Uutta viikkoa

Nonnih, sinne meni juhannus ja pitkät vapaat. Arki alkoi jälleen :) ja mulla se pyörähti käyntiin iloisesti iltavuorolla. Nyt täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani viettää juhannus kotosalla … vaikkakin yksin. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, vaan ihan oikeasti, mä nautin kyllä olostani. Hetkeäkään ei harmittanut, etten lähtenyt mihinkään, ei ollut ollenkaan sellaista fiilistäkään, että olisi tehnyt mieli lähteä. Säätkin olivat sen verran pyllystä, että kotona oli oikein hyvä olla … ja salilla ;)

Minäpä tein eilen ruokaa ja sen kyllä huomaa. Jo toistamiseen pienen ajan sisällä viilsin tuohon samaiseen sormeen oikein huolella. Voihan verenvuoto sentään! Onneksi tumppu on toimintakykyinen, eikä sattunut sen pahemmin. Vähän liimaa tänään sormeen duunissa ja hyvin menee ;)

Treeni trinksut valmiiksi ja nokka kohti salia. Siinä oli mun juhannuksen ohjelma :) Facebookin puolella mulle naureskeltiinkin, että eihän sitä toki parempaa tekemistä voisi keksiäkään juhannuksena kuin olla kuntosalilla ja ottaa selfieitä siellä :D Haha, siihen kommentoinkin, että minkäs mä sille mahdan ettei mulla ole muuta elämää ;) Nii-in, elämä on täynnä valintoja ja tämä on mun valinta ja toistaiseksi en ole sitä katunut, päinvastoin. Kyllä tämä elämäntapa ja tyyli on antanut mulle niin paljon enemmän kuin mitä se olisi ottanut. Tajusin tässä tosiaan, että viimeksi olen ottanut humalat noin vuosi takaperin :D eikä edes tee mieli.

Kun ei ole kiire mihinkään, on aikaa myös chillata salilla. Hyvät venyttelyt treenin päälle ja palkkarin nauttimista ylhäisessä yksinäisyydessä. Niin… no kuka mistäkin tykkää :D hah.

Viimeksi kuluneella viikolla tuli käytyä kyllä huolella koko kroppa läpi uuden ohjelman turvin. Ja kyllä se tuntuu. Helpolla en päästänyt itseäni tälläkään kerralla. Tässä ihan pysähdyin miettimään, että kohta olisi varmaan aika pitää niin sanotusti kevyempi viikko. Nii-in, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta yrittää voi aina ;)

Mitä tulee ylipäätään ”kovaa treenaamiseen” se tuntuu olevan suhteellinen käsitys. Aika monelle kovaa treenaaminen on yhtäkuin mahdollisimman isoilla painoilla riepominen. Jotkut treenaavat kovaa kaverinsa kanssa, vaikka osa ajasta menisikin pelkkään rupatteluun. Jotkut tykkäävät, evät ovat treenanneet kovaa vasta siinä vaiheessa kun annetaan ylen pukuhuoneen vessassa tai jalat eivät enää kanna salilta pukuhuoneeseen. Niin … no … kukin tavallaan. Ja tapoja on tietysti monia. Kovaa voi mielestäni treenata monella tapaa. Onhan myös tarkoituksellista, miksi on erilaisia kiertoja. Onko voimaviikko, volyymi, huippusupistuksia, restpausea, supersarjoja ja mitä näitä nyt onkaan. Mutta kyllä sen varmasti kaikki tietää, että jos jatkuvasti hinkataan samaa settiä, pyrkimyksenä vain ja ainoastaan siihen, että joka kerralla nousee isommat painot, niin … no … ei se ihan aja asiaansa sekään.

Tässä vuosien varrella kun on itsekin tullut opittua yhtä sun toista salitreenaamisesta ja ennen kaikkea oppinut tuntemaan omaa kroppaansa, oppinut erilaisia tekniikoita ja niiden käyttöä treenaamisessa, saa itsekin treenistä huomattavasti enemmän irti. Tällä hetkellä tunnen olevani jo siinä vaiheessa tätä hommaa, ettei mulla ole mitään tarvetta päteä salilla painojen määrällä :D vaikka hiton hienoltahan se tuntuukin, kun huomaa että kehitystä tapahtuu silläkin rintamalla.

