Trimmailua

Sitten ehdoton päivän piristys. Mun trimmikoira poika :) Ihana! No tyypillinen rotunsa edustaja, allerginen kuin perkele! Huoh. Omistaja juurikin kertoi, kuinka tämä kyseinen kaveri oli palauteltu tuonelan porteilta takaisin elämään, kun herra oli vähän syönyt vääränlaista ruokaa ja oksentanut & ripuloinut itsensä lähes hengiltä. Samaten tämän pojan iho räjähtää käsiin jos saa vähänkin vääränlaista safkaa ja aina kosteilla säillä tassunvälit tulehtuu poikkeuksetta. Korvatulehdus on vähän väliä vieraana… ja joo, yhteenvetona tästä Älkää hankkiko kyseistä rotua never, jos haluatte säästää eläinlääkärikuluissa ja / tai haluatte valita TERVEEN koirarodun. Tämä ei sitä ikävä kyllä ole. No mutta, koirassa itsessään ei ole mitään vikaa, eihän se koiran vika ole, että ihmiset jalostavat niistä sairaita. Huoh! Tämä on taas niitä aiheita joista saan näppylöitä. Okei, mutta siis tämä koira on aivan ihana luonteeltaa, ärhäkkä terrieripoika, mutta tulee esim. oikein hyvin juttuun mun dogien kanssa. Mä olen koulinut siitä erittäin helposti trimmattavan tapauksen :) Niin… ja nyt niille, jotka luulevat, että puhun ns. pahaa tästä koirasta omistajan selän takana, niin tiedoksi vain, että tämän koiran omistaja on mun tuttu teinivuosilta asti ja kyllä olemme puhuneet tämän rodun epäkohdista ihan avoimesti ja hän on mm. sanonut, ettei enää ikinä valitsisi tätä rotua, kun on nähnyt miten sairas se on. Eli näin.

Mutta asiaan :D Eli ekassa kuvassa rekku ennen suurempaa parturointia ja sitten parturoinnin jälkeen. Haasteelliseksi työn teki tänään se, että omistaja oli mennyt kesällä ajamaan koneella kaverin klaniksi, joten oli hiukka vaikeaa saada poikaa näyttämään Westieltä :D hih. No mutta tulihan siitä lopulta ihan suht edustava. Juh. Vaikea nyhjästä niin sanotusti tyhjästä. Hih. Mutta poika ja omistaja olivat tyytyväisiä. Tähän perheeseen tuleekin sitten lisäystä joulun alla :D oli nimittäin kaverilla sen verran iso maaru, ettei epäilystäkään siitä onko siellä elämää :DDD Kuulema toinen ja viimeinen… Niinhän ne sanoo ;) hih. No mä voin sanoa aika lähes sata varmasti että mulla on ensimmäinen ja viimeinen ;) Ei siinä vauvat ovat ihania, aivan ihania ja suloisia ja joskus harvoin tulee sellainen fiilis, että oispa ihanaa kuin ois taas tommoin nyytti… mut njäääääh, ei enää… ehkä ;) heh. Yksi toinen ystävä aloittaa myös vauvahankkeet ensi viikolla :o uuu, jännittävää. Tätä voi todella sanoa vauvahankkeeksi, sillä hän aikoo hankkia sen yksinään, siis ei isää :) Rohkea likka, sanoisin, vaikka niinhän minäkin olen ollut yksin oikeestaan aina :) mutta mulla on kyllä aivan loistava verkosto ympärillä. Niin on kyllä kaverillakin sitten… jos ja kun se aika koittaa.

Sellaista. Nyt täytyy alkaa iltapuhteisiin. Mukavaa söndagia för alla igen ja palaillaan astialle taasen. Pus!