurikaan ja suhtautua asiaan suhteellisen kevyin mielin. Tosin on hänkin antanut kantansa asiaan ja nyt täytyy sanoa, että minä en ole todellakaan johdatellut häntä siihen kantaansa. Se on ihan varma ja olen sitä hänellä painottanutkin, että tuo on sitten sinun ihan oma päätöksesi, minä en ole suo siihen ”velvoittanut” ja että teet ihan miten katsot parhaimmaksesi. No hän välittää musta niin, ettei halua mun joutuvan loukatuksi… joten… Mutta minä en puutu muiden asioihin. Pidän huolen omistani ja toivon muidenkin tekevän niin. Ja taas mun jutut lähtee rönsyämään :D Tajunnanvirtaa…

Johan mulle on jo pari kertaa soitettukin huolestuneena voinnistani <3 Hassu tyyppi… ja duunikavereilta on tullut viestiä tyyliin parane pian :) Eniten harmittaa se, etten pääse salille treenaa. Se on tuskastuttavaa. Eilen muo tosin lohduteltiin sillä, ettei kropassani ole mitään korjailtavaa :D no niin vissiin… hih, mutta ohan se hyvä,että hän kokee sen niin. Edes kuulema rinnoissani ei ole mitään vikaa… vaikka aikana kun juoksin tosi paljon, ne katosivat lähes kokonaan. Itselläni ei ole mitään ongelmaa pienirintaisuuden kanssa (enkä itse asiassa ole koskaan ollut pienipovinen), mutta oishan se nyt kauheen kiva jos ne olisivat edes kiinteät :D Itsekritiikin määrä on loputon. Itse asiassa itse en toivoisikaan olevani mikään Pamela, en todellakaan, mielestäni hyvin treenattuun kroppaan sopii paremmin suhteellisen siro rintavarustus. No mutta minkäs sille mahtaa, kun rasva palaa, niin ainakin multa se lähtee nopeesti rintavarustuksesta! No mutta siis, lohduttaa tieto, että olen hänen mielestään täydellinen juuri näin, eli ei tarvitse ahdistua, vaikka tämän vkon harjoitukset jäävät vähälle :D No ohan mulla taas pohdinnat, mutta tämähän vain kertoo siitä, että ei ole juuri mitään tekemistä, kun pitää näitä miettiä :D

Täällä on nyt niin rauhallinen tunnelma, että ehkä otan itsekin siitä vähän irti. Mitähän sitä keksisi. Hmmm… jos sitä nyt vain olisi ja nauttisi, tästä omasta ajasta.