Mitäpä sitten tarkoittaa se että on kovassa kunnossa? Niin, sekin on suhteellista. Nyt kun mietin esimerkiksi kisadieettini aikaista kuntoani versus tämä offikunto, niin mitä lähemmäs kisakondista tulin, sen useammin sain kuulla kommentteja ”Hitto sä oot kovassa kondiksessa!” Jaa… noh… ehkä mä olin rasvattomassa kondiksessa, mutta kunto ei varmasti varsinaisesti ollut kovempi kuin offilla, päinvastoin. Ja sen todella tajuaa siinä vaiheessa kun palautuu kisadieetistä ja kroppa alkaa taas pelittämään niin sanotusti normaalisti. Että kyllä mä väitän olevani kovemmassa kunnossa nyt kuin mitä olin kisakunnossa :D Mulle ei ole tullut mitenkään shokkina tämä paluu normivartaloon. Mä en ole ahdistunut siitä, vaikka tokihan mä myönnän katsovani itseäni peilistä aika usein (eli usein!) sillä silmällä. Puntarillakin tulee käytyä toisinaan, mutta lisääntyneet kilot eivät ole (vielä) ahdistaneet. Niin kauan kuin peilikuva miellyttää, niin olen tyytyväinen. Puntarin lukema tai rasvaprosentti (jota en mittauttanut edes kisadieetillä, joten mulla ei ole hajuakaan mitä se mahtaa olla tai mitä se on ollut) eivät ole mulle mikään mittari. Kyllä se oma fiilis ja peilikuva on ne tärkeimmät. Olettaen tietysti, että itsellään on realistinen ja terve käsitys omasta kropastaan. Läskiähän me naiset näemme aina itsessämme, sehän on selvä. Minä jopa kisapäivän aamuna taisin tirauttaa paniikki-itkua kun näytin mielestäni ihan turvonneelta :D Että näin :D

Juhannusta :D Näin meillä ;)
Tuliko vähän nukuttua? No jos nyt vähän :D

Juhannuksen vietossa :D Missäs muuallakaan kuin salilla. Kyllä tämä totta tosiaan oli hieman edellisista poikkeava jussi, mutta kerrankos sitä näinkin.

Jos muutkin, niin minäkin :) Otetaan rennosti, kun kerran puitteetkin on kondiksessa.

Hieman on venynyt tämän postauksen uunista ulostulo :D Nyt mennään jo keskiviikossa. Olisiko aika pamauttaa tämäkin teksti sfääreihin? Ehkä. Tänään on ohjelmassa Helsinki reissu ja joo, tällä kertaa olen ”laiska” ja menen bussilla. Buuuuuuu! Mutta tosiaan mulla on tapaaminen ensin Kampissa ja siitä jatkanen matkaa kohti Solana Fitness Centeriä Hakaniemeen. (Tulisi taas tuota fillarointia aika paljon ja vähän päälle, joten jätetään paukkuja vielä iltaankin ;) ettei tartte kaatua suoraan sänkyyn kun jossain vaiheessa kotiudun.) Ois niinkuin vähän treenipäivä nääääääs! Kivahan se on sinnekin mennä jälleen naamaansa näyttämään, eli kaverit ”Beware I´m coming!” :D Johan on tähän tynkäviikkookin mahtunut jos jonkinlaista. Mielialavaihtelua, sitä on ainakin piisannut, jos ei mitään muuta. Mutta onneksi on rakkaita ihmisiä ja ystäviä, jotka jaksavat kuunnella mun marinoita vaikeinakin päivinä. Jännä sinänsä, että eihän mulla oikeastaan ole mitään syytä tässä angstata, asiathan ovat suhteellisen mallillaan … mutta ei oo helppoa olla nainen :D Niinhän se kait vissiin menee. Kaippa se on taas SE aika kuukaudesta alkamassa, kun minä olen valmis myymään koko vähäisen omaisuuteni ja muuttamaan jonnekin hyvin hyvin hyvin kauas :D Normisettiä ;)

No mutta enemmittä lätinöittä, laitan treenireppuni kasaan ja suuntaan nokkani kohti Helsinkiä. Pikku emäntäkin lähti ystävänsä kanssa shoppailemaan Myyrmäkeen. Voi sentään, hänestäkin on tullut niin iso tyttö jo. Kaippa se on uskottava, ettei tässä enää tarvitse vaippoja vaihdella :D

Ollaan kuulolla.

HEI NY!